Muualta Lapista

Suomea ja Kanadaa yhdistää arktisuus – ja jääkiekko, sanoo Lapissa kasvanut suurlähettiläs Hanna-Leena Korteniemi

Jovain!

Hanna-Leena Korteniemi tärskäyttää perinteisen väylänvartisen sanan etäyhteydellä käytävän keskustelun alkajaisiksi.

Lapissa kello on viisi iltapäivällä, Kanadan Ottawassa yhdeksän aamulla. Suomen Kanadan suurlähettiläs Korteniemi on edellisillan ja osan yötäkin seurannut Kanadan vaaleja ja raportoinut niistä, mutta löytää silti aikaa jutella kotiseutunsa paikallislehdelle.

Korteniemi on kotoisin Pellosta, jossa hän vietti nuoruusvuotensa. Diplomaattinen ura tuli mieleen, kun hän oli vaihdossa Yhdysvaltain Oregonissa. Vaihtoperheen isä sanoi, että hänestä voisi tulla diplomaatti.

– Sieltä se kipinä syttyi.

Korteniemi opiskeli ensin maantietoa, mutta vaihtoi valtio-oppiin. Hän kävi toisenkin kerran vaihdossa Oregonissa ja harjoittelussa Washingtonissa Suomen suurlähetystössä. Yhdysvaltojen pääkaupunkiin hän palasi myöhemminkin ulkomaan komennukselle Suomen suurlähetystöön ja virkamiesvaihtoon Yhdysvaltain ulkoministeriöön.

Nyt uraa ulkoministeriön palveluksessa on takana kohta kaksikymmentä vuotta, suurlähettilään tehtävän lisäksi esimerkiksi YK:ssa rauhan ja turvallisuuden yksikön vetäjänä Suomen pysyvässä edustustossa New Yorkissa.

Ottawaan hän muutti talvella. Se oli kuin olisi palannut kotiin Väylänvarteen, oli kunnon kinokset.

Kun esittelen itseni, että olen 30 kilometriä Napapiirin pohjoispuolelta, se heti resonoi ja he ymmärtävät.

Suurlähettilään tärkeimpiä tehtäviä on luoda maakuvaa Suomesta. Pohjoismailla on Kanadassa hyvä maine, ja kanadalaiset samaistuvat Atlantin toisella puolella asuviin pohjoisen asukkeihin.

Arktisuus on yksi tärkeimmistä Suomea ja Kanadaa yhdistävistä asioista, Korteniemi kertoo. Hänen omat juuret kaukana pohjoisessa auttavat yhteyden luomisessa kanadalaisiin.

– Kun esittelen itseni, että olen 30 kilometriä Napapiirin pohjoispuolelta, se heti resonoi ja he ymmärtävät.

Arktisuuden lisäksi Suomea ja Kanadaa yhdistää jääkiekko.

– Kun sain suurlähettilään tehtävän, sain jääkiekkolähettilään paikan siinä samalla, Korteniemi naurahtaa.

Kanadalaiset seuraavat kansallispeliään tarkasti. Meneillään on NHL-ammattilaiskiekkosarjan pudotuspelit, joihin pääsi tänä keväänä viisi kanadalaista joukkuetta.

– En voi lähteä kotoa tarkistamatta miten peleissä kävi.

Kanadalaisista erityisen fanaattisia jääkiekon suhteen ovat Montreal Canadiensin kannattajat. Joukkueessa pelaa suomalainen maaliruisku Patrik Laine, ja Korteniemi onkin saanut faneilta viestejä, joissa häntä kehotettiin sanomaan Laineelle, että tämä tekisi lisää maaleja.

Työtkin ovat vieneet kiekon pariin. Alkuvuoden Four Nations -huipputurnauksessa, johon osallistuivat Suomi, Ruotsi, Kanada ja Yhdysvallat, Korteniemeä ja Ruotsin suurlähettilästä kehoitettiin lyömään vetoa maiden keskinäisestä ottelusta. Niin tehtiin, ja Suomen voiton jälkeen Ruotsin suurlähettiläs pukeutui Suomen pelipaitaan.

– Samalla kyydillä menimme Montrealiin peliin, ja takaisinkin.

Suomi ja Ruotsi tekevät paljon yhteistyötä diplomatiassa. Maiden suurlähettiläät kiertävät yhdessä muiden pohjoismaiden lähettiläiden kanssa esimerkiksi Kanadan provinsseja.

