Paikallisuutiset

Juho Oksanen ja Janne Karjalainen hyötykalastavat Muoniossa ja Kolarissa arvomaailma edellä

Kalamassaa, lemmikkieläinten ruokaa ja biokaasua. Särki taipuu moneksi hyötykalastusyrittäjien käsissä. Sen maine roskakalana ansaitsee puhdistuksen, yrittäjät sanovat. Alaa halutaan muuttaa hyödyntämällä saaliista kaiken.

Ruskan värittämä kalasatama Muonion Jerisjärven rannalla on täysin hiljainen ja vesi raskaan musta. Täällä muoniolaistuneet Juho Oksanen ja Janne Karjalainen työstävät järvikalamassaa ja muita paikallisia kalatuotteita sataman hallissa.

Oksanen ja Karjalainen ovat Etelä-Karjalasta kotoisin oleva yrittäjäkaksikko, joka elää nykyään tunturilappilaisesta kalasta.

– Hoitokalastus on vanha termi, me käytämme termiä hyötykalastus, Juho Oksanen kertoo.

Yritys hoitaa paikallisia vesistöjä hyötykalastamalla sovituilla järvillä ilmaiseksi ja pitää palkkiona saamansa kalat. Heidän pääkalansa on usein roskakalana tunnettu särki. Roskakala on vanhentuva nimitys kaloille, joita ei ole kunnolla hyödynnetty. Tämä kaksikko ei termiä tunnista.

– Ainoa roskakala Suomessa on Norjan lohi, Karjalainen kertoo.

Parivaljakko ei käytä aivan kaikkea saaliskalaa, vaan keskittyy nimenomaan särkeen ja vapauttaa isoimmat petokalat.

– Niistä on enemmän hyötyä vesistölle itselleen, kuin meille, Karjalainen avaa toimintafilosofiaa.

Mutta palataan hetkeksi taaksepäin. Miksi Muonio?

Oksanen saapui Muonioon 2017 kalastusopaskurssille ja jäi. Karjalainen tuli etelästä Oksaselle työpariksi tänä vuonna. Miehet ovat entisiä armeijakavereita, kämppiksiä, parhaita ystäviä ja nykyään myös yrityskumppaneita.

– Janne oli alun perin minun alikersanttini, Oksanen kertoo.

Karjalainen hoitaa yrityksen myyntiä ja asiakkaita luontevasti, sillä hän on tehnyt myynnissä töitä 17 vuotta. Lista on pitkä ja kokemusta on kertynyt muun muassa rakennus-, ravintola-, panimo- ja IT-alalta. Karjalainen irtisanoutui työstään vuosi sitten. Oksanen on tehnyt kalastusopastuksia ja ollut töissä rakennusalalla ja maanrakennuksessa viimeiset vuodet. Molemmat ovat nyt töissä yrityksessä täysipäiväisesti, ja he ovat palkanneet myös ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän.

Miehiä yhdistää kalastuksen lisäksi myös huoli Lapin luonnosta.

– Me etenemme arvopohjaisesti. Lapin vesistöt ovat herkkiä ja niiden hyvinvointi on meille tärkeää, Oksanen kertoo.

Ainoa roskakala Suomessa on Norjan lohi. Janne Karjalainen

Tällä hetkellä yrityksellä on luvat 37 järveen, joista he tänä vuonna kalastavat Särkilompololla, Liepimä-, Äkäs- ja Ylläsjärvellä. Suurin osa saadusta kalasta menee massan ja muiden tuotteiden tekoon, mutta myös perkeet lähtevät eteenpäin. Parivaljakko haluaa toiminnallaan muuttaa alaa.

– Meillä ei mene mitään monttuun tai kettutarhoille, Oksanen sanoo.

Osa perkuujätteestä menee raaka-aineeksi lemmikkieläinten ruokateollisuuteen ja loput biokaasulaitokselle Rovaniemelle.

– Halvempaa olisi laittaa jämät monttuun, mutta tämä on parempi vaihtoehto.

Yrityksen toimintasäde on tällä hetkellä noin 150 kilometriä. Tämä johtuu kylmäketjusta. Siinä ajassa kaksikko saa ajettua kalat Jerisjärven hallille ja käsiteltyä saaliin lain vaatimissa puitteissa. Tulevaisuudessa olisi tarkoituksena hankkia omia kylmäkuljetusautoja, mikä laajentaisi toimintasädettä. Elintarviketeollisuudella on tällä hetkellä pulaa kalamassasta ja mahdollinen silakan pyyntikielto kasvattaisi tarvetta entisestään.

