Ajankohtaista

Ounasjoen suojelupäätöstä muisteltiin Tepastossa

Muistokivi nousi kohtaan, joka uhkasi jäädä suuren altaan alle.

Tepastossa julkistettiin lauantaina Ounasjokijotos-tapahtuman yhteydessä muistomerkki, joka kunnioittaa 40-vuotta sitten voimaan tullutta lakia, jolla Ounasjoki suojeltiin vesistörakentamiselta.

Kiveen kiinnitetyssä Vapaan Ounasjoen puolesta -laatassa luetellaan Jokivarren kylät Ketomellasta Rovaniemelle. Lisäksi nimeltä mainitaan vapaan joen puolesta taistellut Ounasjoki-toimikunta: Uuno Ylitalo, Tauno Iivonen, Unto Autto, Jouni Hakala, Pentti Niva, Taito Maunula, Matti Salo, Eero Eira, Hilkka Joki, Osmo Teppo ja Olavi Molkoselkä. Laatassa luetellaan myös Ounasjoki-aktiivit Matti ja Siska Autto, Tuula Haapala, Viljo Köngäs, Vuokko Ylitalo ja Inkeri Palola.

Laatan julkistivat Ounasjoki-lain aikoinaan luonnostellut Pentti Niva sekä tepastolainen Vuokko Mäntymaa.

Mäntymaa muisteli puheessaan Ounasjoen rannalla aikaa, jolloin Tepaston kylä oli hukutusuhan alla.

– 400 ihmistä olisi menettänyt kotinsa, puhumattakaan rakennuksista, metsästä, pelloista, porolaitumista — iso alue olisi jäänyt alle, Mäntymaa sanoi.

Kemijoki Oy:llä oli ollut valmiit suunnitelmat rakentamisesta jo 50-luvulla, mutta asia tuli Mäntymaan mukaan ajankohtaiseksi vasta vuonna 1973, kun maailmassa oli suuri energiakriisi. Suunnitelmissa kartalla oli kymmenen voimalaa ja kaksi isoa allasta.

– Tepaston allas olisi ollut suurin ja siinä olisi ollut niin paljon vettä, että tuossa jokitörmällä olisi tällä hetkellä 17 metriä vettä, Mäntymaa sanoi.

– 50-luvulla, kun puhuttiin Tepaston altaasta, olin tosi pieni tyttö. Illalla, kun sänkyyn menin, niin pelkäsin, että jos se Kemiyhtiö rakentaa sen padon, me hukutaan yöllä kaikki.

400 ihmistä olisi menettänyt kotinsa, puhumattakaan rakennuksista, metsästä, pelloista, porolaitumista.

Asiat eivät kuitenkaan menneetkään näin huonosti — syntyi Ounasjokiliike, kun asukkaat päättivät, että jotakin on asialle tehtävä.

Mäntymaa sanoi, että lokakuussa 1978 Alakylässä kokoontui porukka, joka päätti, että on järjestäydyttävä ja tehtävä porukalla töitä Ounasjoen pelastamiseksi.

– Minun setäni Uuno Ylitalo valittiin ensimmäiseksi Ounasjoki-toimikunnan puheenjohtajaksi. Hän oli mies, joka uhrasi koko elämänsä Ounasjoelle. Hän kuoli vuonna 1980, eli kolmea vuotta ennen kuin laki tuli voimaan. Hän varmaan pilven reunalta nytkin katsoo, että hyvä, hyvä.

Tämän jälkeen Tauno Iivonen jatkoi Ylitalon työtä Ounasjoki-toimikunnan johdossa.

Ounasjokivarresta on ollut väkeä ympäri Kittilää vaikuttamassa siihen, että Ounasjokilaki tehtiin lopulta vuonna 1983. Ounasjoki on nyt suojeltu.

– Nyt tuntuu, että turvassa ollaan, mutta taas on energiakriisi, ja aina joskus kuulee, että pitäisi sekin valjastaa. Mutta uskon, että nykypäivänä ihmiset ymmärtävät, että on tämmöinen ihana, vapaa joki. Että ei siihen kukaan edes kuvittelisi patoa tekevänsä.

Mäntymaa siteerasi Uuno Ylitalon kirjelmää eduskuntaan: ”Olemme kuin airottomassa veneessä ja pyydämme auttavaa kättä.”

– No, sitten sitä saatiin.

