Muualta Lapista

Saamenmaan kauppias Seppo Härkönen laskeutuu pehmeästi eläkkeelle – ”Koko Pohjois-Norja on minun perhettä, ei tässä vielä hyvästejä jätetä”

Saamenmaan legendaarinen kauppias Seppo Härkönen hyvästeli Karigasniemen ruokakauppansa ja lihatiskinsä muutama viikko sitten ja siirtyi palvelemaan asiakkaita rautakaupan puolelle. -Tämä on pehmeää laskua eläkkeelle. Minusta tuntuu, että koko Pohjois-Norja on minulle kuin samaa perhettä enkä minä vielä halua heitä hyvästellä, sanoo hyväntuulinen Seppo hääriessään rautakauppa Tenohallin tiskin takana.

Karigasniemen K-Marketin kauppiaana on nyt muutaman viikon ajan toiminut Hans-Niiles Tapiola. Seppo Härkönen myhäilee rautakaupassaan, että näin juuri piti mennäkin ja hän on hyvillään, että elämä ruokakaupassa jatkuu nyt nuoren ja innokkaan kauppiaan voimin.

– Puolitoista vuotta sitten tulin jo sinuiksi sen asian kanssa, että kun vuosi 2023 koittaa, niin jätän ruokakaupan. Ajattelin, että joku saa tästä kaupasta työtä itselleen, koko perheelleen ja lapsilleen. Minä olen tehnyt ainakin 120 normaali-ihmisen työvuotta, joten nyt on aika tehdä enemmän sitä kaikkea mistä olen aina haaveillut. Ehkä voisi käydä kevättalvella pilkilläkin niinkuin muut, Seppo naurahtaa.

Seppo Härkönen on iloinen, että kauppiaaksi tuli juuri Hans-Niiles Tapiola:

– Hans-Niilekselle ei tarvi opettaa tämän seudun kulttuuria ja kaupan pitoa. Häneltä löytyy sitä kulttuurista ymmärrystä hienosti sanoen, eikä tarvitse rakentaa mitään alusta. Hän osaa saamen ja norjan kielen. Hänellä riittää sukulaisia täällä Karigasniemen puolella siinä missä Utsjoen kirkonkylälläkin.

– Ei siinä tarvitse muuta kuin katsoa asiakasta silmiin, tervehtiä ja kysyä, kuinka sä jaksat, linjaa koko elämänsä kaupan alalla työskennellyt Seppo.

Hän muistelee, että istui jo 16-vuotiaana kassalla isänsä ja äitinsä kaupassa Rovisuvannossa. Toki silloin nuori poika olisi mieluummin touhunnut varastotyöntekijänä kuin kassalla:

– Minähän ujostelin siinä kassalla, mutta hiljalleen uskaltauduin siinäkin hommassa olemaan ja tykkäämään asiakaspalvelusta.

Katso videolta, kun Seppo Härkönen muistelee grillijuhlia ja pohtii Karigasniemen tulevaisuutta:

– Kun on yli 50 vuotta palvellut ihmisiä, niin ei sydän antaisi anteeksi, että minä yhtäkkiä jättäisin heidät. Hehän ovat olleet minun elämänlähde työelämässä, ilman heitä en olisi jaksanut. Siinä on yksi syy, miksi en halua vielä pois työelämästä ja olen nyt täällä rautakaupan puolella, kertoo Seppo.

– Vaikeahan sitä on kertaheitolla jättää pois semmoista hommaa, mistä nauttii ja missä minua pidetään hyvänä, kuin perheenjäsenenä. Minusta kun tuntuu, että koko Pohjois-Norja on minun perhettä ja joka paikkaan minne Norjan puolella menen, minut otetaan lämpimästi vastaan. Ja kun he tulevat kauppaan, niin minä puolestani otan heidät sydämellisesti vastaan.

Kun Seppo Härkönen innostuu filosofoimaan pitkää kauppiaan uraansa, niin hän sanoo, että kaupanteko on sitäkin, että välitetään toinen toisistaan - asiakkaista tuli hänelle aina sellainen lämpöaalto, että se kannusti jaksamaan ja tulemaan innolla ruokakauppaan anivarhain töihin.

Seppo Härkönen sanoo, että kyllähän työtahti oli välillä kireäkin. Muutama vuosi sitten otti vähän rinnasta ja lääkäri tuumaili, että kiloja on ehkä hieman liikaa ja stressiäkin kauppiaalla lienee verenpaineesta päätellen.

