Kulttuuri

”Tärkein ydin monelle kappaleelle on löytynyt siellä, missä on aikaa ja rauhaa” - Musiikkipäivien multitalentin sukujuuret löytyvät Palojärveltä

Hetan Musiikkipäivien avajaiskonsertissa tänään kuullaan teos, joka on saanut alkunsa palojärveläisestä joikaamisesta.

Säveltäjä, tuottaja ja monen instrumentin taitaja Lauri Marjakangas on yksi tämänvuotisen Hetan Musiikkipäivät -festivaalin kantavista voimista.

Jo tänään avajaiskonsertissa kuullaan hänen sävellyksensä Bálojávri.

Palojärvi on Marjakankaalle erityinen paikka muunkin kuin sävellyksen puolesta, sillä hänen äitinsä Saara Palojärvi on kylältä kotoisin.

Marjakangas käy sukunsa kotipaikoilla pari, kolme kertaa vuodessa ja viihtyy näillä seuduilla aina muutamia viikkoja kerrallaan.

– Nyt pääsiäisenä olen tietenkin pari viikkoa täällä, ja sitten taas kesäkuussa tulen 3-4 viikoksi uudestaan, hän kertoo.

Itse Marjakangas ei Enontekiöllä ole koskaan asunut, hän on Oulun poikia, ja asunut Kempeleessä ja Oulussa suurimman osan elämästään.

Enontekiöllä kohina häviää päästä, ja ajatus alkaa juoksemaan ihan eri tavalla.

Tällä hetkellä Marjakangas asuu jo kolmatta vuotta Helsingissä, jonne Suomen musiikkielämä on keskittynyt. Sinne muutettuaan Marjakankaan elämään on tullut kuitenkin myös ylimääräinen jännite siitä, että pitäisikin olla jossakin muualla. Toki pääkaupungissa on paljon mukavia asioita, myöntää Marjakangas, sellaisia kuten kulttuurielämä, paljon samanikäisiä kavereita ja Sibelius-Akatemian fantastiset tilat ja välineet. Silti, aina käydessään Palojärvellä, paikassa, jossa näkee kauas ja on hiljaista, tuo jännite häviää.

Marjakangas vertaa sitä vanhoihin putkitelevisioihin, joissa 0-kanavalla näkyi lumisateen kaltaista kohinaa.

– Enontekiöllä kohina häviää päästä, ja ajatus alkaa juoksemaan ihan eri tavalla.

Lapin mailla aikaa viettäessään Marjakangas myös säveltää – viime vuosina aika paljonkin, ja osittain hän uskoo sen johtuvan juuri siitä, että hiljaisuus antaa tilaa ideoille.

Äskettäin hän vietti Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin kanssa yhteistä projektiviikkoa Kokkolassa. Hänen jousiorkesteriteoksensa sai siellä kantaesityksensä, ja senkin säveltämisen, kuten esimerkiksi vast´ikään levytetyn ison kitarateoksen, hän on Enontekiöllä aloittanut.

– Tärkein ydin monelle kappaleelle on löytynyt siellä, missä on aikaa ja rauhaa.

Samaan aikaan siellä asuu tavallisia ihmisiä tavallisine iloineen ja suruineen, elämän ja kuoleman jatkuvassa ristivedossa ja kilpajuoksussa.

Bálojávri-teoskin alkoi syntyä Enontekiöllä.

– Idea sai alkunsa arkistonauhasta, jonka äiti minulle lähetti. Nauhalla äidin setä joikasi isoisää eli äitini isää.

Marjakangas kertoo kuunnelleensa nauhaa ja käyttäneensä joikumelodiaa raaka-aineena nykymusiikin työkalujen avulla. Joikumelodia kuullaan kuitenkin vain lyhyesti keskellä kappaletta: lyhyt, hidas jakso on partituurissa nimellä "Funeral March" eli hautajaismarssi.

– Siinä on aika paljon tärkeää symboliikkaa.

Teoksestaan hänellä on olemassa myös teksti, joka kuvailee sen tuntoja ja taustoja herkästi ja aidosti.

– Kuten Saamenmaa on monien maailmojen maa, tämä teos on tunnelmaltaan moninainen. Suuren osan ajastaan kulkija kiipeää tunturissa yhden mäen ylös ja laskeutuu sen pian vastapuolta alas, toistaa tämän kerta toisensa jälkeen kunnes leiriytyy paikalleen, tekstissä sanotaan.

– Tunturin laelta avautuvat näkymät loputtomalta tuntuvista tunturijonoista, joiden väliin jäävissä laaksoissa ei näyttäisi olevan elämää kiviä ja keppejä enempää. Tarkkasilmäinen kulkija voi kuitenkin nähdä kilometrien päässä joutsenen poikueineen lepäämässä pienen lammen keskellä tai ketun ylittävän suoaluetta saaliin perässä, teksti jatkuu.

Tekstin mukaan kaukaa katsottuna tunturien rinteet ovat karuja ja kituvia, mutta kun katsoo lähempää, näkeekin rinteellä kasvavan tunturikukan.

– Se on paikka jossain kaukana, jossa ei asu ketään ja kaikki on enemmän tai vähemmän salaperäistä. Avaraa, raikasta ja rannatonta, revontulia ja hiljaisuutta, mutta samaan aikaan siellä asuu tavallisia ihmisiä tavallisine iloineen ja suruineen, elämän ja kuoleman jatkuvassa ristivedossa ja kilpajuoksussa.

Marjakangas on tekstissään kuvaillut vielä, että Bálojávri-teos on ennen kaikkea hänen muistojensa ja mielikuvien taltiointia paikasta ja sen ihmisistä, jotka selviytyvät kuten tunturikukka.

Itse pääpaikalla on varmasti oma tunnelmansa.

Hetan Musiikkipäivillä Marjakangas on mukana kolmatta kertaa.

– Ensin oli jotakin pikku hommaa, sitten vähän enemmän, viime vuonna olin esimerkiksi äänittämässä ja videoimassa konsertteja, ja nyt olen sitten jo säveltänyt päiville teoksen, hän iloitsee.

Marjakangas on avajaiskonsertin lisäksi mukana Vuollikan Ennenkuulumattomat luohtit -konsertissa kitaransa ja elektroniikan kanssa. Siellä ovat myös harmonikan soittaja Veli Kujala sekä joikaajat Ingá-Máret Gaup-Juuso ja John André Eira. Kautokeinon matkakonserttiin hän osallistuu säestämällä Eiraa.

– Koko elämäni ajan joka vuosi olen käynyt Kautokeinossa, joten sekin paikka on hyvin tuttu.

Hän odottaa myös oman, kuukausia sitten valmistuneen teoksensa esitystä, vaikka ehtiikin sen kuulla jo pari kertaa aikaisemmin.

– Mutta kyllä itse pääpaikalla on varmasti oma tunnelmansa, Marjakangas sanoo.

Hetan Musiikkipäivät järjestetään tänä vuonna 11.- 26. huhtikuuta. Lauri Marjakankaan sävellys Bálojávri kuullaan tänään 11. huhtikuuta avajaiskonsertissa Hetan kirkossa kello 19 alkavassa konsertissa. Marjakangas esiintyy 13. huhtikuuta klo 19 Ennenkuulumattomat luohtit -konsertissa Vuollikassa ja 19. huhtikuuta kello 17 Suomen aikaa Kautokeinon matkakonsertissa Juhls Silver Galleryssa.

Juttua päivitetty 11.4.2025 klo 12.20 lisäämällä loppuun linkki toiseen ennakkojuttuun.