Muualta Lapista

Esa Helaakoski käyttää yhä työhevosia: "Hevonen on niin suuri apu, mitä nykyihminen ei edes ymmärrä"

Ylitorniolaisen työhevosmiehen Esa Helaakosken elämä ja osaaminen nousevat esille, kun hänen arjestaan ja pitkään jatkuneesta hevosharrastuksestaan tehdään lyhyt dokumenttifilmi.

Kuvaaminen käynnistyi kesällä heinäpellolta.

– Hieno homma, että saadaan tallennettua työhevosella toimimista, Helaakoski kommentoi.

Hän on käyttänyt työhevosia läpi elämänsä. Kiinnostus perinteiseen työskentelyyn syntyi jo lapsena Pyhäjoella, kun hän oppi vanhoja taitoja isältään. Traktori tuli taloon vasta hänen ollessaan armeijassa, mutta kiinnostus hevosten kanssa työskentelyyn jatkui.

– Olen saanut toteuttaa tätä oman pään mukaan. Ei ole tarvinnut ajatella, mitä ihmiset ajattelevat.

72-vuotias Helaakoski on tuttu näky Ylitornion ja lähialueiden niittopäivillä ja kyntötapahtumissa, kuten Hanhivittikkon karjamajalla Övertorneålla ja Pekanpään perinnekynnöissä. Hänellä on tällä hetkellä neljä hevosta. Töitä ne tekevät yksin tai parivaljakkona, yksi on jo eläkkeellä.

Hän on yksi erittäin harvoista Lapissa jäljellä olevista, joilla vielä on hevosia, välineitä, taitoa ja rutiinia käyttöajoon. Christer Kuttainen

– Ne tulevat hyvin toimeen keskenään. Yksi vanhempi hevonen on vähän kiireisempi, nuorempi tekee, mitä tarvitsee eikä pullistele. Kun tämä änkyrämpi sai kaverin, sekin muuttui mukavaksi, Helaakoski naurahtaa.

Dokumenttifilmin kuvaajina toimivat freelancer-kuvaaja, övertorneålainen dokumentaristi Christer Kuttainen ja ylitorniolainen Marianne Trast, joka tunnetaan työstä Övertorneån Pohjoiskalottikirjastossa sekä Riksförbundet Meänmaan hallituksen jäsenenä.

Kuttainen on itsekin harrastanut työhevosilla ajamista noin 20 vuoden ajan ja haluaa tuoda esiin perinteisen hevostyön osaamisen ja merkityksen.

– On tärkeää dokumentoida Esaa ja hänen hevosajoaan, sillä hän on yksi erittäin harvoista Lapissa jäljellä olevista, joilla vielä tänä päivänä on hevosia, välineitä, taitoa ja rutiinia käyttöajoon ja tehtäviin, hän korostaa.

Kuvauspaikkoja voivat olla muun muassa Kaulinranta, Pekanpää ja Tengeliö.

Helaakosken mukaan työ on metsässä kevyempää hevosen avustuksella, kun tarvitsee lähinnä sahata ja kuormata puut. Hevonen kuljettaa hänet ja kaiken muun hakkuupalstalla.

– Kun tekee omaan tahtiin ja hevonen on seurana, tulee onnistumisen nautinto. Se on niin hyvä kaveri, että sen avulla sitä jaksaa. Kerran kävin viime talvena metsäpalstalla kävelemällä ja totesin, että en mene toista kertaa.

Hän nauraa myös, että hänen hevosensa ovat moottorisahalla koulittuja.

– Ajouraa raivatessa sahaan puun ja sanon "tulehan", ja hevonen seuraa mukana.

500 euron raha riittää yhden päivän kuluihin.

Helaakoski ei ole koskaan innostunut raviurheilusta. Parasta hänen mukaansa on, kun pääsee hevosen pään sisälle ja saa sen tekemään, mitä haluaa.

– Eräskin kysyi kerran, että mitä sinä oikein teet, kun mitään ei näy päällepäin, mutta hevonen tekee, mitä haluat.

Tulevassa dokumentissa nähdään käytännön maatalous- ja metsätöitä. Helaakosken mukaan tärkeintä on näyttää nykyihmisille, miten hevonen toimii ja kuinka suuri apu se voi olla.

– Hevonen ei tarvitse isoa tilaa niin kuin traktori, eikä se juutu kiinni. Tämä on minulle elämäntapa. Saan elää omannäköistä elämää, siihen olen tyytyväinen.

Ylitornion kunta avustaa dokumenttielokuvan tekemistä 500 eurolla. Kirjastotoimenjohtaja Hanna Laitinen arvioi lausunnossaan kunnanhallitukselle, että dokumentilla on sekä paikallista että valtakunnallista kulttuurihistoriallista arvoa.

Kuttainen kertoo, ettei ole varmaa pystyvätkö he kuvaamaan kokonaisen dokumentielokuvan, koska rahoitus on tiukassa. Ylitorniolta he hakivat 2000 euron avustusta. Myönnetty 500 euron raha riittää yhden päivän kuluihin.

– Aiomme joka tapauksessa saada lyhytfilmin Esan heinänteosta loppuun. Arvioisin sen pituudeksi tulevan 10-15 minuuttia.

Kuvaajat suunnittelevat dokumentin voivan olla myös pohjana jatkotuotannolle.