Kolumnit

Outi Jaakon kolumni: Tasaisen vauhdin taulukolla t-paitoja riittää vuoteen 2100

Talvi lähestyy. Alkaa laatikoiden ja kassien raijaaminen pirtin ja vintin välillä. Pienet säilytystilat määrittävät vaatekomeroiden sisällön sesongeittain.

Planetaarinen vaatekaappi - tietokirjassa (Penttilä ja Varamäki) käydään läpi kuluttamista pukeutumisen kautta. Ohjeista voi olla montaa mieltä, mutta tilastot tuovat konkretiaa. Berliiniläisen Hot or Cool -instituutin raportin mukaan neljän vuodenajan maissa 85 vaatetta riittää koko vuoden tarpeiksi. Kirja sisältää kyselytuloksen, jonka mukaan suomalaisten vaatekaapeista löytyy keskimäärin melkein 300 vaatetta. En ole keskivertokuluttaja, enkä täytä myöskään tutkimusten mukaista kiintiötä – suomalaiset ostavat vuosittain liki 40 uutta vaatetta.

Minulle vaatteiden vaihtaminen on arkipäivän rutiineista se kaikkein tympein asia.

Vaatefilosofiani – pidettävä, pidettävä, pidettävä – tarkoittaa, että ostan vain sellaisia vaatteita joista pidän, pidän ostamiani ja pidän niistä huolta. Kulutusjuhlaani ovat vastalankatut, kiiltävät, kymmenen vuotta vanhat, jo käytettynä saadut, hyvin istuvat talvisaappaat. Alkusyksystä etsin takkiani, sitä uutta vihreää. Etsiessä ynnäsin, että olin pitänyt takkia yli viisi vuotta, mutta minulle se oli se uusi, enhän uudempaa omistanut.

Viime viikolla rinssini viikkasi haikein mielin rikkinäisen t-paitansa tallin rättilaatikkoon. Ei kuulemma kestänyt kuin kolmekymmentä vuotta. Tasaisen vauhdin taulukon mukaan paitoja riittää ainakin vuoteen 2100 asti.

Oli vaatteita paljon tai vähän, on niitä puettava ja vaihdettava. Minulle vaatteiden vaihtaminen on arkipäivän rutiineista se kaikkein tympein asia.

Aamulla yöpaita päivävaatteisiin, työpaikalla työvaatteet ylle ja vuoron päätyttyä vaihto toisin päin. Kotona kotivaatteet päälle ja jos intoa riittää, iltasella vielä lenkkivaatteet niskaan ja ulos. Jo valmiiksi ärsyttää hikisten vaatteiden riisuminen.

Kunpa voisi samalla vaivalla riisua pään tyhjäksi kaikista lenkillä hiertäneistä asioista: Noin, siinä lähti paidan mukana siskon sairauskertomus, puolikuiva pipo ja kummipojan holtiton rahankäyttö, märät, mutta lämpimät lapaset sekä vanhimman serkun paheneva dementia. Kuivien sukkien kirkkaat raidat toistavat entisen ystäväni keittiön värejä, joista puuttuu kaikki lämpö: jäätävän sinistä, viileän valkoista ja pakkasaamun punaista.

Lämmin suihku ja kääriytyminen paksuun villa-asuun nollaa ärsyttävän olon ja synkät ajatukset. Suunnittelen hyvillä mielin tulevan viikon ohjelmaa: kansalaisopiston kurssit ovat alkaneet. Kudonnassa uppoaa mattoraitoihin hiutikuluneiden liinavaatteiden ehjät palat ja puutöillä linnunpönttöön käytän kuormalavan lautoja.

Outi Jaako

Kirjoittaja on kolarilainen työssäkäyvä eläkeläinen.

Juttua on muokattu 4.10. kello 12.41: tekstistä on korjattu kirjoitusvirhe.