Muualta Lapista

Lääkeautomaatit mullistivat kotihoidon, mutta lähihoitaja Jussi Mörskyä ei korvaa robottikaan

– Huomenta, Jussi täällä kotihoidosta, mitä kuuluu?

Lähihoitaja Jussi Mörsky saapuu Anja ja Usko Uusitalon pihaan. Hän nousee autosta ja suuntaa kulkunsa omakotitalon ovelle ja koputtaa.

Mörskyn päivä on alkanut aamuseitsemältä kahvikupin äärellä kotihoidon kahvihuoneessa. Samalla työkaverit ovat vaihtaneet kuulumiset ja saaneet pikaisen raportin, miten menee.

Hoitaja kohtaa työssään monenlaisia kohtaloita, eikä kotihoitajan työssä voi koskaan olla varma, mitä toisen kodissa on vastassa. Ikäihmisten kunto voi heiketä nopeastikin ja onnettomuuksia sattuu.

Potilastietojärjestelmään tietojen kirjaaminen kuitenkin auttaa hoitajia kartoittamaan, miten edellinen käynti on mennyt.

– Kirjaukset ovat tärkeitä. Sinne merkitään oleelliset havainnot ja toimenpiteet, Mörsky sanoo.

Mörsky valmistui lähihoitajaksi alkuvuodesta. Hän on jo tuttu kasvo Pellon hoitajatiimissä. Hän suoritti tutkintonsa oppisopimuksella Kotitien palvelutalossa. Viimeiset kuukaudet hän oli harjoittelussa kotihoidossa, joka tuntui heti omalta paikalta.

Pitkä työmatka Rovaniemelle alkoi harmittaa, joten alan vaihto automaatioasentajan ja viimeisimpänä vartijoiden esihenkilön työstä tuli ajankohtaiseksi.

– Se piisasi minulle. Päivät olivat pitkiä ja ylityöt paukkuivat.

Mörsky on tykästynyt kotihoitajan työhön. Työ on vaihtelevaa ja merkityksellistä. Kun yhdessä kodissa kaikki on hyvin ja asiat hoidettu, ajomatkalla toiseen paikkaan näkee vuodenaikojen vaihtelun ja kauniita maisemia.

– Varustautua tietenkin pitää eri tavalla. Talvella auto pitää putsata lumesta ja varustautua lämpimin vaattein.

Kotihoidon nelivetoiset autot varmistavat, että hoitajat pääsevät vaikeallakin säällä perille jokaiseen kotiin.

Se on hyvä laite, jakaa automaattisesti lääkkeet.

– Olen täällä kotihommia tehnyt, Anja Uusitalo vastaa.

Hän on tehnyt työuransa keittäjänä ja ruuanlaitto on edelleen mieluista puuhaa. Aamulla hän on saanut lääkkeet omasta lääkeautomaatista, vaikka ei sitä aivan varmaksi itse muistakaan. Napista painamalla kuitenkin selviää, että seuraavan annoksen aika on illalla.

Usko Uusitalo saa lääkkeensä suoraan lääkekippoon lääkeautomaatista. Niitä ei olekaan aivan helppo unohtaa, koska molempien automaatit muistuttavat lääkkeiden ottamisesta.

Jos lääkkeet jäävät ottamatta, hoitaja näkee tiedon työpuhelimestaan. Niitä ei voi myöskään ottaa tuplana, koska lääkerobotti siirtää ottamattoman annoksen lukittuun säilöön, jotta turvallisuus ei vaarannu.

– Tervehdys Usko, täällä on aamulääkkeesi, Axitar-automaatti huikkaa.

– Se on hyvä laite, jakaa automaattisesti lääkkeet, Usko Uusitalo toteaa.

Lääkeautomaattien ansiosta kotihoito on parin vuoden aikana ottanut huiman kehitysaskeleen. Enää hoitajan ei tarvitse keskittyä niin paljon niiden jakamiseen, vaan aikaa jää asiakkaiden hyvinvoinnista huolehtimiseen ja jutteluun. Automaattien ansiosta lääkkeet tulevat myös otettua aina samaan aikaan ja oikein annosteltuna.

Pellon kotihoidon palveluvastaava Marja Sipola kertoi, että automaatit ovat mullistava apu kotihoidossa.

