Talous

Tiedätkö sinä paljonko työkaverisi tienaa?

Tulotietojen tarkastelu ei ole mitään journalistien harjoittamaa salatiedettä, vaan toimittajille on tarjolla tasan samat tiedot kuin kenelle hyvänsä.

Verotiedot ovat Suomessa julkisia. Miksi aloittaa uutisanalyysi tuolla neljän sanan virkkeellä, jonka sisällöstä kaikki lienevät valmiiksi tietoisia?

Siksi, että emme ehkä silti syvällisemmin tiedosta, mitä kaikkea vero- eli käytännössä tulotietojen julkisuus tarkoittaa.

Vai tiedätkö sinä, paljonko samaa työtä tekevä kollegasi viime vuonna ansaitsi? Tai hieman eri hommia työpaikassasi tekevät? Tai lähiesimiehesi, jonka duuneista voisit olla vähintään salaa kiinnostunut, jos tehtävä syystä tai toisesta vapautuisi?

Sinulla on kaikki oikeus – niin moraalinen kuin käytännöllinen – ottaa selvää noista asioista. Tulotietojen tarkastelu ei ole mitään journalistien harjoittamaa salatiedettä, vaan toimittajille on tarjolla tasan samat tiedot kuin kenelle hyvänsä. Kukaan muu kuin sinä itse ei kuitenkaan puolestasi selvitä, mitä työkaverisi tai pomosi ovat tienanneet.

Tulo- ja verotietojen etsintä tapahtuu seuraavasti (lainataan tässä kohtaa tiivistäen verohallintoa): ”Henkilöasiakkaan tuloverotuksen julkisia tietoja voi kysellä puhelimitse palvelunumerosta. Julkiset tiedot ovat myös nähtävillä lähes kaikissa Verohallinnon toimipisteissä. Toimipisteen asiakaspäätteeltä näkee henkilön verotustiedot verovuodesta 2009 lähtien. Asiakaspäätteet ovat käytettävissä toimipisteiden aukioloaikoina.”

Tuon monimutkaisempaa ei ole tsekata, mitä samassa konttorissa tai tehdashallissa kanssasi samoja hommia tehnyt työkaveri on viimeisten 15 vuoden aikana kunakin kalenterivuonna tienannut.

Mitä moisella tiedolla tekee? No, kulunutta mutta markkinataloudessa painoarvoista sanontaa käyttäen maailmassa saa sen, mitä pystyy itselleen neuvottelemaan.

Työpaikalla, jossa kaikki eivät saa pienintä työtehtävän mukaista työehtosopimuksen mahdollistamaa palkkaa on joku luultavasti neuvotellut itselleen paremman palkan kuin joku toinen.

Tietenkin kokonaispalkat usein koostuvat monista palasista kokemuslisineen, vuorolisineen, mahdollisine ylityökorvauksineen ja niin edelleen. Lisäksi ihmisellä voi olla ansiotuloja muualtakin kuin ensisijaiselta työnantajaltaan. Niinpä ei heti kannata rynnistää esimiehen pakeille, vaikka tulotiedoista kävisikin ilmi, että kollega tienasi viime vuonna lihavammin kuin minä itse.

Tässä kohtaa joku voikin kysyä, että onko analyysin kirjoittaja nyt ajamassa työkavereita toisiaan vastaan. Tarkoitus on päinvastainen.

Työmarkkinat kun ovat nimensä mukaisesti markkinat. Kuten jokainen ekonomisti luultavasti kysyttäessä kertoisi on millä tahansa markkinalla toimiessa tärkeää tuntea se markkinaympäristö ja -tilanne. Niinpä työntekijät kullakin työpaikalla olisivat keskimäärin vahvemmilla, jos he tietäisivät toistensa tulot ja vieläpä kuukausipalkat.

Kuukausipalkateivät kuten sanottua suoraan selviä verottajan vero- eli tulotiedoista (joista käyvät ilmi vuoden kokonaistulot), mutta mikään ei estäisi työntekijöitä jakamasta tätäkin tietoa keskenään. Jos käy ilmi, että vaikkapa esimerkkihenkilö Tarja saa täysin samasta työstä – mitään lisiä ja korotuksia huomioimatta – 200 euroa korkeampaa kuukausipalkkaa kuin esimerkkihenkilö Merja, niin Merjalla olisi hyvät valtit käsissään palkankorotusta pyytäessään.

Tarja olisi jakanut Merjalle tämän näkökulmasta hyvinkin hyödyllistä markkinainformaatiota ja kaksikon työkaveruus tämän myötä luultavasti syvenisi entisestään. Homma toimii myös toisinpäin eli työnantajalle on eduksi, mitä vähemmän työntekijät toistensa ansioista tietävät. Tieto on valtaa.

Ay-puhettako uutisanalyytikko tässä saarnaa? Ei suinkaan, koska markkinatalouden logiikoistahan tässä koko ajan puhutaan. Verotietojen julkisuus tarjoaa markkinataloudessa käyttökelpoista tietoa ihan tavalliselle palkansaajallekin ja vielä syvempää palkkoja koskevaa informaatiota voivat palkansaajat halutessaan jakaa keskenään.

Informaatiosta puheen ollen. Olen tuskin yksin todetessani, että median ansiotulouutisia lukiessa on ollut kiinnostavaa bongata, millaisia summia tietyissä ammateissa tienataan. Käytännön yksilötasolla voi näillä tiedoilla olla merkitystä, jos on tullut leikitelleeksi ajatuksella alanvaihdosta.

Esimerkiksi pikkuisen seurakunnan kirkkoherra tai työehtosopimuksen mukaisella palkkaluokkansa minimipalkalla työskentelevä kirjoittava toimittaja ovat tulojensa puolesta keskiluokkaa tai alempaa keskiluokkaa. Elämäntilanteet toki vaihtelevat, mutta tällä mittarilla he ovat jokseenkin yhtä kaukana rikkaudesta kuin köyhyydestä. Ja ajatusta pitemmälle kuljettaen he ehkä ymmärtävät molemmista yhtä vähän?

Tyypillinen veropäiväuutinen (veropäivällä tarkoitetaan päivää, jolloin edeltävän vuoden verotiedot tulevat julki) on sellainen, jossa osapuilleen keskituloinen toimittaja kirjoittaa juttua suurituloisista. Millä silmin pienituloinen ja mahdollisesti suoranaista köyhyyttä kokeva näitä juttuja katsoo? Yhtä vastausta ei ole, saati että keskituloinen voisi yrittää vastata heidän puolestaan.

Julkisista verotiedoista uutisoiva, niitä analysoiva ja arvioiva media joka tapauksessa tekee työtä, joka sille kuuluu. Vapaassa yhteiskunnassa on julkista kaikki se, mikä ei ole erityisestä syystä salattua. Mediassa sitten journalistiselta pohjalta tehtävien valintojen perusteella yritetään kertoa yleisölle asioista, jotka esimerkiksi siinä valtavassa tulo- ja verotietojen massassa ovat merkittäviä.

Sitä, paljonko työkaverisi tai pomosi tienaa emme kuitenkaan luultavasti ole kertoneet. Se sinun on halutessasi selvitettävä itse. Asian selvittäminen ei ole vaikeaa eikä siinä ole mitään väärää.