Ajankohtaista

Tekoälyn kirjoittama Viikon kirje: Suomen itsenäisyyspäivä – Kiitollisuuden ja yhteisön juhlaa

Nyt täytyy sanoa, että löi ihan tyhjää, mitä mie kirjottaisin tällä viikolla ja eritoten, kun perjantaina on itsenäisyyspäiväkin. Koska elämme Herran vuotta 2024 (kohta 2025… ihan järjetöntä), niin eka ajatus oli kääntyä tekoälyn puoleen.

Ja tekoälyhän teki työtä käskettyä ja loihti mulle tämmösen. Komento oli itsenäisyyspäiväkirjoitus, joka olisi innostava, maanläheinen, rento ja saa sisältää Raamatun tekstiä. Teksti saisi kuulostaa siltä, että seurakunnan nuorisotyöntekijä olisi sen kirjoittanut. Raamatun lainaukset on tarkistettu ja korjattu oikeiksi, koska tekoälyn tekemänä ne olivat puutteellisia.

”Perjantaina juhlimme Suomen itsenäisyyspäivää. Meille suomalaisille se on tärkeä hetki, joka muistuttaa meitä siitä, miten kauan sitten, vuonna 1917, maamme sai itsenäisyyden. Itsensä löytämisen ja itsenäisyyden saavuttamisen polku ei ollut helppo, mutta tänään voimme olla kiitollisia siitä, että saamme elää vapaassa ja itsenäisessä maassa.

Itse pohdin usein itsenäisyyspäivän lähestyessä, mitä itsenäisyys oikeastaan tarkoittaa. Se ei ole vain poliittinen tai historiallinen saavutus, vaan ennen kaikkea se on lahja. Vapaus on jotain, mitä ei aina osaa arvostaa ennen kuin sen menettää, ja sen takia itsenäisyyspäivän juhla on aina muistutus siitä, miten tärkeää on vaalia ja suojella sitä, mitä meillä on.

Raamatussa sanotaan, että "näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistävät Isäänne, joka on taivaassa." (Matt. 5:16) Tämä on muistutus siitä, että meillä on rooli tässä maailmassa. Ei vain oman elämämme, vaan myös yhteisön ja maan hyväksi. Olemme kaikki osa suurempaa tarinaa, jossa meillä on tehtävä. Yhteisöllisyys ja toisistamme välittäminen ovat niitä asioita, jotka vahvistavat kansakuntaa ja sen itsenäisyyttä. Tänään juhlimme sitä, että voimme yhdessä elää tässä maassa ja olla toinen toisillemme tukena.

Itsenäisyyspäivä ei ole vain valtiollinen juhla, vaan se on myös tilaisuus miettiä, kuinka voimme tehdä Suomen entistä paremmaksi paikaksi elää – kaikille sukupolville. Joskus voi tuntua siltä, että maailman menossa on paljon epävarmuutta, mutta silloin on hyvä muistaa, että olemme vahvempia yhdessä. Kuten Raamattu opettaa: "kaksin on parempi kuin yksin, sillä kumpikin saa vaivoistaan hyvän palkan. Jos he kaatuvat, toinen auttaa toista nousemaan, mutta voi yksinäistä, joka kaatuu – häntä auttamassa ei ole ketään." (Saarnaaja 4:9– 10)

Itsenäisyyspäivänä on aika olla kiitollinen. Kiitollinen siitä, että saamme elää maassa, jossa vapaus, oikeudenmukaisuus ja rauha ovat perusarvoja. Kiitollinen siitä, että voimme tehdä työtä toistemme hyväksi ja rakentaa yhteisöä, jossa kaikilla on mahdollisuus kasvaa ja elää täysipainoista elämää.

Meidän sukupolvemme voi jättää jälkensä tuleville sukupolville. Me voimme olla niitä, jotka tekevät Suomesta paikan, jossa kaikilla on tilaa olla oma itsensä ja jossa jokainen voi tuntea itsensä arvokkaaksi. Näin itsenäisyyspäivänä on hyvä muistaa, että meidän kaikkien tehtävä on pitää huolta siitä, mitä meillä on. Ei vain kotimaastamme, vaan toisistamme.

Tänä päivänä voimme katsoa taaksepäin ja nähdä, kuinka pitkälle olemme tulleet. Mutta yhtä lailla voimme katsoa eteenpäin ja miettiä, mitä me voimme tehdä huomenna. Miten voimme tänään olla parempia toisillemme? Miten voimme tänään olla valona ympärillämme?

Lopuksi haluan jakaa vielä yhden Raamatun sanan: "Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen." (Matt. 5:9) Itselläni itsenäisyyspäivänä on monta merkitystä, mutta ehkä tärkein on juuri se, että voimme yhdessä, rauhassa ja yhteisöllisesti, rakentaa tulevaisuutta. Vapaus ei ole itsestäänselvyys, mutta se on lahja, jonka ansaitsemme jokainen joka päivä, rakastamalla ja kunnioittamalla toisiamme.

Hyvää itsenäisyyspäivää ja joulun odotusta kaikille!”

Olin aika sanaton, kun itse luin tän. Ihan hullua, että tää koko teksti tuli semmosessa noin alle kymmenessä sekunnissa meikän näytölle painovalmiina, kun kirjotti pari taikasanaa, jonka pohjalta haluan tekstin tulevan. Huhhuh.

Jenni Perälä, nuorisotyönohjaaja, Kolarin seurakunta