Paikallisuutiset

Liikunnanohjaajista saa nyt kanssakulkijan pysyviin elämäntapamuutoksiin

Muoniossa ja Kolarissa on alkanut maksuton elintapaneuvonta, josta halutaan pysyvä palvelu kuntiin.

Muoniossa, Kittilässä ja Kolarissa on alkanut maksuton elintapaneuvonta, jonka tarkoituksena on ohjata ihmistä pysyvään muutokseen aktiivisemman elämäntavan saavuttamisessa.

Neuvonnassa saa ohjausta liikkumisen, unen ja ravitsemuksen muokkaamiseksi niin, että ne tukevat hyvinvointia.

Elintapaneuvonta on alkanut kuntien yhteisenä hankkeena, jonka rahoittaa Maaseudun kehittämisrahasto.

– Tavoitteena on, että saadaan elintapaneuvonnasta pysyvä palvelu kuntiin hankkeen jälkeen ja että asiakkaat ohjautuvat siihen joustavasti, sanoo projektipäällikkö Pihla Jaakkola.

Ihannetilanteessa ihmiset ohjataan jatkossa jouhevasti neuvonnan pariin terveyskeskuksista, työterveydestä tai muista tahoista, esimerkiksi etsivän nuorisotyön parista.

Liikuntaneuvontaa halutaan nyt lisätä koko Suomessa, ja se on kirjattu hallitusohjelmaankin.

Motivaatio on kuitenkin tärkein.

Elintapaneuvontaa suositellaan, jos on huolissaan hyvinvoinnista, jaksamisesta tai jos on haasteita terveyden kanssa. Elintapaneuvonta on ammattilaisen antamaa ohjausta terveyttä edistävään elämäntapaan.

Neuvonnassa saa ohjausta liikkumisen, unen ja ravitsemuksen muokkaamiseksi hyvinvointia tukevaksi. Kunnissa neuvontaa antavat liikunnanohjaajat, Muoniossa Jenni Humalajoki, Kolarissa Jere Kangas ja Kittilässä Pasi Juntunen.

Ohjattavaksi pääsyyn on kriteeristö: ihminen on 18–64-vuotias, hänen BMI:nsä eli painoindeksinsä on yli 30 ja kakkostyypin diabeteksen riski on koholla tai sairastaa sitä. Tarvitaan motivaatiota ja voimavaroja alkaa muutokseen.

Asiakkaita tarkastellaan kuitenkin aina yksilöinä, eli välttämättä kaikkien hälytysmerkkien ei tarvitse täyttyä.

– Se motivaatio on kuitenkin tärkein. Ilman sitä ei mitään tuloksia tule, Jaakkola sanoo.

Se on monesti silmiä avaavaa listata niitä omia arvoja paperille ja tarkastella, että toimiiko elämässä niiden mukaan.

Liikunnanohjaaja Jenni Humalajoki kertoo, että tärkeä lähtökohta neuvonnalle on arvopohjaisuus.

– Se tarkoittaa sitä, että ihminen itse tekee omat ratkaisunsa arvojensa mukaan. Ohjaajan tehtävä on kannustaa ja tsempata eteenpäin. Se on monesti silmiä avaavaa listata niitä omia arvoja paperille ja tarkastella, että toimiiko elämässä niiden mukaan. Ihmisellä voi olla terveys tärkeä arvo, mutta siinä voi huomata, että tällä hetkellä toiminta ei perustu siihen.

Ohjaukset lähtevät aina arvojen kartoittamisesta. Aloitustapaamisessa tehdään mittaukset, asetetaan tavoitteet ja tehdään suunnitelma. Kaikkien elintapojen muuttamista kerralla pyritään välttämään, vaan asiakkaan tarpeiden mukaisesti muokataan elintapoja hyvinvointia tukevaksi

Ohjaajan kanssa tavataan sovitusti ja asiakkaan tarpeitten mukaan. Kuulumiset on hyvä päivittää kävelylenkillä.

– Tämä on maksimissaan vuoden prosessi. Alussa tavataan 2–3 viikon välein, ja sitten sovitusti tavataan ja soitellaan, Humalajoki sanoo.

Tärkeää on tehdä pieniä välitavoitteita ja lähteä kokeilemaan tottumuksia vähän kerrallaan. Tarvitaan onnistumisen kokemuksia.

– Pienin askelin kohti isompaa muutosta, Humalajoki sanoo.

Humalajoki on tehnyt töitä ensimmäisten ohjausasiakkaiden kanssa viime syksystä. Ohjattavia on tällä hetkellä kuusi, joista tällä hetkellä valtaosa on naisia.

– Se johtuu varmaankin siitä, että naiset enemmän hakeutuu tälläiseen.

Jos istut kahdeksan tuntia töissä ja liikut illalla yhden tunnin, niin kyllä siinä aika lailla kumoutuu se terveyshyöty, jonka liikunnasta saa.

Elintapaneuvonnassa lähdetään aktivoimaan arkea niin, että liikkuminen tulisi luontevaksi osaksi sitä. Hikiliikunnan lisäksi tarvitaan arkiaktiivisuutta.

