Ihmiset

Kaksilla kengänpohjilla kävelee Helsingistä Kilpisjärvelle – ”Lapissa jutun tempo on toisenlainen”

Helsinkiläinen Aleksi Sukava käveli kesän aikana läpi Suomen ja teki suomalaisista yhden havainnon.

Olipa kerran Aleksi Sukava, koodari Helsingistä, joka juhannuksena ajatteli, että jospa sitä vaikka lähtisi kävelylle. Ja kun oli aikaa ja mahdollisuus, hän lähti.

– En yhtään suunnitellu. Laitoin tavaroita reppuun ja lähin ovesta ulos, Sukava kertoo.

Määränpääksi hän ajatteli Lappia, ja koska Lahti on Helsingistä katsottuna pohjoisessa, Sukava suuntasi sitä kohti.

Koronapandemian aikana Sukava sanoo reissanneensa Suomessa ja niillä matkoilla ymmärtäneensä, että Suomessa on paljon näkemisen arvoisia paikkoja.

– Sellaisia, joihin ei varta vasten tule lähdettyä, mutta sitten kun sieltä itsensä löytää, niin ne onkin tosi ihania paikkoja.

Reilun viikon kestänyt polkupyöräreissu Baltiaan ja viikon mittaisia vaelluksia kansallispuistoihin – perinteinen reissaaja, se Sukava silti kuvailee aiemmin olleensa.

70 päivän kävelyreissulla kaikenlaisia teitä ehti kulua jalkojen alla. Jossakin vaiheessa tulivat Simo ja Lapin maakunnan kyltti vastaan. Sukava itseensä hyvinkin tyytyväisenä katseli Lappi-kylttiä ja nyökytteli, että ”kylläpä sitä ollaankin jo pitkällä”.

Totuus valkeni, kun hän pääsi paikallisen kanssa juttusille. Tämä oli nimittäin ensimmäisenä naureskellut, ettei Sukava todellakaan missään Lapissa vielä ollut, Lappi alkaisi vasta 400 kilometrin päässä.

– Siinä mä aattelin, että vedetään nyt sitte koko Suomi läpi.

Samalla Sukava kertoo tehneensä päätöksen siitä, kumpaan suuntaan lähtee, Kilpisjärvelle sormenpäihin vai Utsjoelle päälaelle. Häntä kutkutteli myös Norjassa, Jäämerellä käynti, ja koska matkan varrelle sattuisi silloin myös ennennäkemätön Perämeri ja Tornionjoki, Sukava otti suunnan kohti sormenpäitä eli Enontekiötä.

Hyttyset hyökkäs saman tien.

Koko matkan aikana Sukava nukkui sisällä kuusi yötä, yleensä isoissa kaupungeissa ja sateella. Esimerkiksi heinäkuun alkupuolella hän heräsi Ulla-myrskyyn ja siihen, että pressu lensi teltan katolta päältä pois.

– Alkoi sataa telttaan sisään. Kaikki litimärät kamat kasaan, ja Jyväskylässä otin hotellihuoneen.

Etenkin Lahti–Oulu-välillä Sukavan reissu kulki myös hiekka- ja metsäteillä, ja muutenkin matka sujui niin, että etapit olivat kylästä toiseen ja kaupasta kauppaan.

– Tästä kaupasta ostan tämän verran eväitä näin moneksi päiväksi, hän kuvailee reittisuunnittelun tasoaan.

Vesi oli raskain kannettava, ja sitä kului. Heinäkuu oli niin kuuma, että Sukavan oli käveltävä vain öisin, ja silloin riesana olivat sääsket. Etapit oli käveltävä melkein yhteen putkeen, sillä taukoja ei pystynyt pitämään.

– Hyttyset hyökkäs saman tien. Se oli aika raskasta, Sukava myöntää.

Päivisin hän lojui puunvarjoissa tai pyöri kylillä katsomassa kivoja gallerioita tai jaarittelemassa paikallisten kanssa.

Kivijärvellä Sukava törmäsi pariskuntaan, joka kertoi metsässä olevasta kiitoradasta ja sinne vuosittaiseen kokoontumiseen tulleista amatöörilentäjistä. Parilla kympillä kyläläiset ja Sukava pääsivät Cessna-koneen kyytiin lentelemään Järvi-Suomen yläpuolelle.

Yksi lentäjistä oli Rovaniemeltä kotoisin ja tarjosi Sukavalle illaksi yksityislennolla kyytiä sinne saakka.

– Sanoin, ettei tässä nyt auta koneen kyytiin hypätä, kun on kävelemään lähdetty.

Ei tuossa tienvarressa mieli aina lepää.

Kohtaamiset ihmisten kanssa olivat Sukavan mukaan matkan parasta antia.

