Ihmiset

Katariina Ojaa ei juuri pelota sodan keskellä Ukrainassa – ”Kiitettiin aamulla Jumalaa, että ollaan elossa”

Venäjän lennokki räjähtää lähistöllä. Kiovalaisen asuinhuoneiston seinät ja ikkunat tärisevät.

Katariina Oja herää pommitukseen, mutta nukahtaa pian uudestaan. On hyvin tavanomainen yö sen jälkeen, kun Venäjä on aloittanut ilmaiskut Kiovaan toukokuussa.

Aamunkoitteessa Oja matkustaa yhdeksän kilometriä asunnolta keskukselle. Keskus on kristillisen Youth with a mission -järjestön (YWAM) tukikohta, jossa avustustyöntekijät työskentelevät. Oja on yksi heistä.

Muoniosta kotoisin oleva Oja istuu nyt mökkirannassa kahvikuppi kädessään. Kahvia kuluu paljon arjessa, mutta myös näin lomalla Muoniossa.

– Täällä unohtaa kaiken muun, Oja sanoo ja katsoo auringon heijastamalle Olosjärvelle.

Oja yrittää käydä vanhemmillaan Muoniossa kerran tai kaksi vuodessa. Joulu perheen kanssa on varmempi, mutta kesän vierailut vaihtelevat vuosittain. Tänä kesänä oli sopiva tilaisuus tulla pariksi viikoksi.

Arki Ukrainassa pitää kiireisenä. Oikeastaan Oja ei ole täysin lomalla tälläkään hetkellä. Viestejä tulee jatkuvasti.

Vaikutti siltä, että Kiovassa kaikki tulee kuolemaan.

Oja muutti pysyvämmin Ukrainaan lähes viisi vuotta sitten vuoden 2020 elokuussa. Aluksi tarkoitus oli tehdä kolme vuotta lähetystyötä YWAM:lla Kiovassa.

Puolitoista vuotta Ojan muutosta Venäjä aloitti täysmittaisen hyökkäyssodan.

Oja oli Suomessa näkemässä mummiaan viimeistä kertaa, kun Venäjä hyökkäsi. Hän muistaa tuon torstain hyvin.

Viikko sodan alkamisesta Oja oli takaisin Ukrainassa. Hän matkusti Puolan kautta Saksaan ja haki sieltä ensimmäisen humanitäärisen avustuskuorman keskukselle.

– Vaikutti siltä, että Kiovassa kaikki tulee kuolemaan.

Puolitoista ensimmäistä kuukautta sodasta Oja eli, kuten iso osa hänen elinpiiristään Ukrainassa, ajatellen, että mikä tahansa hetki voi olla viimeinen. Täytyi elää päivä kerrallaan.

– Kiitettiin aamulla Jumalaa, että ollaan elossa, ja tehtiin suunnitelmat päivään.

Ajelin ympäri Kiovaa semmoisella kämäsellä pienellä autolla ja vein ruoka-apua vanhuksille.

YWAM:n toiminta oli alusta asti aktiivista. Järjestön tunnettuuden vuoksi avustuksia tuli melko paljon. Yhteistyötä tehtiin sairaalojen ja armeijan kanssa.

– Ajelin ympäri Kiovaa semmoisella kämäsellä pienellä autolla ja vein ruoka-apua vanhuksille.

Keskuksen talouskeittiössä tehtiin ruokaa, jota jaettiin pommisuojiin ja sairaaloihin. Vapaaehtoiset evakuoivat neljän tunnin yöunilla.

– Kerättiin ihmisiä Kiovasta ja vietiin keskuksen kautta Ternopiliin.

Ternopilista sotaa pakenevat ukrainalaiset ohjattiin rajan yli Eurooppaan.

Yöt on paljon unettomampia, mutta päivällä ei välttämättä muista koko sotaa.

Arki Kiovassa on muuttunut paljon sodan alkamisen jälkeen. Vuosiin on mahtunut monia vaiheita.

Kun Kiovan alueen miehitys päättyi, arki palautui pian normaaliksi. Ilmaiskujen aika on taas ollut todella erilaista, Oja kertoo.

– Yöt on paljon unettomampia, mutta päivällä ei välttämättä muista koko sotaa.

Pelottaako?

Ojan perusluottamus Jumalaan on niin vahva, että kuolema ei pelota.

Sota näkyy kaikkien ukrainalaisten arjessa jotenkin. Jos ei muuten, niin sotilaiden hautajaisia on joka puolella Ukrainaa.

Rintamalla elämä on turvatonta ja kovaäänistä. Kiovassa on tasaisesti ilmaiskuja ja pitää tietää, missä on lähin pommisuoja. Yksi metrolinjoista sulkeutuu ilmaiskujen aikana, ja silloin saattaa myöhästyä seuraavasta menosta. Pienemmissä kaupungeissa elämä voi näyttää siltä, kuin sotaa ei olisikaan, Oja vertaa.

– Mie elän ihan samanlaista arkea, mitä pappa on kertonut siitä, kun Muoniossa oli sota.

Sodankäynti on kylläkin muuttunut ajan saatossa, Oja lisää.