– Emme harrasta ylikalastusta. Meillä on käytössä useamman vuoden rotaatiokello eli esimerkiksi Äkäsjärveä kalastetaan tänä ja ensi vuonna reilummin, jonka jälkeen sen annetaan huilata pari vuotta, kunnes sinne kohdistetaan uudestaan kalastuspainetta, Karjalainen kertoo.

Isoimmat kalamassan toimituserät menevät etelään suurimmille asiakkaille, mutta tämä ei poista halua toimia paikallisesti. Esimerkiksi Muonion kunta ostaa heiltä kalamassaa ja se päätyy keskuskeittiön kautta monen muoniolaisen lounaslautaselle. Myös Kolarin kunta on heillä asiakkaana.

– Meille on tärkeää, että myös paikalliset löytäisivät meidän tuotteemme ja lapset oppisivat syömään paikallista kalaa, eikä aina lohta, Karjalainen kertoo.

Emme harrasta ylikalastusta. Janne Karjalainen

Hyötykalastuksessa nousee muutakin kalaa kuin särkeä – ahventa, haukea, siikaa, muikkua ja madetta. Niitä miehet jatkojalostavat savustamalla, tekemällä fileitä tai valmistamalla savuahvendippiä ja -levitettä. Näissä tuotteissa he tekevät yhteistyötä paikallisten kauppojen ja ravintoloiden kanssa.

– Suomalaisten syömästä kalasta yli 75 prosenttia tulee ulkomailta ja kotimaisesta kalastakin vain noin 8 prosenttia on järvikalaa, Karjalainen kertoo.

Yrityksen nimi Boreal Foods kertoo myös tulevasta. Nimellä halutaan ennakoida sitä, että sen alle saataisiin myyntiin muutakin paikallista kuten marjoja ja sieniä.

Ilma on Jerisjärvellä viileä ja enteilee talvea. Kovin kalastuskausi loppuu jäiden tuloon, mutta talvi on silti täynnä töitä. Kaksikolla on toinen hallitila käytössä Äkäslompolontien varressa Muotkavaarassa, jossa pidetään kalastusvälineitä ja tehdään talvella korjauksia.

– Välineiden korjaaminen vie yllättävän paljon aikaa. Talvella tehdään myös enemmän tuotekehitystä ja myyntiä, Karjalainen kertoo.

Veneitä kaksikko ei hankkinut mistään, vaan teki ne itse.

– Saimme oppia Lappeenrannasta tuttavaltamme, joka on tavallaan ollut myös mentorimme, Oksanen sanoo.

Yritykseen kuuluu kaksi itsetehtyä ammattikäyttöön tarkoitettua tasapohjaista 6,5 metrin venettä, joita käytetään rysäkalastukseen ja kalankuljetukseen. Veneiden lisäksi Karjalainen ja Oksanen käyttävät kahta lauttaa nuotanvetoon.

Yritystoiminnan kannalta Muoniossa oleminen tuo selkeitä kilpailuetuja. Särkeä pyydetään kylmästä vedestä ja vedet ovat sitä Tunturi-Lapissa pitkään. Lapin hieman etelän kalastuskaudesta poikkeava vuodenkierto pitää myös kalamassan tarjonnan tasaisempana elintarviketeollisuudelle. Muonion ja Kolarin järvet ovat kalaisia ja myös lähtökohtaisesti puhtaita, mikä on elintarviketeollisuuden sääntöviidakossa ensisijaisen tärkeää.

Miehet myöntävät, että yrityksen polkaiseminen käyntiin on ollut haastavaa. Se on vaatinut paljon investointeja ja rahoituskumppaneiden löytämistä. Toiminta alkaa täydellä teholla nyt lokakuussa. Pihalla kalaa odottavat isot pakastekontit ja kalahallissa perkuukone, joka käsittelee useita satoja kiloja kalaa tunnissa. Ainoa hidaste koneessa on ihminen itse, sillä perkuukoneeseen kalat ladotaan käsin ja se on töisevää.

Hoitokalastus on vanha termi, me käytämme termiä hyötykalastus. Juho Oksanen