Kolumnit

Teemu Taulavuoren kolumni: Himmelriik

Maisema ympärillä on niin avara, niin laaja. Tunturin rinteeltä näet sen kuin linnun silmin: kauas äärevien outamaiden horisonttiin asti. Tunturiketjujen siintävät siluetit. Kirkkaat järvien lumipinnat. Suuren luonnon keskellä ihminen on kuin pieni muurahainen. Hetkellisenä, näiden ikuisilta tuntuvien lumisten kerojen keskellä, jotka ympäröivät häntä kauniina kuin taivasten valtakunta; kauniina, kuin Himmelriik.

Ihmisen tahto, vahva kuin muinainen voima. Keho, joka on haasteisiin ja saavutuksiin tottunut. Harjaantunut ja taitava. Vaeltaja, jonka onni on kulkemisessa; käsien voimassa, poskien punassa. Jalkojen rytmikkäässä liikkeessä ja hengityksen höyryssä. Luonnossakulkijan vapaudessa. Se on ulkonaliikkujan taivas, kuin Himmelriik.

Lapsen luottamus, joka väsyneenäkin auttaa häntä jaksamaan.

Loiste lapsen hymyssä. Kaikkialle kuuluva nauru. Lapsen halu seurata ja oppia: kehittyä. Uteliaisuus, joka kuljettaa häntä eteenpäin. Lapsen luottamus, joka väsyneenäkin auttaa häntä jaksamaan. Koko olemuksesta huokuva voima, joka aina yllättää. Halu ottaa vastuuta ja näyttää kykynsä; pärjätä. Silmissä loistava ilo kuin taivaista tuleva valo; kirkas, kuin Himmelriik.

Vanhemman ajatus, joka askaroi lapsensa parhaaksi, aina kun sitä tarvitaan, ja vaikkei sitä tarvittaisikaan. Vanhemman teot, jotka taittavat pois esteet lapsen tieltä ja antavat lapselle välineet, joita hän tarvitsee reitillään; kasvaessaan. Vanhemman huomio, joka on lapsen luona, hänen tarpeissaan. Vanhemman ilo lapsen vahvistuessa. Vanhemman rakkaus; ikuinen, kuin Himmelriik.

Ilmaan sinkoavat jääkiteet. Kylmyys, jota ei voi paeta.

Myrsky, arvaamaton ja voimakas; tauoton tuulen puhallus. Ilmaan sinkoavat jääkiteet. Kylmyys, jota ei voi paeta. Luonnonvoimien mittakaava, joka yllättää aina vaikka ne tuntisi ja niitä odottaisi. Paine, joka salpaa hengityksen ja kehoa väkisin puskeva voima. Raajojen liike, joka ei liikuta tunturin ja taivaan kokoista vastusta vastaan, suurta kuin Himmelriik.

Tunturiniitty, jossa ei kasva mitään. Niitty, joka on melkein aina lumipeitteinen, liian kylmä ja suojaton elämälle. Niitty, jonka yli kulkee usein kylmä tuuli kuruun päin. Niitty, joka on liian lähellä taivasta, sanoisi kansa, joka on jo hiljainen ja mennyt. Hiljainen kuin Himmelriik.

Teemu Taulavuori

Kirjoittaja on muoniolainen yleislääkäri ja maatiaiseläinten säilyttäjä.

Kirjoittaja käsittelee kirjoituksessaan Pallastunturilla tammikuun alussa tapahtunutta kahden hiihtäjän kuolemaan johtanutta lumivyöryonnettomuutta. Himmelriik on onnettomuuspaikan lähellä sijaitsevan Pallastuntureiden korkeimman huipun Taivaskeron toinen nimi.