Kanadalaisilla on maine mukavana ja kohteliaana kansana, mutta viime aikoina mielikuvaan on tullut uusia sävyjä.

– Kovin mielenkiintoiseen aikaan laskeuduin tänne, Korteniemi sanoo.

Kanadan väkiluku on kasvanut kohisten maahanmuuton vuoksi ja maan yhtenäisyyttä on vähän epäiltykin. Etelänaapuri USA:n tullitoimet ovat närästäneet ja yhdistäneet kanadalaisia. Muutos näkyy esimerkiksi korostettuna isänmaallisuutena ja kansan yhdistymisenä.

Korteniemi työskenteli aikanaan myös Washingtonissa, ja hän pitää tapaamiaan yhdysvaltalaisiakin ystävällisinä ja vieraanvaraisina. Heitäkin kiinnosti, mitä heistä muualla ajatellaan, eikä työ Washingtonin käytävillä muistuttanut House of Cardsin juonitteluja.

Suomi, Kanada ja Yhdysvallat liittyvät myös kolmestaan yhteen, sillä ne tekevät kolmikantana yhteistyötä esimerkiksi jäänmurtajien parissa.

Kun tulee nyt käymään kotona autolla ja tulee Tornioon, tuntuu jo kuin olisi päässyt kotiin, kun näkee joen.

Korteniemellä on ikkunalaudallaan kaksi kuvaa muistuttamassa tärkeimmistä asioista. Toinen on iloinen kuva virnuilevasta porosta, joka muistuttaa kodista ja arktisesta alueesta. Toinen on entisen luokkakaverin, pellolaislähtöisen Petri Ruutikaisen piirros Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyista aivan Ukrainan sodan ensi kuukausilta.

Korteniemi arvioi yhdeksi kaikkein tärkeimmäksi tehtäväkseen Suomen turvallisuuden edistämisen. Iso osa sitä on muistuttaa muille maille, kuinka tärkeä Ukrainan kysymys, maiden suvereniteetti ja alueiden koskemattomuus on.

Kanadassa asuu yli miljoona ukrainalaistaustaista ihmistä, joille kysymys on tärkeä. Samoin se on Korteniemen omalle suvulle. Terttu-äiti on kaksinkertainen evakko Viipurista, ja isä-Ossin perhe joutui lähtemään Pellosta evakkoon Ruotsiin. Joen toiselta puolelta näki, kun koti paloi.

Myös muut Suomen suurlähettiläät korostavat Ukraina-aiheen tärkeyttä tehtävissään.

Korteniemi onkin kiitollinen, että Kanada johtaa NATO-joukkoja Latviassa. Kanadakin pitää Suomea tärkeänä liittolaisena, ja osoituksena siitä se oli ensimmäinen maa, joka ratifioi Suomen NATO-jäsenyyden.

Suurlähettilään tehtävä nielee paljon aikaa, mutta vapaalla Korteniemi viettää aikaa puolisonsa ja koiransa kanssa ja kaipailee mökkiään. Virka-asunnon sauna on hyvä tapa tehdä saunadiplomatiaa, ja ensi talvena on tarkoitus löytää Ottawasta avantouintipaikka.

Kotipuolessa Korteniemi käy silloin tällöin, etenkin kesäisin. Kotiseutu on edelleen lähellä sydäntä, ja haluaa valaa väylänvartisille nuorille uskoa tulevaan ja rohkeutta tavoitella unelmia. Siksi hän jakaa vuosittain yhdelle Pellon ylioppilaalle Juuret ja siivet -stipendin.

Hän itse kokee saaneensa Pellosta paljon. Vahvat juuret – hänen sukunsa on asunut Pellossa ainakin 1500-luvulta asti – ja muutenkin hyvän perustan elämälle. Pellon lukiosta tuli pohjat tuleviin ammatteihin ja rajan pinnassa asuminen oli inspiroivaa kansainvälisyyttä, jota hän toivoo nykynuortenkin Pellossa ammentavan. Oman lapsuuden kotitalon ikkunasta pystyi katsomaan Ruotsiin.

– Kun tulee nyt käymään kotona autolla ja tulee Tornioon, tuntuu jo kuin olisi päässyt kotiin, kun näkee joen.