– Minä kuuntelin sitä lääkäriä ja päätin, että jos tämä siitä on kiinni, niin tiputetaan painoa. Hän suositteli neljän kilon painon pudotusta, mutta kiloja taisi lähteä vuoden sisään kymmenen. Kun taas menin sille lääkärille ja riisuin takkia, niin hän ihmetteli, että mitä sulle on tapahtunut. Minä sanoin pokkana, että kun viimeksi haukuit lihavaksi, niin pakkohan tässä oli painoa tiputtaa.

– Siinä mitattiin kolesterolia ja verenpainetta ja kaikki oli nyt hyvin. Minä kuitenkin silloinkin ajattelin, että nyt on aika yrittää päästä pois kaupan puolelta. Sanon rehellisesti, että nyt minulla on kauhean hyvä olo, parempi kuin pitkään, pitkään aikaan.

– Ehkä päätökseen vaikutti sekin, että elämä maailmalla on niin kauhean rauhatonta. Ajattelin, että jos ratkaisuja pitää tehdä, niin nyt sellainen pitää tehdä. Pidin aina oman linjani kaupassa aika tiukasti. Olin sitä mieltä, että kaupan pitää olla sellainen kuin rajakaupan asiakkaat haluavat, eikä sellainen kuin ruokakauppa on jossakin Helsingissä. Kun pidin linjani loppuun asti, niin senkin takia oli helppo lähteä lihatiskin takaa rautakaupan puolelle.

Lihatiski K-Market Karigasniemessä oli aina kaupan vetonaula ja rajakaupan lihatiski oli samalla eräänlainen nähtävyys Lapin-kävijöille.

– Se oli ja on Suomen parhaimpia lihatiskejä. Lihatiski on ruokakaupan sydän. Totta kai tämä on erilaista rautakaupan puolella, kun ei ole sitä lihatiskiä. Minä yritän olla haikailematta sitä lihatiskin aikaa. Olen ajatellut, että otan tämän rautakaupan pitämisen ihan kuin alusta asti opettelemalla ja katson, miten täällä pitää toimia.

– Olen päättänyt, että kun toukokuu tulee, niin silloin katsotaan miten talvi on mennyt ja miltä tulevaisuus näyttää. Lokakuussa on sitten seuraava välietappi. Pannaan vähän haasteita itsellemme tähän rautakaupan kehittämiseen.

Kauppias on kauppias rautakaupassakin. Kun Seppo näkee, että toimittajat katselevat Lumikas-hyljekenkiä, hän ei malta olla kehaisematta niitä:

– Nehän on ihan perinteisten karvakenkien veroiset talvella. Kun muutama päivä sitten olin lumitöissä, niin varpaat alkoivat palella -15 asteen pakkasessa. Löin hyljekengät jalkoihin ja sanoin varpaille, että nyt te olette kotona. Moni saamelainen käyttää näitä vuoden ympäri, kun nämä ovat talvella lämpimät ja kesällä sopivasti viileät.

Eivätkä vanhat norjalaisasiakkaat ole vieläkään Seppoa hylänneet. Hän naurahtaa, että äskettäin bussilastillinen norjalaisia kävi ruokakaupassa, mutta sieltä he tulivatkin sitten rautakaupan pihaan.

– Hehän jämähti tänne ja meillä riitti juttua, kun tunsin melkein kaikki. Minä lupasin heille, että ensi keväänä pidetään sitten grillijuhlat vanhojen aikojen muistoksi tässä rautakaupan pihalla.

Seppo Härkönen on puolen vuosisadan kauppiasuran aikana tottunut siihen, että rajakaupassa kaikki on mahdollista - aivan kaikki.

– Onhan tässä nähty aika hurjia juttuja. Kun äitini täytti 75 vuotta, niin hän pyysi meidät kaikki koolle kauppaan ja sanoi, että muistakaa pitää aina yhtä. Sitten hän käänsi päätään ja sanoi minulle, että Seppo, rajat menee sitten keväällä kiinni.

– Minä naurahdin, että kuule äiti, sinä täytit tänään 75 vuotta, mutta en olisi ikinä arvannut, että sinä alat tuossa iässä heti höpöttämmään. Mutta kun kevät tuli, niin Hullun lehmän tauti sulki rajakaupan. Ja sen jälkeen on ollut koronaa ja vaikka mitä. Pahimpana korona-aikana asiakkaat soittelivat, että kyllä täältä tullaan heti kun päästään.

– Kun korona hellitti ja raja avautui, niin aamulla kaupassa oli kymmenen ihmistä kyyneleet silmissä. Yhdeksän asiakasta liikkuttui kyyneliin ja minä olin se kymmenes vedet silmissä. Se oli sydäntä koskettava hetki.

Hullun lehmän tauti iski rajakauppaan aikoinaan juuri pääsiäisen kynnyksellä ja Sepolla oli kauppa kukkuroillaan lihaa, jolle piti tehdä nopeasti jotakin.

