Muualta Lapista

Kuuden lapsen isä, painivalmentaja Ariko Miettinen: ”Sairastuminen teki entistä selvemmäksi sen mikä on tärkeintä”

– Ei tullut suunniteltua suurperheelliseksi ryhtymistä, sodankyläläinen Ariko Miettinen sanoo.

Kuuden lapsen isä vaikuttaa tyytyväiseltä. Erika, 24, ja Oskari, 22, ovat hänen aiemmasta avioliitostaan. Nykyisen Elina-puolisonsa kanssa hänellä on neljä yhteistä lasta: Kasperi 14, Emilia 12, Elmeri 8 ja Aleksanteri 5.

– Päivähoidossa ovat nauraneet, että olen ollut heidän asiakkaana jo 20 vuotta. Että sillä pitäisi saada alennusta päivähoitomaksusta.

Seuraavan elämän virstanpylvään hän saavuttaa lähes samaan aikaan nuorimmaisensa kanssa. Isän on aika jäädä eläkkeelle kun kuopus menee kouluun.

Ariko Miettinen on kotoisin Kankaanpäästä. Lapin hiihtokeskukset tulivat tutuiksi hänen kilpaillessaan nuorempana alppilajeissa. Vähän myöhemmin kadettina hän toivoi että tulevaa palveluspaikkaa ympäröisivät hyvät kalavedet. Näin hän päätyi Sodankylään vuonna 1993. Vuosien vierähtämisestä päätellen hän on viihtynyt.

Hänellä on puolisonsa kanssa selvä jako lasten asioissa: Elina hoitaa päiväkotiin ja kouluun liittyvät asiat, Ariko urheilun. Niinpä hänen elämäänsä rytmittävät lasten harrastukset.

Vaikka Arikolla ei kesän jalkapallotouhuissa virallista roolia ollutkaan, hän tuli viettäneeksi kentän laidalla kaikki lasten treenit.

– Vanhempien osallistuminen on todella tärkeää. Se ei tarkoita että kaikkien vanhempien pitää valmentaa. Se että seuraa treenejä ja kisoja osoittaa lapselle että hänen harrastuksensa on tärkeä.

Nyt perheenisää liikuttaa paini. Ariko Miettinen on Lapin Veikkojen painin tyttöryhmän vastaava. Paini vie hänet liikuntahallille neljänä päivänä viikossa. Lisäksi viikonloppuisin on usein painileirejä tai kisoja lähellä ja kauempana.

Painisali tuli hänelle tutuksi vasta Oskarin myötä. Isoveljen esikuva sai myös Kasperin ja Emilian valitsemaan painiharrastuksen. Nyt Kasperi on vaihtanut jalkapalloon, mutta Emilia on osoittanut innostusta ja edistymistä painissa.

– Olen päättänyt että annan kaiken tukeni niin kauan kuin lapsella itsellään pysyy mieleenkiinto hommaan. Kukaan ei pärjää pitkään sen takia että isi haluaa, vaan tahtoa pitää olla lapsella itsellään.

Tyttöpaini sai sytön syksyllä 2022 kun maailmanmestari Petra Olli kävi Sodankylässä innostamassa lajin pariin. Tytöt saivat oman treeniryhmän. Tällä hetkellä painia harrastaa 15 tyttöä, joista 9 kilpailee. Aluksi Emilia oli ainoa kilpaileva tyttö.

Tyttöpaini on tyyliltään vapaapainia. Se vaati Arikolta perehtymistä.

– Jotain olemme tehneet oikein sillä Lapin Veikot on Suomen paras U15-ikäluokan tyttöpainijoukkue.

Arikosta laji on hieno ja sopii lapselle tämän sukupuolesta riippumatta.

– Monella on lajista väärä käsitys. Vain hyvin pieni osa sitä on niin sanottua miehistä vääntöä. Paini perustuu hyvään kehonhallintaan ja akrobatiaan. Se opettaa myös tunteiden kuten pettymyksen käsittelyä. Sellainen kantaa läpi elämän.

Tyttöpainivalmentajalla on yksi hankala paikka. Kun matsi menee huonosti, valmennettava yleensä karkaa tyttöjen pukukoppiin mököttämään. Ariko ei voi seurata sinne valmennettaviaan. Lohduttamaan kelpaa onneksi painia harrastavan lapsen aktiivinen äiti.

Ariko on jo pohtinut, että jos Emilian kehitys jatkuu ja into riittää, se voi vaatia muutaman vuoden päästä muuttoa etelämmäs Kuortaneelle. Hän on siihen valmis.

– Tärkein tavoitteeni kuitenkin on, että lapseni oppivat urheilullisen elämäntavan. Siihen kuuluu että myös retkeilemme paljon. Vietämme mahdollisimman vähän aikaa sohvalla puhelin kourassa.

Arikosta liian monet vanhemmat ulkoistavat liikunnan päiväkoteihin ja kouluun.

– Lapsilla on luontainen halu liikkua, joten paljon on kiinni aikuisten viitseliäisyydestä. Liikkumattomuus on iso ongelma joka voi räjähtää käsiin, hän muistuttaa.

– Iän myötä ajatusmaailmani on muuttunut niin että omat tarpeet ovat jääneet ja mieluiten olen lasteni mukana.

Ajatusmaailmaa isyydestä on muokannut myös sairastuminen. Keväällä Ariko huomasi kaulassasan patin, ja koska se hävinnyt itsestään, sairaanhoitajapuoliso ohjasi hänet lääkäriin. Patti osoittautui imukudossyöväksi.

– Olihan se pysäyttävä tilanne. Ajattelin että haluan saatella lapseni täysi-ikäisiksi. Uskon että sairastumiseni oli kova paikka myös lapsille.

Lähtökohdat paranemiselle olivat hyvät. Ariko kertoo että hoitojen haittavaikutukset olivat kestettävissä osin siksi että hän oli pitänyt itsensä hyvässä kunnossa.

Välikontrollissa hän sai hyviä uutisia. Hoito tehosi ja syöpä on poissa, mutta kontrollit jatkuvat. Takaisin kasvavat hiukset ovat nyt kuin valkeaa vauvannukkaa.

– Olen lukenut, että joka kolmas meistä sairastuu jossakin vaiheessa syöpään. Sain vedettyä pitkän tikun.

Sairastuminen teki entistä selvemmäksi sen mikä hänelle on tärkeintä: lapset.

Painista on tullut niin iso osa hänen elämäänsä, että koronan jälkeen ensimmäisissä kisoissa valmentajat halasivat toisiaan.

– Nauroimme että kenellä se ikävä onkaan ollut. Ystäväpiirini on muodostunut lasteni harrastusten kautta.

Omista harrastuksista mukana on säilynyt perhokalastus. Ariko sitoo perhoja ja järjestää kalastusreissuja sivutoimisena yrittäjänä Pyssykylän Perhopaja -toiminimellä.