Ihmiset

Eläkeläisten hiihdon suomen-mestari Eero Kurkinen treenaa kesällä työnteolla — ”Ei ole tarvinnut singutella”

– Tällä paikalla oli 1941 autotalli, jossa pidettiin häkäkaasuautoa, Eero Kurkinen kertoo Kittilälehden toimitukseen kävellessään.

Kurkinen, 90, on juuri palannut Laukaasta, jossa hän ajoi näytösajon häkäkaasu-Opelilla Autokillan järjestämässä tapahtumassa. Kurkinen muutti Kittilään 11-vuotiaana vuonna 1939, kun hänen isänsä alkoi ajaa töikseen vastaavalla seka-autolla Rovaniemen ja Kittilän väliä. Pian poika sai toimia rahastajana samalla linjalla.

Jätämme historian hetkeksi, sillä töitä Kurkinen tekee edelleen. Ajamme uusimmalle työmaalle Riikonjärven takamaille Varkaanvaaraan. Vaaran kylkeen on ilmestynyt uusi tieverkosto tämän ja viime kesän aikana.

– Olen tehnyt omille palstoille päästä päähän tiet pelastuspalvelua ja metsänhoitoa avustamaan. Ruotsissa pääsi juuri palamaan paljon metsää, kun ei ollut pelastuspalveluteitä.

Varkaanvaaran puustosta on pääteltävissä, että koko rinne on palanut noin sata vuotta sitten.

– Tietä on tullut eläkkeellä 30 kilometriä. Kaikillahan on ne omat lempiharrastukset, Kurkinen hymyilee.

Varkaanvaara, kuten muutkin paikat, on varsin kivikkoinen tienrakennukseen.

– Haasteita ihminen tarvii. Niitä saa, kun tekee kivikkoon ja pehmeille jänkille teitä.

Remminkirittäjän laakeri oli hirttänyt kiinni.

Kurkisen kuuluisin tienpohja lienee kirkonkylällä Isovaaran ja Vuotsukan ylittävä Eeron reenitie, joka sopii hyvin lenkkeilyyn ja muuhun liikkumiseen.

Työmaalla on kuorma-auto, höylä, kaivinkone ja pillari, kaikki 1960-luvun kovaa laatua.

– Onneksi ne on kuitenkin puolta nuorempia kuin kuski, Kurkinen nauraa.

Hän kertoo, että pillari seisoi parikymmentä vuotta käyttämättömänä, kun Ylläsjärventien urakassa työmiehet luulivat, että siitä hajosi moottori.

– Siinä ei sitten ollutkaan kuin pieni remontti, kun remminkirittäjän laakeri oli hirttänyt kiinni. Se on taas soiva peli.

Tiet Kurkinen tekee ilman turhia ojituksia, vuosien kokemuksen tuomalla varmuudella.

– Kallistukset teen perstuntumalla, että vesi valuu pois.

– En voi olla täältä pois. Sitäkin syntiä olen tehnyt, että olen käynyt töissä pyhänä. Ei ole parempaa tablettia terveydenhoidossa kuin työ.

Kurkisella on menossa kolmas vuosi, kun hän ei tee töitä talvella. Kesällä työmaalla menee aikaa senkin edestä, eikä muuta liikuntaa silloin tarvita.

Kurkinen kertoo olleensa lapsesta asti liikkuvaa sorttia, mutta säännöllisen kuntoilun hän aloitti vasta 50-vuotiaana terveyssyistä. Peruskunto löytyi luista ja ytimistä, sillä koneyrittäjän työ on ollut ennen fyysistä – puut ja sorat lastattiin kyytiin käsipelillä.

– Ennen ei tullut mieleenkään lähteä tyhjää hölkkäämään. Energiat oli töissä tuhlattu, kun Lappi oli tuhkana.

– En ole singutellu tai venytelly. Ei ole tarvinnut kuin normaalityön. Syksyllä laitan sukset jalkaan, ja silloin tuntuu kuin olisi eilen hiihtänyt. Niveliin ei ole vielä vastannut.

Sohva on enempi vaarallinen kuin liikunta.

Viime talvena Kurkinen kertoo hiihtäneensä luistelutyylillä ”enää” 700 kilometriä, kun vielä takavuosina MM-tasolla kertyi 2500–3000 kilometriä vuodessa. Keväällä Kurkinen osallistui autoilijoiden ja eläkeläisten SM-kisoihin. Omassa sarjassa hiihtäjiä alkaa olla vähän, ja kisoja hän kiertää puolisonsa Valma Keskitalon kanssa. Tulevana talvena MM-kisat järjestetään Norjassa. Niihin Kurkinen harkitsee osallistuvansa lyhyen matkan vuoksi.

Kurkinen kertoo pohtivansa, miten nuoret saisi liikkumaan aktiivisemmin.

– Sohva on enempi vaarallinen kuin liikunta, hän pohtii.

Kun Kurkinen täytti 40 vuotta, hänelle järjestettiin juhlat. Sekin oli siihen aikaan saavutus.

– Ei sitä osannut nuorena kuvitella, että näin hienossa maailmassa saa elää.

Siitäkin Kurkinen kertoo olevansa onnekas, että on maksanut yrittäjän eläkemaksuja. Eläkettä hän on päässytkin nostamaan jo 25 vuotta.

Kurkinen on kotoisin Kemistä. Kittilään muuttaessa perhe asui myöhemmin sodassa tuhoutuneen puulinnan vieressä. Koulussa neulottiin huopahiihtokenkiä, ja työelämä kutsui heti, kun koulu jäi taakse 12-vuotiaana. Vuosien varrella työtä on riittänyt esimerkiksi tienrakennuspuolella, puun ajossa ja uitoissa. Mieleen ovat jääneet isän kanssa tehdyt Rovaniemen-ajot. Tuolloin matka kesti aikataulun mukaan viisi tuntia, mutta etappi saattoi venyä kelirikkoaikaan parikin tuntia pidemmäksi.

– Kukaan ei valittanut. Ihmiset olivat tyytyväisiä, kun pääsivät. Ei ollut minuuteista kiinni.

Varkaanvaarassa Kurkinen hyppää taas farmari-Volvon kyytiin, ensi viikolla on tarkoitus jatkaa töitä, jos ei ole liian sateista. Auton mittarissa on pian puoli miljoonaa kilometriä.

– Nykyautoilla ajaa pitkään. Ennen se oli 100 000 kilometriä ja moottoriremontti, Kurkinen hymyilee.

Juttu on julkaistu vuonna 2018.