– Jos istut kahdeksan tuntia töissä ja liikut illalla yhden tunnin, niin kyllä siinä aika lailla kumoutuu se terveyshyöty, jonka liikunnasta saa. Tärkeää olisi siis oppia tauottamaan paikallaanoloa jo työpäivän aikana, Jaakkola sanoo.

Haastetta on, koska yhteiskunta on muuttunut. Arkiaktiivisuus on isossa kuvassa vähentynyt. Meillä on robotti-imurit ja lumilingot, autolla ajetaan lyhyitäkin matkoja.

– Yksilöllä on aika paljon vastuuta niistä hyvistä valinnoista, Humalajoki sanoo.

Työ on usein passiivista eikä se kannusta liikkumaan tai välttämättä edes salli sitä työpäivän aikana. Työelämä on nykyään kiireistä ja aiheuttaa usein stressiä.

– Se taas vaikuttaa elintapoihin, Humalajoki sanoo.

Stressiä voidaan hoitaa enemmän lepäilyllä kuin aktivisuuden lisäämisellä arkeen. Jaksamista ei ehkä lähdetä hakemaan aktiivisuudesta, vaikka kannattaisi. Stressi myös vaikuttaa niin, että uni voi mennä huonoksi.

Elintapaneuvonnassa lähdetään miettimään konkreettisia muutoksia, joista tulisi ihmisen elämässä pysyviä palikoita.

En olen yhtään kertaa katunu, että miks mie lähin.

Muoniolainen Liisa Koivuniva, 67, on ollut Humalajoen ohjauksessa syksystä. Koivuniva on pitänyt ohjaajan lempeästä lähestysmistavasta.

– En olen yhtään kertaa katunu, että miks mie lähin.

– On lähetty miettimään niitä tavoitteita ja miten niihin pääsis vähitellen. Vanhan kansan jumppamaikat on huutaneet ja olheet vihassa, mutta tässä ei ole ollu kyllä mithään semmosta.

Koivuniva kävi syksyllä kehonkoostumusmittauksissa, jotka eivät suoranaisesti näyttäneet mitään kovin hälyttävää, mutta huonompaan suuntaan ne olivat menneet.

– Mie lähin ohjaukseen ko ikkää tullee, pitää alkaa enemmän pitämään huolta itsestään.

Hän on ollut perusliikunnallinen aina, mutta pari vuotta liikunta jäi ja sohva houkutti enemmän, koska Koivuniva oli murtanut nilkan hiihtoladulla. Nilkan varominen esti liikkumisen aloittamisen taas.

Koivuniva lähti Humalajoen ohjaamaan liikunnan starttiryhmään, Muonion kunnan matalan kynnyksen ryhmään. Ryhmässä on liikuttu monipuolisesti esimerkiksi sauvakävellen, kuntopiirissä ja kuntosalilla. Koivuniva on saanut oman kuntosaliohjelman, jota on opeteltu yhdessä. Siitä on myös kotona toteutettava versio.

Ryhmistä on saanut mukavaa tukea liikuntaan. Isoin muutos on kuitenkin tullut ajattelussa arkiliikunnasta.

Aina ei tarvita kokonaista hikilenkkiä, ja pienikin liikunta on eteenpäin.

– Vähän on parempi ku ei mithään. Mie olen saattanu ennen ajatella, että jos mie en lähe kymmenen kilometrin hiihtolenkille, niin sitte mie en lähe mihinkään.

– Sekin on jo hyvä, jos mie kävelen sen parisataa metriä postilaatikolle. Joka askel on etheenpäin.

Ruokavalio ja uni Koivunivalla olivat aivan hyvällä mallilla jo aiemmin. Ruokarytmiä hän on korjannut parempaan: ei pitkiä taukoja tuolla ja isoja aterioita toisaalla.

– Se, että pitäis syödä jatkuvasti, pieniä määriä, Koivuniva sanoo.

Koivunivan olo on virkeämpi, mikä kertoo siitä, että ohjauksesta on ollut hyötyä. Ohjauksesta on saanut kannustusta ja tukea tehdä hyviä valintoja.

– Se on se kokonaisvaltainen hyvinvoinnin parantuminen, mitä mie tästä hain. Ko pääsis semmoseen rytmiin, että tästä sais pysyvän muutoksen arkeen, ja kyllä mie uskon, että se on mahollista.

Koivunivasta on hienoa, että ohjausta on mahdollista saada kunnan palveluna ja maksutta.

Kunnissa alkaa ensi viikolla hankkeen luentosarja kestävästä elämäntapamuutoksesta. 29.1. kello 16.30 Laura Peippo kertoo Muonion kyläpirtillä arvoista elämäntapamuutoksen pohjana. 5.2. kello 16.30 Laura Hakala puhuu Kolarin valtuustosalissa motivaatiosta ja 12.2. Kittilässä Sirkan koululla ratkaisevista arjen valinnoista. Luentojen jälkeen saa lisätietoa elintapaneuvonnasta ja pääse maksuttomiin terveysliikuntamittauksiin.

Luentoja voi myös kuunnella etänä. Tallenne jää Muonion kunnan sivuille kahdeksi viikoksi.

Juttua muokattu 25.1. kello 9.35. Korjattu kirjoitusvirhe.