Paikallisuutiset

Aika Rukattaa -arkistojuttu: Jauhojärven kylässä kelpaa elellä

Kittilälehti 21.8.2002. Aulis Jauhojärvi, 73, on asunut koko elämänsä kotikylässään Jauhojärvellä. Kotikonnuilla ovat pitäneet rakkaus luontoon ja oma rauha. ”Täällä ei tarvi olla kenenkään orjana, vaikka olot eivät aina ole olleet kasevat. Täällä kaikki on tuttua. Jokainen mänty melkein puhuttelee”, Aulis perustelee. ”Ei milhän”, Aulis nauraa ajatukselle kaupungissa asumisesta.

Jauhojärvi sijaitsee Kittilän kunnan länsirajalla. Noin viisi kilometriä pitkä soratie Jauhojärvelle kääntyy Kaukosesta Kalloon vievän tien varrelta. Tie jatkuu Jauhojärven kylän ohi Ylläsjärvelle saakka, jossa se yhtyy uuteen Kittilän tiehen.

Jauhojärven kylä jäi Kallon tavoin saksalaisilta polttamatta. Aulis kertoo, että kylät säästyivät urhean paikallisen partion avulla, joka pysäytti saksalaiset Kaukosen ja Kallon välillä.

Jauhojärven vanhin talo on Raattaman talo, joka nyt on siirretty talliksi Kaukoseen, Kallon tien risteykseen. Aulis kertoo, että sen portaista on löydetty vuosiluku 1863. Toiseksi vanhin talo on Pekkala, Auliksen isän kotipaikka, jossa Auliskin on syntynyt.

Asukkaita kylässä ei ole koskaan ollut kuin muutamassa talossa, mutta ennen vanhaan perheet olivat suuria. Nykyään kylässä on asukkaita neljässä talossa, ja kylän ainoa lapsi on Auliksen 4,5-vuotias pojanpoika Joni.

Auliksen perimätiedon mukaan kylän ensimmäiset asukkaat olivat Raappanan sukua. Aulis muistaa kerrotun ainakin Sussu-muoriksi ja Hentiksi kutsutuista suvun vanhoista edustajista, jotka Auliksen arvion mukaan tulivat kylään 1800-luvun alkuvuosina.

– Monesti on pitänyt asia kirkonkirjoista tarkistaa, mutta se on jäänyt.

Aiemmin kylässä on löytyneiden jäänteiden perusteella asunut lappalaisia.

Jauhojärven kylän nimen synnystä ei Auliksella ole tarkkaa tietoa. Kaikenlaisia tarinoita on keksitty. Yhden humoristisen tarinan mukaan mies ajoi talvella järven yli myllykuorman kanssa. Jäät pettivät, ja lasti putosi järveen. Joskus on myös arveltu, että Keski-Pohjanmaalla sijaitsevasta Jauhojärvi-nimisestä paikasta joku olisi tullut asumaan kylään - mutta sekin on vain yksi tarina.

Tie Kalloon oli 1930-luvulla kärröpolku. Sitä ajettiin hevosella ja polkupyörällä.

Jauho-Pekka tuli Kolarin Vaattojärveltä

Tositarina on kuitenkin se, että Auliksen isänisä Pekka Kylmämaa muutti Jauhojärvelle Kolarin Vaattojärveltä. Häntä alettiin kutsua Jauho-Pekaksi. Sukunimikin vaihtui Jauhojärveksi.

Pekalla oli vaimo Kolarin Sieppijärveltä, Eeva-Kaisa Satta. Pekka ja Eeva-Kaisa saivat yhden tyttären. Pekka kuitenkin jäi leskeksi ja avioitui uudestaan Ruotsin Kihlangista kotoisin olevan Hilta Lehdon kanssa. Pekka ja Hilta saivat kuusi lasta. Pekan ja Hiltan poika Einari oli Auliksen isä. Auliksen äiti oli Aili Hietanen Muoniosta. Aulis syntyi vuonna 1929.

Jauhojärven sukua asuu edelleen Jauhojärven kylässä kolmessa polvessa. Samassa pihassa Auliksen ja Eila-vaimon kanssa asuu Harri-poika perheineen ja toisella puolella tietä asuu toinen poika, Mauri, vaimonsa kanssa. Kolme muuta lasta, Seppo, Eero ja Anita eivät hekään asu kaukana. He asuvat Eila-äidin kotikylässä, Ylläsjärvellä. Lastenlapsia Auliksella ja Eilalla on yhdeksän.