Reisjärvellä hän esimerkiksi lähti paikallisen nuorison mukana baariin kuuntelemaan, kun rautakauppias soitti kitaraa, ja Kinnulassa oli ihana gallerianpitäjä, jolta hän sai paljon hyviä vinkkejä.

Maanteitä pitkin käveleminen on hänen mukaansa yksitoikkoista tekemistä, ja jalkoihin sattuu aina samoihin paikkoihin. Vielä Oulun korkeudella tien varrella käveleminen oli tosi raskasta.

– Ei tuossa tienvarressa mieli aina lepää.

Kemissä oli laitettava kenkiin uudet pohjat suutarilla, mutta muuten Suomi päästä päähän sujui samoilla kengillä.

Mä ajattelin, että mun harteillako nää MM-kisat nyt on?

Ilman maailmanmestaruutta näin pitkästä kävelyreissusta ei voi selvitä. Kilometreistä tai askelmääristä se ei Sukavalle tullut vaan jostakin aivan muusta.

Oulaisissa hän päätyi heinäkuun loppupuolella vahingossa epävirallisiin Piereskelyn MM-kisoihin, vaikka oli jo nostamassa kylältä kytkintä vietettyään välipäivän lepäämällä. Kaivelemaan jää, jos tapahtuma menee sivu suun, hän päätti, kun jo lähtökahveja ostaessaan kuuli kisoista.

Seuraavan päivän kisoihin mennessä hänestä olikin kuullut jo suurin piirtein koko kylä, niin tapahtuman järjestäjätahokin. Missään nimessä ei Sukava osallistua aikonut, ei ei, mutta paikallisten kieltäydyttyä julkisesta piereskelystä hän ajautui pelastamaan tapahtumaa.

– Mä ajattelin, että mun harteillako nää MM-kisat nyt on, hän nauraa ja jatkaa, että lupautui kisaajaksi, koska reissu oli jo muutenkin melko älytön.

Pierun pituus oli kuulemma kohtalainen, ja ratkaisevaa Sukava uskoi olleen kilpailijoiden vähyys.

Tornionjoen varressa alkoi hoota kuulumaan.

Mistä sitten alkoi se oikea Lappi, jonne Sukava oli alun perin halunnut? Joku oli hänelle sanonut, että Muoniossa viimeistään olet jo Lapissa.

Käsivarteen hän kertoo koukanneensa Väylänvartta pitkin, jota pitkin sai aika rauhassa kävellä, koska Kolarista ylöspäin liikenne oli jo vähäisempää. Muuten hän huomasi olleensa Lapissa, kun puheenparsi muuttui.

– Ihmiset puhuu hitaammin, Lapissa jutun tempo on toisenlainen. Tornionjoen varressa alkoi hoota kuulumaan, kertoo Sukava.

Hoon paikan vaihtelua hän ei sen sijaan pannut merkille.

Täällä on hirveä hulina, meininki on niinku Pukinmäen Prismalla.

Kilpisjärvi tuli vastaan torstai-iltana 28. elokuuta, ja matkailijamäärä yllätti kävelijän, vaikka sinne saakka käsivarressa oli ollut tosi hiljaista.

– Täällä on hirveä hulina, meininki on niinku Pukinmäen Prismalla, sanoo Sukava Kilpishallin pihalla istuskellessaan.

Kilpisjärveläisen nuoren yrittäjän kanssa jutellessaan hän oli kuullut, ettei yksikään tämän luokkakavereista ollut jäänyt kylälle.

– Kaikki olivat lähteneet menemään. Se tuntui jotenki kolkolta.

140 asukasta oli myös yllätys, sillä Keski-Suomen kyläpahasissakin asukkaita oli ollut yli tuhat ihmistä.

– Kilpisjärvellä onkin sitten oikeasti vähän ihmisiä.

Kilpisjärveltä Sukava kertoo suuntaavansa kohti Norjaa, sillä ei suinkaan matka vielä Kilpisjärven mahtavan Saanan alle pääty. Jäämereen on päästävä uimaan.

Kaikki ihmiset on ihan sairaan ihania ja lempeitä!

Saduissa on aina opetus, niin tässäkin tarinassa.

Ihmiset ovat kaikkialla samanlaisia. Vaikka eroja olisikin, enemmän on yhteistä. Sukava sanoo, ettei ole nähnyt vilaustakaan kahtia jakautuneesta maailmasta, saati Suomesta.

– Nyt näin maan läpi kävelleenä ja vaikka mimmosia ihmisiä vaikka missä tavanneena, täytyy sanoa, että kaikki ihmiset on ihan sairaan ihania ja lempeitä! Yhtään öykkäriä en tavannut.