Paikallisuutiset

Kelkkareittiä pitkin Kätkäjärveltä Leville – Lumeen tottumattomat autoilijat ovat tuttuja hinausyritykselle

– Kaikki meni hyvin. Tie ei ollut kovin jäinen, ja ajoimme hitaasti, Chelsea Hauck sanoo.

Hän on juuri palauttanut vuokra-auton avaimen Kittilän lentoasemalla olevaan palautuslaatikkoon ja on lähdössä paluulennolle Helsinkiin.

Hauck ja hänen äitinsä vuokrasivat auton saapuessaan Kittilään viisi päivää aiemmin. He ajoivat sillä Kolarin Äkäslompoloon, jossa viettivät lomansa. Hauck kertoo, ettei autoa tosin kylällä liikkuessa juuri tarvittu, koska lähes kaikkialle pääsi jalan. Paluumatkallaan lentoasemalle he pistäytyivät autolla Lapland Hotels SnowVillagessa Lainiossa.

He kertoivat perussäännöt ja antoivat pienen vihkosen. Chelsea Hauck

Kuljettajana toiminut Hauck kertoo varttuneensa Yhdysvaltojen eteläosassa Floridassa mutta asuvansa tällä hetkellä pohjoisempana Chicagossa. Chicagossa lumi ei ole harvinaista, mutta Hauck kertoo autoilevansa kaupungissa harvoin.

Autovuokraamossa Hauckilta kysyttiin, tietääkö hän, miten toimia, ja kun hän vastasi myöntävästi, ohjeistus oli pikainen.

– He kertoivat perussäännöt ja antoivat pienen vihkosen, Hauck muistelee.

Kaikille Lappiin saapuville matkailijoille lumi ei ole yhtä tavallista kuin Hauckille. Talviautoilun vaikeudet näkyvät muun muassa ojaan suistumisina ja lumeen juuttumisina.

Joskus autoilla myös ajetaan paikkoihin, joihin niillä ei pitäisi ajaa. Joulun aikaan Ilta-Sanomat uutisoi autosta, jolla oli ajettu Kittilän Levillä latupohjaa pitkin useita satoja metrejä, ja uudenvuoden alla sama lehti kertoi yli kilometrin matkan ladulla ajetusta pakettiautosta Kolarin Äkäslompolossa.

Kittiläläiselle hinauspalveluyrittäjälle ilmiö on tuttu.

– Ei voi sanoa, että paljon, mutta on niitä aina joitakin, Pertti Hettula hinauspalveluja Kittilässä ja Ylläksen alueella tarjoavasta Hettula Oy:stä sanoo.

Google-kääntäjällä pärjää aika hyvin. Pertti Hettula

Viimeksi toissa viikolla ranskalaismatkailijat soittivat hinausapua moottorikelkkareitille, jolle olivat juuttuneet autolla. He kuitenkin peruivat pyyntönsä sen jälkeen, kun kelkkailijat olivat auttaneet auton irti lumesta, ja aikoivat jatkaa matkaa autolla kelkkareittiä pitkin, vaikka heille sanottiin, etteivät he voisi niin tehdä.

– Ajoivat Kätkäjärveltä Leville, Hettula hämmästelee.

Matkaa kertyi useampi kilometri.

Usein selitys reiteille ajamiselle on Hettulan mukaan se, ettei kieltomerkkiä ollut.

Ladulla tai kelkkareitillä ajavia enemmän hinauspalvelua työllistävät revontulien toivossa autoilevat omatoimimatkailijat, jotka ovat ajaneet pikkutielle ja jääneet jumiin tai joiden autosta on loppunut virta. Nyt kun lunta on jo suhteellisen paljon, nämä tehtävät ovat kuitenkin Hettulan mukaan vähentyneet, koska auraamattomille teille ei enää pääse.

Alkutalvesta marras–joulukuussa tapahtui paljon ulosajoja etenkin ulkomaalaisille autoilijoille. Niissä ei yleensä aiheutunut vahinkoja ihmisille tai autoille. Yleistä kuitenkin Hettulan mukaan oli, että autonsa ojaan ajaneet sammuttivat auton ja poistuivat siitä ulos palelemaan.

Aina hinauspalvelun työntekijällä ei ole yhteistä kieltä asiakkaidensa kanssa, ja silloin otetaan apuun teknologia.

– Google-kääntäjällä pärjää aika hyvin, Hettula sanoo.

WhatsAppin paikannustoiminto puolestaan auttaa hinauspalvelua löytämään apua tarvitsevat matkailijat silloinkin, kun he eivät itse tiedä, missä ovat.

Ladulle tai kelkkareitille jumiin jääneet Hettula Oy hinaa pois pienellä tampparilla, sillä traktori tai pyöräkone pilaisi reitin. Halpaa se ei ole, ja hinaus maksaa asiakkaalle usein ainakin useita satoja euroja.