– Minä olin parturissa ja sanoin siellä ihan leikilläni ääneen, että piru vieköön, eihän niitä lihoja pois heitetä, vaan ne grillataan pihalla. Pian tuli joku kysymään minulta, että koska sulla ne grillijuhlat on? Minä havahduin ja mietin, että tosiaan, mikäpä ettei, pidetään grillijuhlat pääsiäisenä kaikelle kansalle, Seppo muistelee hymyillen.

– Rajakauppias ei saa lannistua koskaan. Aina pitää olla takataskussa jotain, millä selviää huonojen aikojen yli. Ja hyvästä palvelusta lihatiskillä ei saa tinkiä koskaan. Osta isoja määriä jauhelihaa, pakkaa ne puolen kilon pusseihin sievästi, niin että asiakas voi sen kotona pistää paistinpannulle tai pakkaseen, kuuluu Seppo Härkösen rajakauppiaan filosofia.

Karigasniemen kylän tulevaisuuden suhteen hän on luottavainen. Kylässä on hieno koulu liikuntasaleineen. Vanhusten palvelutalokin on juuri valmistunut - vain saamenkieliset työntekijät puuttuvat.

– Toivottavasti sinne saadaan henkilöstöä. Varmasti fiksut suomalaiset hoitajatkin oppivat äkkiä saamea, joskus he puhuvat parempaa saamea kuin me vanhat kyläläiset. Ja uusille työntekijöille Karigasniemi on upea kylä. Täällä viihtyy, jos on vähänkään luontoihminen.

Juuri nyt Norjan kruunun kurssi on sen verran surkea, että se jarruttelee rajakauppaa Suomen puolella. Seppo Härkönen vakavoituu ja sanoo, että Raamattu puhuu seitsemästä lihavasta vuodesta ja seitsemästä laihasta.

– Nyt on menossa yhdestoista laiha vuosi, joten eiköhän tämä kohta muutu toisinpäin. Ja pitää olla myös vaikeampia aikoja, nehän kehittävät kauppiaita sekä yrittäjiä ja me opimme vaikeiden aikojen taitajiksi.

Sepon Hissu-täti piti melkein elämänsä loppuun asti Ivalon legendaarista Kenkä-Asu-liikettä.

– Hissu-täti oli rautainen nainen ja loppuun asti elämänmyönteinen. Kävin aina hänen kaupassaan, kun Ivalossa liikuin. Monesti istuin pitkään Hissun kassan edessä ja juttelimme. Kerran tarvitsin uudet kengät, kun olin ulkomaille menossa. Hissu etsi minulle hyvät kengät ja niiden hinta oli 390 markkaa.

– Minä leikilläni kysyin sukulaisalennusta ja Hissu sanoi, voi Seppo-rakas, nyt ei tule alennusta, kun kengät on muutenkin niin halvat. Minä sitten maksoin kengät 500 markan setelillä ja sanoin, että pidä vain loput. Hissu päivitteli, että mitä, oi kun kaikki muutkin Härköset olisivat samanlaisia, Seppo myhäilee Hissu-tädin huumorille.

Karigasniemen ruokakauppaa koristavat sadat lentopallopokaalit, jotka muistuttavat Karigasniemen kylän lentopallosaavutuksista ja samalla Seponkin lentopallohistoriasta.

– Lentopalloa en voi ikävä kyllä enää pelata missään ukkokerhossakaan, kun olkapäät on jo menneet. Ei voi nostaa käsiä kovin korkealle, mutta olen kiitollinen, että sain pelata 35 vuotta. Ja minä olen aina sponsoroinut nuoria ja haluan vieläkin heitä tukea, sillä nuorissa on tulevaisuus.

Sepolla ei ole mitään huikeita suunnitelmia tulevaisuuden varalle, vaikka nyt vapaa-aikaa onkin reilusti enemmän kuin ennen.

– Parhaimmillaan kävelin kaupassa 6 000 askelta päivässä, halusin tai en. Nyt kävely onneksi jatkuu rautakaupan puolella. Jos haaveita miettii, niin olen kiitollinen, että saan herätä terveenä uuteen päivään.

– Minä olen aika onnekas mies, kun olen aina saanut tehdä työtä. Olisinhan minä joskus muutamia vuosia sitten voinut vain lyödä kaupan ovet kiinni ja sammuttaa valot, mutta sehän olisi ollut jo kauhean itsekästä.

– Varmaankin aikanaan jään kotiin tämän rautakaupan kautta sitten. Työ on ollut minulle nautinto. Päivääkään en vaihtaisi pois.