Huumorilla on Ojan arjessa suuri merkitys. Vaikeista asioista vitsailu työkavereiden kanssa auttaa osaltaan selviämään oloissa, joissa sota ja sen myötä kuolema ovat arkipäivää.

Ei kukaan historiallinen tyyppi ole ollut niin vaikutusvaltainen kuin Jeesus.

Oja tuli uskoon 17-vuotiaana. Nuoruuden haasteet laittoivat pohtimaan elämän tarkoitusta.

– Mietin silloin, miksi on niin paljon kärsimystä.

Omaa tarkoitustaan Oja etsi henkisyydestä, luonnosta ja Lapin luonnon hengistä.

Hän kokeili myös meditointia, mutta se ei tuonut pysyvää rauhaa. Rauha oli jotain, mitä piti ylläpitää, jotta se säilyi.

On oltava jotain isompaa, Oja ajatteli.

Rippikoulun jälkeen Oja oli mukana Muonion seurakunnan toiminnassa, ja hän alkoi käydä nuorten illoissa. Se oli pakollista, jos mieli isoseksi.

– Tuntui hassulta mennä sinne, kun ei uskonut siihen.

Nuorten illat yllättivät, ja Oja alkoi viihtyä niissä. Vähitellen hän oppi enemmän kristillisyydestä ja sen opeista.

– Ei kukaan historiallinen tyyppi ole ollut niin vaikutusvaltainen kuin Jeesus, Oja kertoo oivaltaneensa.

Pian se iski tajuntaan: Oja oli saavuttanut rauhan, jota hänen ei tarvinnut ylläpitää. Myös kärsimys oli helpompi hyväksyä, kun oli saanut totuuden.

Tuli hyvin vahvasti semmoinen tunne, ettei se tule olemaan helppoa.

Youth with a mission -järjestöstä Oja kuuli ensimmäisen kerran ystävältään Elina Heikkilältä saunan lauteilla Muoniossa. Lähetystyön ja matkustamisen yhdistäminen kuulosti lukioikäisestä Ojasta hyvältä.

YWAM on maailmanlaajuinen kristillinen liike, jossa on ihmisiä useista kulttuureista, ikäryhmistä ja kristillisistä perinteistä.

Liike perustettiin 1960-luvulla. Uudet jäsenet suorittavat ensin Discipleship training school -kurssin (DTS), johon Oja osallistui 19-vuotiaana Uudessa-Seelannissa. Kurssi kestää viisi kuukautta, ja sen tarkoitus on syventää suhdetta Jumalaan.

Oja on mukana järjestämässä Waves of hope -tapahtumia, suomeksi Toivon aallot. Ne ovat viikon mittaisia vierailuja Ukrainan kylissä. Vierailut tehdään miehityksien päättymisen jälkeen. Tiimit rakentavat kyläläisille elementtitaloja, puhuvat ihmisille ja järjestävät lastenleirin viikon aikana.

Tarkoitus on tuoda kotinsa menettäneille ihmisille toivoa. Oja itse on osa evankeliumitiimiä.

Me kuullaan Jumalan ääni, mutta se on vähän rikkinäinen puhelin.

Ukrainaan päätyminen oli Ojan mukaan Jumalan johdatusta. Päätös muuttaa Ukrainaan pysyvämmin oli painava, mutta Oja tiesi, että niin hänen kuuluu tehdä.

– Tuli hyvin vahvasti semmoinen tunne, ettei se tule olemaan helppoa.

Yliopistoaikana Oja liittyi ihmiskaupan vastaiseen järjestöön. Siellä ollessaan hän tutustui ihmiskauppaan ja orjuuteen. Ukraina on yksi iso ihmiskaupan lähtömaa, Oja kertoo.

Ukraina oli päällimmäisenä mielessä, kun yliopisto-opintojen työharjoittelupaikka piti päättää. Oja opiskeli Jyväskylän yliopistossa etnologiaa ja antropologiaa.

Hän suoritti vuonna 2019 työharjoittelun YWAM:llä Kiovassa, jolloin side Ukrainaan sai alkunsa. Samana kesänä hän palasi vielä tekemään johtajuuskurssin. Siellä palaset loksahtelivat kohdalleen.

– Päätin silloin, että muutan Ukrainaan.

Oja vertaa johdatusta palapeliin: jos on vain nurkkapalat, ei voi nähdä valmista kuvaa. Kun on saanut kaikki palat, ymmärtää, mikä merkitys niillä on.

– Me kuullaan Jumalan ääni, mutta se on vähän rikkinäinen puhelin.

Aika ennen sotaa tuntuu kaukaiselta.

Viime vuoden lokakuussa Ojasta tuli toinen Kiovan YWAM:n tukikohdan johtajista. Pesti on viisivuotinen. Ainakin sen ajan hän viettää Ukrainassa lähetystyössä.

Heinäkuun lopussa Muonion mökkielämä jää taakse ja Oja palaa Norjan kautta takaisin Ukrainaan. Ukrainassa on elokuussa kesän toinen Toivon aallot -viikko, minkä jälkeen Oja suuntaa tiiminsä kanssa sotilaspastorikeikalle rintamalinjoille.

– Aika ennen sotaa tuntuu kaukaiselta.