Toisesta Jauhojärven suuresta suvusta, Raappanasta, ei Jauhojärven kylässä asu enää kuin yksi ihminen, Auliksen edesmenneen Pauli-veljen vaimo Irma.

Joka talossa oli karjaa, 5-6 lehmää, joissakin enemmänkin. Hevosiakin oli joka talossa

Kylä syntyi kalaisan järven rannalle

Kylä syntyi, kuten niin monet muutkin kylät aikanaan, järven ympärille. Jauhojärvi oli kalaisa järvi, ja metsästysmaat olivat hyvät. Järvestä nousi haukea, madetta ja ahventa. Aulis kertoo, että made ja ahven ovat järvestä kadonneet, mutta haukea siitä saa saaliiksi edelleen. Lähimetsistä metsästettiin ennen vanhaan pääasiassa lintuja.

Kylässä on eletty metsästyksen ja kalastuksen lisäksi poro- ja karjataloudesta.

– Joka talossa oli karjaa, 5-6 lehmää, joissakin enemmänkin. Hevosiakin oli joka talossa, Aulis kertoo.

Kylän viimeinen hevonen myytiin vuonna 1967. Viimeisen lehmänsä Aulis ja Eila myivät vuonna 1975. Nykyään kylässä ei ole karjaa.

Työtä ovat Aulikselle antaneet pääasiassa metsä- ja rakennustyöt. Eila on hoitanut kotona lapset ja karjan. Aulis piti turkistarhaa vuosina 1979-1987.

Kunnollinen tie 1960-luvulla

– Tie Kalloon oli 1930-luvulla kärröpolku. Sitä ajettiin hevosella ja polkupyörällä. Autolla sitä ei voinut ajaa, Aulis kertoo.

Vuosina 1936-1938 kylässä oli suuri savotta, jonka pääpaikkana oli Raappanan talo. Silloin tietä korjattiin sen verran, että sitä saattoi jotenkuten ajaa autolla. Myöhemminkin kyläläiset kunnostivat tietä, ja kunnostukseen saatiin kunnan avustusta.

Kunnollinen tie saatiin kuitenkin vasta 1960-luvulla, kun kunnanjohtaja Aarne Nikka kiinnostui Jauhojärven tiestä. Asian tiimoilta kokoustettiin Auliksen luona, ja kyläläiset perustivat tiehoitokunnan. Tiehankkeelle haettiin ja saatiin rahoitus maataloushallitukselta. Kuntakin avusti hanketta.

Kaplakan kautta tie Ylläsjärvelle

Ylläsjärvelle tie saatiin vasta 1980-luvulla. Aulis oli silloin turkistarhayrittäjä. Eräänä vuoden 1981 päivänä hän oli Kolarin asemalla hakemassa verkkotarvikkeita. Odotellessa hän kävi motellissa kahvilla. Samaan pöytään istui mies, ja vieraat alkoivat jutustella. Tuli puhetta työstä, ja mies kertoi olevansa keskusmetsälautakunta Tapion leivissä. Aulis otti puheeksi Jauhojärven ja Ylläsjärven välisen tien. Mies kiinnostui.

Siitä lähti tiehanke. Rahoitus järjestyi Metsähallituksen kautta. Puolet saatiin avustuksena, puolet lainana. Kaikki maanomistajat olivat yksimielisiä tien tarpeellisuudesta, mutta kaikki eivät halunneet osallistua kustannuksiin. Metsähallituskin piti tietä aluksi tarpeettomana.

Tienteko pysähtyi 3,5 kilometrin päähän kylästä. Koko kymmenen kilometriä saatiin lukuisten neuvottelujen järjestelyjen jälkeen valmiiksi vuonna 1989. Avuksi tulivat muun muassa Kiuruvedeltä kotoisin olevat mökkimaan omistajat ja muita maanomistajia. Silta rakennettiin vuotta myöhemmin.

Neljä erillistä tienhoitokuntaa yhdistettiin yhdeksi, ja tie saatiin valtionavun piiriin. Vuonna 1995 oli vielä edessä taistelu tien saattamisesta valtion haltuun Tielaitoksen kautta. Kalloon päin oleva tie oli jo valtion.

Kovasti asiaa piti perustella. Aulis esimerkiksi laski kaikki talot ja mökit tien varrelta. Mökkejä oli jo silloin 124.

