Muualta Lapista

Ylitornion ja Pellon nuoret porokuskit kisaavat Porocupissa: ”Vauhdikasta ja mukavaa menoa”

Porocupin osakilpailut ovat nyt käynnissä, ja kisat huipentuvat loppukuusta Inarin kuninkuusajoihin

Miltä tuntuu kiitää poron perässä noin 60 kilometrin tuntivauhtia laskettelusukset jalassa?

– Se on kivaa ja jännää. Vauhdikasta ja mukavaa menoa, vastaavat nuoret paikalliset kisailijat.

Rovaniemen Mäntyvaaran raviradan keskellä makoilevat lukuisat porot, jotka odottavat radalle pääsyä. Ylitorniolaiset Lotta Pakisjärvi, 11, ja Helmi Kvist, 7, sekä pellolainen Alisa Ekonoja, 10, ovat nuoria porokilpailijoita joita vauhdikas laji kiehtoo. Poroina heillä olivat Jutisko, Huima ja Väärti.

Porokisoissa roikutaan poron perässä kilometrin mittaista rataa pitkin. Mistä innostus on lähtenyt, siihen tytöt eivät osaa vastata, mutta rakkaus lajiin on kulkenut heillä suvussa. Lotta Pakisjärven suvussa on ollut paljon kisailijoita.

– Serkkuni, pikkuserkkuni ja veljenikin on kisaillut, hän sanoo.

Helmi Kvistille Rovaniemen osakilpailut olivat ensimmäiset. Kaiken lisäksi seitsemänvuotias reipas kuski oli Rovaniemen kisoissa ihan ensimmäistä kertaa poron perässä koskaan. Helmi Kvistin suvussa on ajajia jo 70-luvulta, sillä hänen isovanhempansa ovat myös kisailleet.

Osakilpailuja järjestetään tänä vuonna Nuorittassa, Rovaniemellä, Sallassa, Luostolla ja kisat huipentuvat Inarin kuninkuusajoihin loppukuusta.

Katso videolta millaista menoa kisoissa on (juttu jatkuu videon jälkeen):

Video: Vesa Pakisjärvi

Asennolla on väliä

Kisaporoksi ei kelpaa mikä tahansa kisura, vaan poron pitää omata hyviä ominaisuuksia.

– Sen pitää osata ohittaa muut, olla nopea ja luotettava, tytöt kertovat.

Myös ajoasennolla on väliä. Kun katsoo radalla kiitäviä kisailijoita, on kyykkyasento selvästi suosituin.

– Kyykkyasento on paras, koska ei tule tuulenvastusta, Alisa Ekonoja toteaa.

Harjoittelukertoja tälle talvelle ei tytöillä juurikaan ole ollut. Laskettelu Aavasaksan rinteissä on hyvää harjoitusta lajiin.

– Ajoin kolme harjoitusajoa porolla yhtenä päivänä, mutta yksikin varmaan riittäisi, Lotta Pakisjärvi sanoo.

– Vissiin olen kolme tai neljä kertaa harjoitellut, Alisa Ekonoja kertoo.

– En ole yhtään kertaa harjoitellut poron perässä suksilla, tämä oli ensimmäinen kerta. Olen kyllä moottorikelkan perässä ollut suksilla, Helmi Kvist sanoo.

Varusteet ovat olennainen osa tässä lajissa. Selkäpanssari, kypärä, maski, kaulasuoja ja tärkeimpänä sukset, nuoret kuskit luettelevat.

– Suksina meillä on laskettelusukset, mutta voipii ajaa myös hiihtosuksilla, Lotta Pakisjärvi lisää.

Kannattaa uskaltaa yrittää

Vauhti ei nuorten naisten päätä huimaa, vaan meno on heidän mielestään vauhdikasta ja mukavaa. Eikä kaatuminenkaan pelota.

– Alussa, kun ajoin ekaa kertaa, saattoi hieman pelottaa mahdollinen törmäys toiseen kilpailjaan, Lotta Pakisjärvi tuumaa.

Kaikkien suunnitelmissa siintää myös osallistuminen ensi vuoden kisoihin.

Millaisia vinkkejä tytöt antaisivat porokisaamisesta haaveileville?

– Voitaisiin suositella. Aina kannattaa uskaltaa yrittää, he sanovat.