Paikallisuutiset

Aapo Järvinen oli viimeinen Lapin sodassa kaatunut sodankyläläinen – kuinka kohtalokas taistelu eteni?

Sodankyläläinen Aapo Järvinen kuului niihin harvoihin lappilaisiin, jotka kaatuivat Lapin sodassa kotikunnassaan. Hänen muistotaulunsa on Tankavaarassa.

Sodankylän kunnan pohjoisreunalla, Vuotson kylän koillispuolella, Tankavaaran ojaa lähellä olevan suon reunalla sijaitseva muistokivi muistuttaa 80 vuoden takaisesta taistelusta ja sotilaan kohtalosta.

Aapo Järvinen kuului niihin harvoihin lappilaisiin, jotka kaatuivat kotikunnassaan. Järvinen on myös viimeinen Lapin sodassa kaatunut sodankyläläinen. Hänet on haudattu Sodankylän sankarihautausmaalle.

Kiveen on kiinnitetty kolme kuparista valmistettua nuolta. Ne kuvaavat Jääkäriprikaatin pataljoonien liikettä Tankaojan alueella. Kivessä on myös kaksi kuparilaattaa. Kuparilaatoissa on teksti:

Aapo Järvinen 1/JP4, kaatui Tankavaaran taistelussa tällä paikalla 30.10.1944. SUOMI 80 VUOTTA

Aapo Järvisen muistomerkki paljastettiin marraskuussa 1997. Sodankylän Rintamaveteraanit ry luovutti muistokiven hoitovastuun Jääkäriprikaatille toukokuussa 2007.

Jääkäri Aapo Gabriel Järvinen syntyi Sodankylässä 15.2.1925. Jatkosotaan Järvinen osallistui konekiväärimiehenä Panssaridivisioonaan kuuluvissa 5. Jääkäripataljoonassa (JP 5) ja 4. Jääkäripataljoonan (JP 4) konekiväärikomppaniassa taistellen muun muassa Vuosalmen taisteluissa kesällä 1944.

Lapin sotaan syksyllä 1944 Järvinen osallistui edelleen kenraalimajuri Laguksen Panssaridivisioonan jääkärijoukoissa. 19-vuotias jääkäri eteni JP 4:n mukana taistellen Pudasjärvi–Ranua–Ylimaa–Rovaniemi-kautta yhä pohjoisemmaksi kohti saksalaisten hallussa ollutta kotiseutuaan.

Jäämerentien kovissa taisteluissa jääkäri Järvinen eteni lokakuun puolivälissä 1944 tuhkaksi poltetun Sodankylän kautta kohti Vuotsoa.

Tankavaarassa noin kymmenen kilometriä Vuotson pohjoispuolella oli saksalaisilla erittäin vahvasti linnoitettu Schutzwall-asema. Asema oli tiheästi miehitetty ja melko yhtenäinen.

Schutzwall-asema oli varustettu suorasuuntaustykeillä, hirsibunkkereilla ja taisteluhaudoilla. Aseman edessä oli metsänraivauksia, murroksia ja laajoja miinakenttiä.

Schutzwall-asemassa saksalaisten oli viivytettävä Jäämerentiellä Sodankylän suunnasta hyökkääviä suomalaisia marraskuun 1. päivään saakka. Siihen mennessä oli ajateltu Petsamon suunnasta vetäytyvien saksalaisten joukkojen ehtivän ohittamaan Ivalon tienhaaran.

Tankavaaran puolustusasemien eteen työnnetty niin sanottu Kotkanpesäasema sijaitsi Lohijoella noin 10 kilometriä Vuotson eteläpuolella. Suomalaiset hyökkäysjoukot, JP 4 kärjessään, joutuivat Kotkanpääasemassa saksalaisten yllättämäksi lokakuun 23. päivänä.

Kovien taistelujen jälkeen saksalaiset irrottautuivat asemasta illalla 25. lokakuuta kohti Tankavaaran pääasemaa. Seuraavana aamuna JP 5 suomalaisten kärjessä tunkeutui Vuotsoon.

JP 5 saapui Schutzwall-aseman eteen 26. lokakuuta aamulla. Jäämerentien suunnan hyökkäystä päätettiin tukea koukkauksella vihollisen oikeaan sivustaan. JP 2:n, JP 3:n ja JP 4:n eteneminen Jäämerentien itäpuolisessa maastossa vihollisen sivustaan alkoi aamulla 30. lokakuuta.

Saksalaiset puolustautuivat vahvoista asemistaan rajusti ampuen tykistöllään tuhansia kranaatteja suomalaisten niskaan.

Lääkintämiehenä toiminut Aapo Järvinen oli määrätty JP 4:n 1. komppaniaan (1./JP 4) 29. lokakuuta 1944. 1/JP 4 hyökkäsi 30.10. Riestojoen länsipuolella, Tankajoen tasalla. Järvisen yksikkö (1./JP 4) oli käytännössä pysähtyneenä, kun edessä edennyt pataljoona ei saksalaisten voimakkaassa tykistötulessa päässyt etenemään.

Puoliltapäivin 30.10. saksalaisten kolmihenkisen partion havaittiin etenevän komppanian länsipuolella, suon poikki, ilmeisesti tukikohtaansa Purnunokan alueelle. Suomalaisten ryhmityksen ja saksalaispartion väli oli lyhimmillään arviolta noin 200 metriä.

Noin kello 140 kohdistui 1/JP 4:n alueelle voimakas saksalaisten tykistökeskitys. Aapo Järvisen taistelijaparina ollut sodankyläläinen Mauri Pulju on arvellut, että suomalaisten ryhmityksen ohittanut partio oli havainnut suomalaiset ja ilmoittanut havaintonsa tukikohdassaan.

Tätä arviota tukee se, että tuli-iskut sekä ajoittuivat ja osuivat hyvin, vaikka maasto oli peitteistä ja siten mahdollisesti vaikeasti Purnunokan suunnasta tähystyksellä selvitettävissä.

Jääkäri Aapo Järvinen kuoli voimakkaassa tykistön tuli-iskussa. Lääkintäryhmän poterot ovat yhä nähtävissä maastossa Järvisen kuolinpaikalla. Tykistökeskityksen jäljet ovat myös yhä nähtävissä.

Aapo Järvinen kaatui noin puoli vuorokautta ennen Schutzwall-asemasta käytyjen taistelujen päättymistä.

31.10.1944 aamuun mennessä Schutzwall-asema oli suomalaisten hallussa, saksalaisten sieltä irtauduttua kohti Ivaloa. Suomalaisten hyökkäys kohti pohjoista jatkui.

Jäämerentien suunnassa taistelleet suomalaiset saavuttivat Suomen ja Norjan välisen rajan, Tenojoen 20.11.1994. Saksalaiset poistuivat Norjan puolelle Utsjoella 21.11.1944 ja Karigasniemellä 18.11.1944.

Lähteet:

Sampo Ahto; Aseveljet vastakkain, 1980

Valdemar Paavilainen; Laguksen jääkärit Jäämeren tiellä, 1976

Jouni Kallioniemi; Suursodan loppunäytös pohjoisessa, Lapin Sota, 1990

Jouni Kallioniemi; Suursodan loppunäytös pohjoisessa, Lapin Sota, Osa II, Matrikkeli, 1990

Jorma Kitunen; Muistomerkit Sodankylässä

Karisto Oy; Suomen rintamamiehet 1939 - 45, Ps.Div., RO ja Rv.Pr, 1977

Puolesta Maan – Veteraanimatrikkeli 2001