Kolumnit

Seurakunnan viikon kirje: ”Meitä kuljeta tahtosi tiellä”

Olen laulanut viime aikoina virttä 930. Se on Markku Perttilän tekemä virsi, jossa pyydetään Jumalan johdatusta, että saisimme kulkea Hänen tahtonsa tiellä. Samaa pyydetään Isä meidän -rukouksessakin: ”tapahtukoon sinun tahtosi”. Se pyyntö ei välttämättä ole helppo esittää, koska emme tiedä mitä silloin on tulossa. Kuitenkin Jumalaan luottaen voimme uskoa, että Hänen tahtonsa meitä kohtaan on hyvä. Silloin voi todeta kuten Pekka Simojoki laulussaan Taivas on totta: ”Käyköön miten käy, hyvin käy, taivas on totta.”

Virsi 930 on rukous, joka kutsuu meitä astumaan Jumalan eteen avoimin käsin ja särkynein sydämin. Me saamme tulla juuri sellaisina kuin olemme, etsien, epäröiden ja väsyneinäkin.

Ensimmäinen säkeistö pysäyttää ristille. Se muistuttaa, että meidän jokaisen syntisen paikka on Jeesuksen syli, jossa armo ei ole ansioiden vaan rakkauden varassa. Meidän ei tarvitse korjata itseämme ennen kuin tulemme, sillä Hän ottaa vastaan myös sydämen sirpaleet.

Toinen osa virrestä tunnustaa rehellisesti rajallisuutemme: emme vielä tunne Jumalaa kasvoista kasvoihin, ja usein kuljemme tietä, jonka reitti on meille hämärä. Silti juuri tässä epävarmuudessa rukous nousee: ”Tule tueksi ja turvaksemme.”

Virren kertosäe on kuin matkalaulu. Se pyytää Jumalaa kulkemaan kanssamme aamusta iltaan ja valaisemaan tietä armollaan. Kun tie on outo, Jumalan valo ei aina näytä koko reittiä, mutta riittää siihen askeleeseen, jonka otamme seuraavaksi.

Tämä virsi rohkaisee meitä lepäämään siinä, että Jumalan rakkaus on suurempi kuin ymmärryksemme. Kun kuljemme Hänen kanssaan, voimme toistaa hiljaa sydämessämme: ”Herra, ole kanssani tänäänkin.”

Herra,

sinun edessäsi pysähdymme ja tuomme koko elämämme, ilot, murheet ja keskeneräisyyden.

Ota vastaan sydämemme sirpaleet ja kätke meidät armosi syliin.

Kuljeta meitä tahtosi tiellä, vaikka emme ymmärtäisi sen suuntaa.

Anna valosi loistaa askel askeleelta ja rauhasi täyttää mielemme.

Ole kanssamme aamusta iltaan ja varjele yön lepo.

Sytytä sydämiimme lämpö ja toivo, joka kantaa huomiseen.

Aamen.

Kirjoittaja on Enontekiön seurakunnan nuorisotyönohjaaja.