Mielipiteet

Viikon kirje: Näkymätön

Olen pikkuhiljaa siirtymässä näkymättömään ihmisjoukkoon. Tiedätkö, kenestä puhun? Vanhenevista naisista. Heistä, jotka huolehtivat omista iäkkäistä vanhemmistaan, mahdollisesti appivanhemmistaan ja muistakin sukulaisistaan. Heistä, jotka hoitavat lastenlapsiaan, jotta lasten vanhemmat voisivat täyttää tehtäväänsä yhteiskunnan rattaissa. Heistä, joilla on aikaa kulkea harrastuksissa ja kulttuuritilaisuuksia, kirkonpenkissä ja vapaaehtoistoiminnoissa.

He eivät ole itsestään melua pitävä joukko; jos he jotain nostavat esiin, niin he ovat toisen ihmisen, vanhusten ja / tai lasten asialla. Tämä joukko ei ole otsikoissa, ei heille kunniamerkkejä jaeta, vaikka moni asia jäisi tekemättä ilman näitä naisia. En ajattelekaan, että he siitä sen kummempaa kiitosta kaipaisivatkaan; se on kai osa elämän kiertokulkua – vanha väistyy uuden tieltä.

Yhteiskunnassa on muitakin näkymättömiä ihmisiä kuin me keski-ikäiset naiset. Heitä, joiden asiat ovat kiinnostavia vain vaalien alla. En puhu heistä yhtenä joukkona, koska jokaisen meistä elämä on arvokas ja ainutlaatuinen, jokainen ansaitsee tulla kuulluksi omana itsenään, ei osana näkymätöntä massaa. Saatat tunnistaa itsesi.

Elämme jälleen vaalikevättä, jolloin jokaisen suomalaisen aikuisen ääni on arvokas. Vaaliteemat ovat tarkoin media-ammattilaisten miettimiä: monitulkintaisia, lupaavat kymmenen hyvää ja yhdeksän kaunista. Profeetta Jesaja on kirjoittanut aikanaan kansalle näin: ”opetelkaa tekemään hyvää, tavoitelkaa oikeudenmukaisuutta, puolustakaa sorrettua, hankkikaa orvolle oikeus, ajakaa lesken asiaa.” (Jes.1:17) Olisiko näistä vaaliteemoiksi tänä päivänä? Voisipa se puolue minun, keski-ikäisen naisen, äänen saada.

Jos sinullakin on ”näkymättömyyden” kokemus tullut jossakin vaiheessa elämää, niin yhdestä saat olla varma: Jumalalle et ole näkymätön. Jesajan kirjassa sanotaan myös näin: ”Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hän hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda.” (Jes.49:15) Silloin kun meistä tuntuu, että jäämme elämässä jälkeen tai ajaudumme sivuraiteelle, niin muista: Jumala näkee sinut. Hän ei ole sinua unohtanut, eikä sulje korviaan asioiltasi, kunhan muistat huokailla Hänen puoleensa.

”Sinun silmäsi näkivät minut jo idullani, sinun kirjaasi on kaikki kirjoitettu. Ennen kuin olin elänyt päivääkään, olivat kaikki päiväni jo luodut.” (Ps.139:16)

Nähdään!