Mäntymaa kertoi, että Ounasjoki-toimikunnan edesmennyt jäsen Taito Maunula antoi vielä ennen kuolemaansa ylimääräistä rahaa muistomerkkiä varten ja sanoi: ”kiven pitää sitten olla iso, koska asiakin on iso!”

Entinen oikeusministeri ja Lapin maaherra Hannele Pokka saapui myös Tepastoon ja piti puheen. Pokka oli Ounasjoki-liikkeen aikaan ensimmäisen kauden keskustan kansanedustaja. Pokka sanoi, että kaikki lähti liikkeelle, kun jokivarressa noustiin valtionyhtiötä vastaan ja toimikunta osoitti, että on heilläkin oma tahto.

– Ei ollut sosiaalista mediaa siihen aikaan. Kierrettiin talosta taloon ja kerättiin vastustusadressia. Siihen tuli yli 4000 nimeä. Varmaankin Facebook-adressissa olisi saatu 50 000 nimeä parissa viikossa, Pokka sanoi.

Ounasjoki-asia oli valtakunnallinen uutinen vuosien ajan. Suurelle yleisölle jäi mieleen etenkin valjastamista vastustaneet soudut. Kaksi isoa Ounasjokisoutua järjestettiin Hetasta Rovaniemelle. Pokka ei itse ollut mukana kuin yhden jakson, mutta muistaa, kuinka kansanedustaja Esko-Juhani Tennilä sousi koko matkan ja esitteli mahtavia rakkoja käsissään eduskunnassa.

Tennilä ja Pokka järjestelivät eduskunnassa asioita toimikunnan vierailuja varten. Edus­kun­ta ää­nes­ti lais­ta 7. ke­sä­kuu­ta 1983. Suojelua kannatettiin ää­nin 139–45. Presidentti Mauno Koivisto vahvisti lain syyskuussa 1983.

– Ounasjokiliike oli paikallisten ihmisten taistelu omasta kotiseudusta ja niinkuin Uuno Ylitalo sanoi, elämänvirrasta. Me saatiin työhön mukaan etelän luonnonsuojelijoitakin, mutta tämä oli Ounasjokivartisten oma liike, joka päättyi hyvään tulokseen.

Pokka sanoi että tänä päivänäkin Ounasjoen eteen riittää työtä.

– Kalan pääsy Kemijoen vesistöön, se on tämän hetken asia. Nousukaloille pitää raivata reittejä ja tehdä kalateitä. Ei se näytä kauhean nopeasti menevän, Pokka sanoi ja viittasi sähkötuottajien ja jokiyhtiön jarrutteluun.

Pokka kuitenkin muistutti, että aika on jokivartisten puolella, koska tällä hetkellä luonnontilaisilla vesistöillä ja vesistöjen palauttamisella on erilainen paino kuin 40 vuotta sitten.

– Nuoremmille sukupolville riittää työtä, että jokilaaksosta saadaan myös sen osalta elinvoimainen, mikä siellä veden alla liikkuu. Kalan puolesta pitää tehdä töitä, Pokka totesi.

Nousukaloille pitää raivata reittejä ja tehdä kalateitä.

Ounasjokijotos-viikonlopun järjestelyistä vastasivat Wild Stay— Ounasrannan majat ja Tunturikerho Njalla. Ennen lauantain iltaosuutta Raattaman alapuolelta Tepastoon meloi oppaiden johdattamana retkikunta, jossa oli mukana 12 kanoottia ja yksi kajakki. Sää oli aurinkoinen, mutta harvinaisen kuiva joki hieman jarrutti menoa.

Illan aikana kuultiin musiikkia Tepaston omalta Antti Alatörmäseltä sekä Vilho Jussilalta. Tilaisuutta juonsi Santeri Vanhakartano Ounasrannan majoita.

Lapin yliopiston professori Timo Jokela kertoi, että myös hänen kotikylässään Könkäällä otetaan vastaan Tepaston viestiä vapaasta joesta. Kylässä toteutetaan Ounas meän joki -teos, ja sitä varten Könkään kyläyhdistykselle on juuri myönnetty apurahaa.

Projektin taiteellisena johtajana toimiva Jokela sanoi, että luvassa on julkinen taideteos, joka muistaa arvokkaalla tavalla Ounasjoen suojelua, mutta se ei ole kuitenkaan muistomerkki. Teokseen liittyy myös lyhytelokuva.