Muualta Lapista

Tunturiluonto on kovilla ja kärsii suojelusta huolimatta

Ylä-Lapin luonnon kaukokartoitushankkeen tulosten mukaan yli puolet tunturikoivikoista sekä puuttomista tunturikankaista on nykytilaltaan eriasteisesti heikentyneitä. Huolestuttava tilanne käy ilmi Metsähallituksen Luontopalvelujen ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyöhankkeen loppuraportista. Hankkeessa kartoitettiin lähes kolme miljoonaa hehtaaria Ylä-Lapin luonnonsuojelu- ja erämaa-alueita vuosien 2020–2023 aikana.

– Ilmastonmuutos aiheuttaa esimerkiksi mittariperhostuhojen lisääntymistä tunturikoivikoissa, havumetsärajan nousua, pensoittumista ja palsasoiden häviämistä. Porolaidunnus ehkäisee avointen alueiden umpeenkasvua, mutta voimakas laidunnuspaine heikentää tunturikoivikoiden uusiutumiskykyä ja vaikuttaa heikentävästi jäkälikköjen tilaan, palveluomistaja Elisa Pääkkö Metsähallituksen Luontopalveluista kertoo.

Tunturikankaiden tila on heikentynyt laajoilla alueilla, sillä neljä viidesosaa luonnonsuojelu- ja erämaa-alueiden tunturikankaista on eriasteisesti heikentyneitä. Tämä johtuu erityisesti jäkäliköiden kulumisesta sekä puuston, varsinkin männyn, levittäytymisestä tunturikankaille.

Tunturikoivikoiden tila vaihtelee Ylä-Lapissa voimakkaasti alueen mukaan. Negatiivisia muutoksia tunturikoivikoiden tilassa on erityisesti Utsjoella Kaldoaivin ja Paistunturin erämaa-alueilla ja Kevon luonnonpuistossa, paikoin Inarissa Muotkatunturin erämaa-alueella sekä Kilpisjärvellä erityisesti Mallan luonnonpuistossa.

Tunturikoivikoiden tilaan vaikuttavat merkittävästi koivikoiden uusiutumiskyky ja mittarituhojen esiintyminen. Lauhat talvet eivät tapa mittariperhosten munia, jolloin tunturikoivun lehtiä syövien perhosten määrä on kesällä suurempi. Pakkasta pitää olla yli 36 astetta, jotta munat kuolevat.

Ylä-Lapin tunturikoivikoista puolet on erinomaisessa tilassa ja puolet on eriasteisesti heikentyneitä. Suurin syy heikentymiseen on, että voimakkaan porojen kesälaidunnuksen takia tunturikoivikot eivät ole pystyneet uusiutumaan.

– Koivikoiden uusiutumiskyvyttömyydestä on puolestaan seurannut, että mittariperhosten massaesiintymät 1960- ja 2000-luvuilla ovat johtaneet laajoihin koivikkokuolemiin, Pääkkö sanoo.