Lääkeautomaatit saatiin Pelloon viime syksynä ja ne ovat toimineet hyvin. Sipolan mukaan hoitajatilannekin kotihoidossa on nyt vakaa. Asiakkaita kotihoitoon tulee koko ajan lisää, mihin vaikuttaa myös pellolaisten ikärakenne. Yli 65-vuotiaita on kunnassa lähes puolet. 1990-luvun alussa heitä oli alle 15 prosenttia.

Lapin hyvinvointialueen periaatteena on, että ikääntyviä kannustetaan ja avustetaan, jotta he pärjäävät pidempään kotona.

Pellossa, kuten muissakin Lapin kunnissa on toiminut noin vuoden myös etäkotihoito. Sipolan mukaan omaisetkin ovat tykänneet videoyhteydestä, koska myös he voivat olla mukana siinä pitkienkin matkojen takaa.

Tilannetta katsotaan kuitenkin aina asiakkaan palvelutarpeen mukaan, eikä etähoidolla korvata paikan päällä tapahtuvaa hoitoa, jos siihen on tarvetta.

Ammattilainen arvioi asiakkaan toimintakyvyn ja palveluntarpeen esimerkiksi asiakkaan toimintakyvystä, oireista, voimavaroista ja lähipiiriltä saamastaan tuesta. Arviointiin terveydenhuolto käyttää sitä varten kehitettyä RAI-välineistöä.

Kotihoito voi arvioidun tarpeen mukaan käydä asiakkaan kotona vaikka vain kerran viikossa tai enintään neljä kertaa päivässä.

– Jos se ei enää riitä, niin sen jälkeen mietitään tarvetta palveluasumiselle, Sipola kertoi.

Kotisairaanhoitaja muistuttaa, että kaikkein paras tilanne on, jos omaiset ottavat ensin yhteyden palveluohjaajaan. Usein palvelutarve alkaa kuitenkin hyvin kiireellisenä, jolloin yksityiskohtia paikataan pikkuhiljaa.

Kotihoito ja kotisairaanhoito Pellossa yhdistyivät vuonna 2024. Lisäksi toimii kotisairaala, josta käydään hoitamassa kotona esimerkiksi suonensisäisiä lääkityksiä.

Orajärvellä Usko Uusitalo istahtaa pöytään ja Mörsky lämmittää hänelle jääkaapista kanakeiton. Ruokapalvelu tuo Uusitalolle ruokaa kolme kertaa viikossa. Yhdestä annoksesta riittää kahteenkin ruokailuun.

Ruokailun jälkeen Uusitalo käärii hihansa.

– Voisiko tämän ottaa pois, hän kysyy ja osoittaa turvaranneketta.

Kun asiakas painaa turvarannekkeen hälytintä, se yhdistyy hälytyskeskukseen, josta tulee tieto kotihoitajien päivystävään puhelimeen.

– Mennään ripeästi paikalle ja toimitaan sen mukaan, mikä on tarve, Mörsky kertoo.

Kerran Uusitalon on pitänyt hälytintä käyttää, kun valtava halkourakka oli saanut vanhat vaivat oireilemaan. Edellisenä kesänä Uusitalo vielä pieni yksin moottorisahalla ja kirveellä ison koivurankakasan.

– Metsurina olen aloittanut 15-vuotiaana. Viime keväänä tein vielä neljä tuntia päivässä halkoja, yli kahdeksankymppinen teräsvaari kertoo.

Nyt liikkumista haittaa kuukausi sitten tapahtunut lonkkamurtuma. Hänelle laitettiin tekonivel. Niinpä hän toteaa, että ranneke on edelleen tarpeellinen.

– Uskon, että säilytän kunnon. Tänään aion käydä ulkonakin pienen kävelylenkin, Uusitalo suunnittelee.

Mörsky on nyt asunut Pellossa kolmisen vuotta. Hän on ihastunut uuden kotiseutunsa rauhallisuuteen ja mahdollisuuteen elää hiljaista elämää. Kotona vaimo Jessica Mörsky ja kaksitoistavuotias Luka-poika tuovat vauhtia elämään.

Kun Mörsky lähti aamulla töihin, vaimo saapui sairaanhoitajan yövuorosta vuodeosastolta ja totesi vitsinä, että ”sano sitten, että vaimo on aivan normaali”.

– Ehkä sitä ei yövuoron jälkeen kukaan ole aivan normaali, Mörsky naurahtaa.