Muualta Lapista

Pellolaiset Juotasniemet olivat menettää toisen kaksosista harvinaisen oireyhtymän vuoksi

Toinen tyttäristä alkoi kasvaa vatsassa toisen kustannuksella ja heidät oli leikattava maailmaan pikkukeskosina. Oikeastaan tytöt ovat muutoinkin ihme, sillä vanhempansa Maarit ja Topi olivat jo saaneet tuomion lapsettomuudesta.

Maarit Juotasniemi oli oikeastaan haaveillutkin kaksosista. Hänen suvussaan on kaksostyttäriä, ja koska myös miehellä Topilla on kaksoset edellisestä liitosta, haave vahvistui.

Pariskunnalle oli kuitenkin langetettu lapsettomuusdiagnoosi. Vaikka Maaritilla oli nuoruudestaan ja ensimmäisestä liitostaan kaksi aikuista lasta, hänelle sanottiin, että lisää ei tule.

– Munasarjoissani oli kystia ja munajohtimet olivat tukossa. Niitä yritettiin huuhdella auki vuonna 2017, mutta se ei onnistunut.

Heille sanottiin, että ainoa vaihtoehto yhteisten lasten saamiseksi olisi koeputkihedelmöitys, mutta siihen ei päädytty.

– Sitten tulin raskaaksi, mutta se osoittautui kohdunulkoiseksi. Yhä ajattelin, että kohtuun saakka munasolut eivät pääse.

Elämä yllätti, kun heille syntyi aivan luonnollisesti alkunsa saanut Lili-tytär kaksi ja puoli vuotta sitten. Vielä isompi oli yllätys, kun raskaustesti näytti jälleen vuoden ja kahdeksan kuukauden päästä hentoista raskauden posiitivista merkkiä.

– Oireetkin olivat niin heikot, että en meinannut uskoa olevani raskaana, Maarit Juotasniemi muistelee.

Topi-puoliso sen sijaan oli heti varma, että lapsia on kaksi. Hän auttoi nuorta lääkäriä näkemään sen varhaisraskauden ultrassakin.

Lopulta kävi ilmi, että kyseessä olivat identtiset kaksostytöt, joilla on yhteinen istukka. Siitä johtuvaa TTTS-oireyhtymää, jossa toinen sikiöistä alkaa kasvaa toisen kustannuksella ja toisen kehitystä uhaten, pelättiin. Kun raskausviikot etenivät, pelko hälveni.

– Olimme jo ohittaneet riskiviikot, kun yhtäkkiä viikolla 29 oloni huononi, verenpaineet nousivat ja oli lähdettävä sairaalaan. Rovaniemeltä meidät lähetettiin ambulanssilla OYS:iin, jossa päätettiin leikata tytöt heti ulos.

Toisen tyttären sikiöpussissa vettä oli kolme litraa tavanomaisen puolen litran sijaan ja toisella vettä ei ollut enää ollenkaan. Synnyttyäänkin ero tyttöjen välillä oli melkoinen: toinen oli liiallisesta verestä ja nesteestä sinisen kirjava ja iho pingottunut. Hänen hemoglobiininsakin oli yli 200. Toinen vauva puolestaan oli pienempi, heikompi ja raudanpuutteessa.

– Kertaakaan emme ymmärtäneet pelätä, että olimme vaarassa menettää tyttäret tai varsinkin toisen heistä. Onneksi tajusimme sen vasta jälkeen päin.

Käytännön arki piti vanhemmat kiireisinä ensimmäiset viikot. Lili-tytär ei ollut vielä koskaan ollut missään hoidossa, eikä nukkunut öitään erossa äidistä. Onneksi Topi-isä sai ensin sairauslomaa ja sittemmin vanhempainvapaata, jotta pystyi hoitamaan tämän.

– Kovimpia olivat ne viikot, kun keskostytöt olivat Oulussa ja me yritimme täältä Jarhoisista päästä heitä katsomaan. Onneksi Kummit ry:ltä saimme majoituksen järjestymään perhehotelliin niin, että pääsimme perheenäkin sinne välillä.

Vauvojen teho-osastolle isosisko ei kuitenkaan päässyt, joten vanhemmat vierailivat siellä vuorotellen.

Perheen haastetta ja järjesteltävää aiheutui myös neljästä isosta koirasta, joilla oli niin ikään saatava hoitajat. Reissuja Oulussa käytiin myös päiväseltään.

– Varmaan parisenkymmentä reissua ajeltiin tätä väliä, Topi Juotasniemi laskee.

Vauvojen laskettuaika olisi ollut 5.2., mutta he syntyivät 23.11. Riemullinen oli se päivä, jolloin vauvat siirrettiin kuukauden Oulun hoidon jälkeen Rovaniemelle ja heitä pystyi käydä helpommin katsomassa.

– Toisaalta se myös lisäsi tuskaa ja ikävää, Juotasniemet muistelevat.

Kahden kuukauden sairaalassa olon jälkeen tyttäret pääsivät viimein kotiin. Syntyessään tyttäristä toinen, Luna painoi 1,1 kiloa ja toinen Liia 1,3 kiloa. Heidän kasvunsa on kuitenkin tasoittunut ja kehitysvauhti on ollut huikeaa.

Nyt he ovat 4,5-kiloisia ja niin samannäköisiä ja -kokoisia, että vanhempienkin pitää tarkistaa, kumpi on kumpi.

– Ainoa muisto tuosta elämän kovasta alusta on Liian sydämen ja keuhkovaltimon välinen suoni, joka ei ole vielä umpeutunut. Se saattaa kuitenkin vielä korjaantua itsekseen. Viimeisen kuukauden aikana tytöille oli tullut seitsemän senttiä pituutta, Maarit Juotasniemi sanoo.

Lapsiperheen elämä on alkanut tasoittua. Lili oli aluksi äidille vihainen tämän oltua pois ja vauvojen luona sairaalassa, mutta sittemmin hän on ollut reipas isosisko. Hän nukkuu yöt hyvin, joskin isän ja äidin välissä, mutta pikkusisaret heräävät syömään kolmen-neljän tunnin välein.

– On tämä kaksosten äitiys unelmani yhä, mutta onhan arki rankempaa kuin yhden vauvan kanssa. Toisaalta näin vanhempana sitä osaa ottaa rauhallisemmin ja elää hetkessä paremmin. Nuorena äitinä sitä vain odotti malttamattomana, että milloin lapset kasvavat, Maarit Juotasniemi pohtii.

Topi Juotasniemi iloitsee siitä, että monikkoperheessä isäkin saa pidemmän vapaan. Hän on saanut olla kotona ja paluu töihin Pellon Betonille koittaa vasta huhtikuun 12. Pohdittu on sitäkin, että Maarit voisi palata hoitoalan töihinsä syksyllä ja Topi jäädä kotiin tyttöjen kanssa.

Jarhoisiin perhe on muuttanut Rovaniemeltä. He ovat ihastuneet maalaiskylän ihmisten mutkattomuuteen ja auttamisenhaluun.

– Naapurit ovat auttaneet tekemään koirahäkkiä ja toimineet ”mummuna ja pappana” Lilille. Ihania ihmisiä, Maarit ja Topi kiittelevät.

Iloinen yllätys heille oli myös kunnan maksama 300 euron vauvaraha, joka heille tuli tuplana.

– Vaippoja ja vastiketta kuluu uskomattoman paljon.

Tiettävästi edelliset Pelloon syntyneet kaksoset ovat vuodelta 2013.