Tiehen saatiin perusparannus, silta uusittiin ja tielle ajettiin murske vuonna 1998. Nykyään tie on varsinkin kevään matkailusesongin aikana vilkas.

”Periksi ei anneta”

Ensimmäinen valtion puhelin tuli Jauhojärven kylään vuonna 1956. Sähköt kylään saatiin syksyllä 1968. Sähköistäkin piti Auliksen mukaan pitää kovaa kaplakkaa, ennen kuin ne kylään vedettiin.

Kauppareissunsa Aulis ja Eila tekevät noin kerran viikossa Kittilän kirkonkylälle. Samalla hoituvat virastoasiat. Kallon ja Ylläsjärvenkin kaupoissa he joskus käyvät.

1960-luvulla Jauhojärvelle ajoi ”Vake” Uusisalmen myymäläauto Kittilästä. Myöhemmin kylässä kävi Kaukosesta Lehikoisen myymäläauto. Loppuvuosina se ei enää ajanut Jauhojärvelle saakka, vaan pysähtyi risteyksessä Kallon tiellä.

Kirjastoauto käy kylässä kerran kuukaudessa.

Auliksen ja Eilan lapset ovat käyneet koulua Kallossa. Auliksen vanhin lapsi, Seppo, tosin kävi kaksi vuotta koulua Kaukosessa 1950-luvun lopulla. Hän asui asuntolassa. Auliksen mielestä kunnan piti järjestää lapsille kuljetus Kalloon. Kaikenlaista ”kaplakkaa” asian tiimoilta piti pitää, mutta lopulta kunnanhallitus päätti järjestää kuljetuksen. Sen jälkeen lapset pääsivät käymään koulua kotoaan. Kahtena keväänä kelirikko tosin oli niin paha, ettei auto päässyt kylään. Aulis kuljetti lapsia Kallon tien varteen hevosella.

– Periksi ei anneta, toistuu Auliksen puheessa.

Itse Aulis kävi aikanaan kiertokoulun. Opettajat olivat talvella kuukauden verran kylässä. Jauhojärven lasten lisäksi kiertokouluun tulivat Vesikkovaaran lapset.

Katekeetoista mieleen ovat jääneet Alfred Miettunen Lohinivasta, hänen tyttärensä Olga ja Elma Miettunen, Taimi Ala Kittilästä, Elli Välitalo Kaukosesta ja viimeisenä Martta Niva Hanhimaasta, joka ei opettanut Aulista.

Koulua pidettiin Raattaman talon kamarissa, Auliksen syntymäkodin kamarissa ja talossa, jossa Auliksen perhe asui myöhemmin.

Kyllä täällä elelee ja pärjäilee

Mukana elokuvahistoriassa

Yksi Jauhojärven kylän historian mielenkiintoinen tapaus on Rauni Mollbergin ohjaama Maa on syntinen laulu -elokuva. Filmi kuvattiin Lapissa Timo K. Mukan kirjan pohjalta vuonna 1973, ja siinä esiintyy monta jauhojärveläistä.

Auliksen Pauli-veli esiintyy elokuvan pääosassa isä-Juhanina. Myös Paulin pojat ovat filmillä, ja Auliskin on mukana savottakohtauksessa. Toivo-velikin esiintyy hautajaiskohtauksessa. Mieleenpainuvan roolityön tehneenä saarnamiehenä esiintyy Vesikkopalossa syntynyt Osmo Hettula. Mollberg löysi näyttelijät kiertelemällä seurueensa kanssa kylissä.

Jauhojärvellä kuvattiin muun muassa lehmänpoikimiskohtaus. Elokuvaa kuvattiin Kittilässä paljon Kätkäjärvellä sekä muun muassa Kallossa, Kivijärven talossa.

Elokuvan ensi-ilta pidettiin Kittilässä. Aulis oli silloin rakentamassa Karesuvantoon hotellia. Hän on nähnyt elokuvan vain televisiosta.

”Sopisi tänne uusiakin asukkaita”

Millaisena Aulis näkee Jauhojärven tulevaisuuden?

– Kun ei ole itämaan tietäjä, ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo, Aulis vastaa.

– Kulkuyhteydet on saatu parannettua, ja kylä alkaa olla tasavertainen muiden kanssa. Kyllä täällä elelee ja pärjäilee, Aulis tuumaa.

– Sopisi tänne uusiakin asukkaita, kun tulijoita vain olisi.

Juttu on julkaisu Kittilälehdessä 21.8.2002. Kirjoittajan nimeä ei ole mainittu.