Muualta Lapista

”Sellaisia tukkimettiä ei enää olekaan kuin Porttipahdan savotoilla oli” – 65 vuotta sitten Jaakko Forsman ajoi kaksi päivää traktorilla savotalle Isojoelta Sodankylään Laitin kylän perukoille

Porttipahdan tekoaltaan raivaussavotat Laitin kylän perukoilla toivat koneyrittäjä Jaakko Forsmanin Sodankylään 65 vuotta sitten.

– Ajelin Pohjanmaan Isojoelta kolme kertaa tuon välin traktorilla: kaksi päivää ja yö siihen meni, sillä traktorit kulkivat silloin vain kahtakymppiä. Mulla oli hanttimies mukana ja toinen meistä ajoi ja toinen nukkui. Lämmityslaitteita ei ollut, mutta vedin pakoputkelta putken tankin yli putken ja hytän takaseinään pressun, niin pysyttiin lämpiminä. Kolmannella kerralla päätin, että jään tänne, Jaakko Forsman muistelee.

Sodankylässä Forsmanit asuivat ensin Rantalan yläkerrassa Kitisen itäpuolella, kunnes he ostivat vaimonsa Railin kanssa Pohjantien varresta keskentekoisen omakotitalon, jonka he rakensivat kodikseen.

Ensimmäinen traktori oli siimakone Nuffield, jolla Jaakko Forsman urakoi 1967-68 saakka. Sen jälkeen tuli Ford.

– Sitten on ollut vallan Valmetteja, seitsemän kappaletta. Kun jäin eläkkeelle parikymmentä vuotta sitten, sain myytyä Venäjällä toimivalle suomalaiselle koneyrittäjälle kaikki metsäkoneeni yhtä lukuun ottamatta. Sen myin Kuusamoon. Se oli lottovoitto, että sain kerralla kaikista luopua. Silloin oli sellaiset ajat, ettei koneyrittäjänä toimiminen vaikuttanut enää kannattavalta, kun esimerkiksi Metsähallitus alkoi kilpailuttaa sopimuksiaan.

Forsmaneilla oli parhaimmillaan palveluksessaan viisi työntekijää.

– Miehet olivat nöyriä ajamaan. Kun työtä oli, tehtiin pitkää päivää, Jaakko Forsman sanoo.

– Meillä ollut hyvä tuuri, kun onnistuimme niin hyviä työntekijöitä saamaan, jotka olivat pitkään meillä töissä, sanoo Raili Forsman, joka vastannut yrityksen hallinnollisista töistä.

Mikä sai nuoren miehen Pohjanmaan lakeuksilta lähtemään työhön Lappiin?

– Laitin perän savotalla oli ukkoherrana naapurikylästä Pentti Peltoniemi. Hän kertoi, että siellä olisi työtä. Talvella ajettiin reellä puukuormia jokivarteen keväällä uitettaviksi. Kesällä oli hiljaisempaa. Sellaisia tukkimettä ei enää olekaan kuin Porttipahdan savotoilla oli. Kuormat olivat niin suuria, että ne sai liikkeelle vain sillä lailla nytkäyttämällä reen liikkeelle. Ei tuommoisia kuormia, mitä ajettiin, voisi enää ajaa, kun ei ole niin korkeita laitojakaan, että voisi tuollaisia kuormia kuljettaa

Savotoilla yövyttiin pääpirteillä ja parakeissa. Isommilla savotoilla oli omat kokit. Myöhemmin Forsmanin yrityksen työntekijät yöpyivät hakkuutyömailla asuntovaunussa, jota asuttiin parhaimpina aikoina kahdessa vuorossa. Myöhemmin työmailta kuljettiin päivittäin kotiin.

– Kun olin työssä Venäjän puolella, sieltä piti tulla aina yöksi pois. Suomen puolella yövyttiin ja työ tehtiin Venäjän puolella. Koneet jätettiin yöksi metsään.

Mister Kunniakierros oli Jaakko Forsmanin lisänimi takavuosina, sillä hän juoksi aina keväällä järjestetyllä kunniakierroksella kovimman tuloksen. Rahaa kerättiin juoksukierros kerrallaan nuorten yleisurheiluharrastuksen tukemiseen Lapin Veikoille.

– Talvella hiihdin noin 3000 kilometriä kaudessa. Sellaisia 50-60 kilometrin lenkkejä saattoi olla päivittäinkin. Kesällä juoksin, myös maratoneja ja puolimaratoneja. Kuivilan Auliksen kanssa treenasimme pitkä hiihtolenkkejä ja kuljimme yhdessä hiihtokilpailuissa niin, että talvella aloitettiin Oulusta ja tultiin pohjoista kohti. Maratoneja olen juossut useamassa paikassa, New York mukaan lukien.

Eläkkeelle jäätyään Jaakko Forsman jatkoi aktiivista urheiluharrastustaan. Kun urheilulle oli enemmän aikaa, harrastus tiivistyi.

– Hiihto jäi tuossa kymmenisen vuotta sitten. Yhden pyörökuormaajan olen pitänyt pihan puhdistamista varten, kertoo 91-vuotias Jaakko Forsman.