Paikallisuutiset

Vietimme aamun naksauttelijoiden jäljillä: Metson soidinalueet ovat tärkeitä luonnon monimuotoisuudelle

Aamuneljältä metsä on täynnä elämää. Taivaanranta kirkastuu vähitellen. Varpaat ilmoittavat olemassaolostaan ja poskipäissä kiristää. Mittari näyttää kymmentä astetta pakkasta.

Metsähallituksen metsäasiantuntija Ville Rautiainen pysähtyy ja viittoilee syvemmälle metsään Pellon Orajärvellä. Ympärillä teeret pulputtavat, tikka nakuttaa, kyyhkyset kujertelevat ja pikkulinnut livertelevät. Porotokka jää ihmettelemään kulkijaa. Niiden lähtiessä liikkeelle poronkello tuo omat sävelet aamun kajoon.

Rautiainen on kuullut jotain muutakin. Hetken hiljaisuuden jälkeen muutaman sadan metrin päästä kuuluu erikoinen naksaus. Ja toinen.

Metso pitää soidinnäytöstään. Taustalla muutama koppelo eli naarasmetso kertoo olemassaolostaan.

Joka vuosi kaikilla alueilla ei välttämättä ole soitimia. Ville Rautiainen

Metso kuuluu metsien erityisen tärkeisiin lajeihin. Sillä on merkitystä luonnonhoitoon ja edelleen niin luonnon monimuotoisuuteen, ilmastonmuutoksen torjuntaan kuin metsien monikäyttöönkin.

Sen takia Metsähallitus kiinnittää metson soidinalueiden hoitoon erityistä huomiota.

Metsäasiantuntijat tekevät joka kevät metsojen soidinpaikkojen tarkastuksia valtion metsissä. Tavoitteena on selvittää soidinten sijainti ja toimivuus sekä seurata metsätalouden vaikutuksia soidinpaikkojen säilymiseen.

Kun Rautiainen on paikantanut naksauttelijan, hän jatkaa kävelyä. Metsätie on vielä paksun hangen alla, mutta yöpakkanen on varmistanut kantohanget.

Valtion mailla on yhteensä noin 2 500 paikkatietojärjestelmään merkittyä metson soidinaluetta, joista satoja tarkastetaan vuosittain. Yksi niistä on Orajärvellä.

– Joka vuosi kaikilla alueilla ei välttämättä ole soitimia, Rautiainen kertoo.

Tälle keväälle hän on tarkistanut jo kaksi vanhaa soidinpaikkaa. Orajärven jälkeen vielä pari kohdetta odottaa tarkistusta.

– Vuosittain tarkastellaan eri alueita, samalla paikalla ei käydä joka vuosi. Orajärvellä ei olla käyty viime vuonna.

Videolla tunnelmia aamuisesta metsästä, kun Ville Rautiainen tarkastaa soidinpaikkoja:

Video: Eija Koivumaa

Kun Rautiainen on tarkistanut, että soidinalue on toiminnassa, hän päivittää samalla paikkatiedot Metsähallituksen tietokantaan. Joskus metsot voivat vaihtaa soidinpaikkaa, mutta yleensä vanha paikka säilyy kilometrin tarkkuudella.

Soidinalueet ovat keskimäärin 300 hehtaarin suuruisia. Alueilla on useiden metsokukkojen elinalueita, soidinpaikkoja sekä kaiken keskellä tanssilava eli soidinkeskus.

Soidinalue arvioidaan karttaan rengasmerkinnöillä, ja sen jälkeen tarkastaja kiertää sen ympäri.

– Jos siellä ei ole toimintaa, tehdään myöhemmin jatkotarkastelu, Rautiainen sanoo.

Jos jonain vuonna vanhalla paikalla ei näy metsoja soitimella, se ei tarkoita, että ne olisivat hylänneet paikan. Seuraavana vuonna siellä voi jälleen olla vauhti päällä.

Se taisi havaita liikettä ja on nyt varuillaan. Ville Rautiainen

– Kun naksautusten jälkeen kuulet hankausäänen, niin silloin voit ottaa vaikka muutaman juoksuaskeleen lähemmäs aluetta. Sen aikana metsokukko ei näe eikä kuule mitään, Rautiainen opastaa.

Jäisessä metsässä on mahdotonta liikkua äänettömästi. Kohta yksi koppelo nousee siivilleen ja katoaa metsän siimekseen. Nakutus kuitenkin jatkuu. Puiden lomitse vilahtaa valkoinen siipilaikku. Metso istuu puussa ja naksauttelee harvakseltaan.

– Se taisi havaita liikettä ja on nyt varuillaan.

Hangella näkyy useita metson jälkiä. Paikalla on täytynyt olla useampi uros. Ne ovat laahanneet edellisyönä sataneeseen lumeen siipiensä jäljet.

Puussa istuva metso ei innostu enää kehuskelemaan itseään suuremmin. Muutama askel lähemmäs ja musta suuri lintu nousee siivilleen.

Nakutus kuitenkin jatkuu. Hieman kauempana toinen kukkometso hakee itselleen sopivaa kumppania.

Pakkanen hiipii jo varpaista ylemmäs ja poskipäät kaipaavat lämpimään.

– Hieman heppoisin varustein taisin lähteä tänään liikkeelle. Nyt on ollut lämpimiä päiviä, tämä yö yllätti, Rautiainen pohtii.

Rautiainen on saavuttanut tavoitteensa ja löytänyt aktiivisessa käytössä olevan soidinpaikan. Varsinainen ”tanssilava” on hieman vaihtanut paikkaa, mutta ei kauas edellisestä.

Hän on tyytyväinen tulokseen. Neljän kilometrin aamukävely ei ollut turha. Soitimella oli ainakin viisi metsoa ja useampia koppeloita.

Tieto soidinpaikoista huomioidaan metsänkäsittelyn suunnittelussa. Rautiaisen mukaan Metsähallituksella on erityisohjeet, miten soidinalueilla pitää toimia.

– Sitä käytetään, kun alueelle suunnitellaan metsänhakkuukuvioita. Esimerkiksi soidinaikana alue on rauhoitettu ja hakkuutavoissa ne otetaan huomioon.

Ihminen ei ole metson ainoa vihollinen. Soidinalueen ympäristössä näkyy myös ketun ja näädän jälkiä.

Rautiainen kertoo myös tapauksesta, jossa kotka sai tupla-aterian, kun kotkan kynsiin jääneen metsokukon taistelukumppani ei kiihkoissaan ymmärtänyt varoa kotkaa. Toinen metso yritti vastavuoroisesti hyökätä kotkan kimppuun, jonka kynsissä kaveri jo oli. Niinpä kotka sai ateriakseen kaksinkertaisen metsopaistin.