Vääriin paikkoihin eksyneet autoilijat työllistävät silloin tällöin myös Lapin pelastuslaitosta, päivystävä palomestari Ville Rankinen kertoo. Suurempi haaste pelastuslaitoksenkin näkökulmasta ovat kuitenkin talviautoiluun tottumattomat revontulien metsästäjät, jotka ovat jumissa auraamattomilla metsäautoteillä.

– Se ei ole siinä vaiheessa pelastustehtävä, koska ihmisillä ei ole mitään hätää ja auto on lämmin. Heillä ei kuitenkaan välttämättä ole tietotaitoa soittaa hinausautoa, hän sanoo.

Me ei olla hinauspalvelu, ja jos me hajotetaan hinatessa jotakin, nykäistään vaikka puskuri irti, me myös joudutaan siitä maksamaan. Ville Rankinen

Tilanteissa käytetään Rankisen mukaan tapauskohtaista harkintaa. Paikan päälle yritetään saada puhelinyhteys, jotta jumiin jääneitä voidaan ohjeistaa hinausavun hankkimisessa. Aina toisessa päässä ei kuitenkaan ole englannin kielen taitoista henkilöä.

– Ollaan viimeisten vuosien aikana käyty metsäautoteiltä hinaamassa autoja kymmeniä kertoja. Hinausautolla kestää kauan, ja kun on pakkasta, matkailijalla saattaa tulla siinä hätä. Pyritään ihmiset auttamaan pois, jos vain mahdollista, hän sanoo.

Aivan ongelmattomia hinauskeikat eivät kuitenkaan ole. Koska hinaus ei ole pelastuslaitoksen päätyö, sitä varten ei ole vakuutuksia kuten hinausfirmoilla.

– Me ei olla hinauspalvelu, ja jos me hajotetaan hinatessa jotakin, nykäistään vaikka puskuri irti, me myös joudutaan siitä maksamaan, Rankinen sanoo.

Yksi tärkeimmistä neuvoista kaikille talviautoilijoille, niin matkailijoille kuin paikallisillekin, on Rankisen mukaan varautua talviolosuhteisiin.

– Kannattaa ottaa varustetta mukaan niin, että on lämmintä vaatetta päälle, jos auto hajoaa matkalle. Oma turvallisuus on kaikkein ykkönen, hän sanoo.

Jos suistuu autollaan lumipenkkaan mutta kenelläkään ei ole mitään hätää, siinäkin tapauksessa on Rankisen mukaan hyvä soittaa hätänumeroon ja kertoa tilanteestaan. Muuten voi käydä niin, että joku ohi ajanut tekee hälytyksen ja hätäkeskus lähettää pelastuslaitoksen yksikön paikalle.

Monta tilannetta on ollut semmoista, että hinausauto on jo ollut paikalla, kun me tullaan. Ville Rankinen

– Ollaan pyritty markkinoimaan sitä, että ihmiset aina pysähtyisivät ja kysyisivät, onko hätä, eikä niin, että ajetaan kahdeksaakymppiä ohi ja sitten kymmenen minuutin päästä aletaan miettiä ja soitetaan hätäkeskukseen vajavaisilla tiedoilla. Monta tilannetta on ollut semmoista, että hinausauto on jo ollut paikalla, kun me tullaan, Rankinen sanoo.

– Kohteeseen voi olla 50 tai jopa 100 kilometriä matkaa, ja turhan takia siellä käyminen sitoo meidän vähäisiä resursseja.

Rankinen sanoo ymmärtävänsä sen, että kaikki eivät välttämättä halua pysähtyä mutta muistuttaa sen kuitenkin kuuluvan yleiseen toimintavelvollisuuteen.

– On velvollinen totta kai hälyttämään apua mutta myös selvittämään, mitä siellä oikeastaan tapahtuu, jotta saadaan sinne oikea määrä resursseja tai tehtyä arvio, että tarvitaanko sinne meidän resursseja ollenkaan.

Jos onnettomuustilanteessa on pienikin epäilys, että joku on saanut vammoja, on syytä soittaa hätänumeroon, jotta ensihoito voi tehdä arvion, tarvitaanko sitä paikalle. Tämä voi helpottaa myös vakuutusasioiden hoitamista jälkeenpäin.

Muita autoilijoita kannattaa Rankisen mukaan varoittaa onnettomuuspaikasta hätävilkuin ja varoituskolmiolla. Varoituskolmio on syytä viedä näkyvään paikkaan riittävän kauas, sillä esimerkiksi rekka ei talvikelillä pysähdy hetkessä.

Muokattu 5.1. kello 9.46: Lisätty linkki talviautoilijoita kouluttavasta Jani Ylipahkalasta kertovaan juttuun.

Muokattu 5.1. kello 14.04: Lisätty tieto, että Kätkäjärveltä on matkaa Leville useampi kilometri.