Muualta Lapista

Pellon Vuoden maaseutuyrittäjä Juha Eeronheimo: ”Kolme päivää plokkasimma villoja, eikä niistä saanut edes polttoainerahoja”

Pellon ainoa ympärivuotinen lampuri Juha Eeronheimo pitää EU:n tukipolitiikkaa haastavana, mutta jaksaa silti tehdä työtään sydämellä

Karitsojen iloinen määkiminen toivottaa vieraan tervetulleeksi Turtolaan Juha Eeronheimon lampolaan. Eeronheimo palkittiin tänä vuonna Pellon Vuoden maaseutuyrittäjänä. Tilalla on 300 lammasta, joista noin puolet on karitsoja. Pässejä on viisi.

Lampola on perustettu vuonna 2008, jolloin saapuivat ensimmäiset 12 uuhta. Ennen sitä tilalla oli kesäpässejä. Rakennus toimi 70-luvulle saakka Eeronheimon isoisän navettana. Uusi lampola rakennettiin 2011.

– Mikä sai ryhtymään lampuriksi, sitä en osaa sanoa. Poroja minulla on ollut jo ennen lampaita, mutta nykyään poronhoito on harrastus. Mukavaa hommaa, mutta talviruokinta on kallista ja työlästä, Eeronheimo kertoo.

Eeronheimo tekee lampurin töiden ohella myös muun muassa teiden talvikunnossapitoa.

Myös taljoja kokeiltiin kerran suolata.

Apuna lampolan puuhissa on myös perhe. Äiti Liisa Eeronheimo asuu lampolan pihapiirissä. Vaimo Susanna Eeronheimo sekä pojat Aatu, 12, ja Peetu, 8, touhuavat myös apuna.

– Äiti on suurena apuna arjessa, etenkin karitsoimisen aikaan. Sillon täytyy olla jatkuvasti valvomassa lampolassa.

Lampaat keritään kerran vuodessa. Villat poltetaan, koska niistä ei makseta juuri mitään.

– Koemielessä äitini Liisan kanssa puhdistimme roskia pois ja lajittelimme. Kolme päivää plokkasimma villoja, eikä niistä saanut edes polttoainerahoja, kun villat vietiin Tervolaan myytäväksi, Eeronheimo sanoo.

Myös taljoja kokeiltiin kerran suolata.

– Yhden kerran suolasimme parisenkymmentä taljaa. Sitten ne käytettiin Kemissä muokkausessa. Sinne kyydit, tuli jo kaksi reissua. Omakustannehintaa alkoi taljoille tulla satasen edestä. Ikeasta saa taljan halvemmalla, neljällä kympillä, ja on hyvänlaatuinen, Eeronheimo naurahtaa.

Hän aloitti viljelijän uransa jo 12-vuotiaana käytännössä tyhjästä. Alkaessa oli vain pikku Ferku, laina-aura ja kova usko maanviljelykseen.

– Kun tyhjästä alkaa, pitää kaikki hankkia. Omaa peltoa on vain neljä hehtaaria. Joten täytyy kiittää maanomistajia, että ovat peltojaan ja laidunmaitaan luovuttaneet käyttööni.

Mistään ei ole mitään varmuutta.

Vaikka työ eläinten parissa on palkitsevaa, näkee Eeronheimo haastavana tukipolitiikan, ja kallistuneet tuotantopanokset.

– Mitä ne Brysselissä keksivät. Mistään ei ole mitään varmuutta. Tukiasioiden kanssa täytyy olla hereillä, koska säännöt muuttuvat aina. Miltä tulevaisuus näyttää kun EU:n uusi ohjelmakausi alkaa, sitä ei tiedä. Jos kannattavuus meneekin nollille, Eeronheimo tuumii.

Eeronheimo on Röngän teurastamon sopimustuottaja, ja karitsan liha kulkee kuluttajille Meri-Lapin Karitsa -tunnuksella. Karitsat syntyvät maaliskuussa. Uuhet tekevät arvokasta maisemanhoitotyötä hoitamalla perinnebiotooppeja Juoksengissa, Tornionjoessa sijaitsevassa saaressa.

– Kaikki uuhet ovat kesän siellä. Ne ovat laiduntaneet paikassa jo vuodesta 2011, ja pensittynyt saari on muuttunut paljon. Karitsat puolestaan kotona viljellyillä laitumilla, Eeronheimo toteaa.

Pässit laiduntavat maantien toisella puolen joen rannalla. Loppukesästä, kun laidun menee vanhaksi, ne saattavat joskus karata kotiinkin.