Muualta Lapista

Sirpa Takala työskenteli lastensuojelussa ja halusi auttaa vielä syvemmin: ”Toivon että minulle voi kertoa kaiken”

Kahdeksan kymmenestä koulutusjaksosta on kahlattu. Se on hyvin viiden lapsen perheessä, jossa äidin opiskelu on vaatinut keskittymistä myös muilta perheenjäseniltä.

Torvisen kylässä mäellä sijaitsevaan hirsitaloon on sisustettu hoitohuone, jossa Sirpa Takala ottaa asiakkaita vastaan. Hoidot ovat vielä harjoituksia, kunnes tunnevyöhyketerapeutin koulutus on takataskussa.

– Tunnevyöhyketerapia on vyöhyketerapiaa, jossa otetaan myös tunteet huomioon. Hoidossa kehoa avataan pehmeästi rentouttaen, ja samalla voidaan jutella, Sirpa Takala kuvailee.

Tunnevyöhyketerapiassa keskeistä on ajatus siitä että keholla on muisti, ja koettu voi muistuttaa itsestään kipuna, jännityksinä ja tunne- ja ihmissuhdeongelmina. Keho nähdään tunteiden, tunneperimän ja koko elämänkaaren heijastumana ja jopa vanhempien ja isovanhempien tunnetaakkojen kantajana. Antti Pietiäisen kehittämä tunnevyöhyketerapia nähdään mahdollisuutena käsitellä tapahtumia ja vapautua niistä.

Tunnevyöhyketerapeutti ei ratkaise asiakkaansa ongelmia, vaan kuuntelee ja antaa tälle turvallisen tilan tuntea. Tarkoituksena on että asiakas tekee itse omakohtaisia oivalluksia, jotka auttavat häntä tuntemaan itsensä paremmin.

Kolmivuotiseen koulutukseen kuuluu vyöhyketerapiaopintojen lisäksi lääketieteen ja luontaislääketieteen perusteita, asiakashoitoja ja omaa tunneprosessointia. Sirpa Takala kertoo, että omien tunteiden ja elämänhistorian läpikäyminen auttaa jaksamaan rankkojenkin elämäntarinoiden kuuntelemista.

Sirpa Takala on ensimmäiseltä koulutukseltaan sosionomi. Hän on työskennellyt Sodankylässä lastensuojelussa. Nyt hän on kolmena päivänä viikossa Paulaharjun päiväkodissa ja tekee kanttorin sijaisuuksia.

Tunnevyöhyketerapeutiksi hän päätti opiskella omien kokemustensa innostamana. Hän haaveili terapiaopinnoista ja harkitsi esimerkiksi ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa sekä järkiratkaisuiksi kutsumiaan varhaiskasvatuksen erityisopintoja.

– Jo lastensuojelun puolella työskennellessäni ajattelin että haluaisin auttaa vielä syvemmin. Jalkaterapeutilla käydessäni mietin miten mukavalta tuntuisi hoitaa rentouttavan musiikin soidessa taustalla, hän kuvailee.

Oma lapsi sai apua vyöhyketerapiasta. Sirpa Takala ajattelee, että keskustelumahdollisuus on hyvä lisä siihen.

Sirpa Takalan mukaan tunnevyöhyketerapiaa voi kokeilla esimerkiksi stressiin, hormonaalisiin ongelmiin, aineenvaihdunnan häiriöihin, jännitykseen, kipuun, pelkoihin ahdistukseen, unettomuuteen ja vauvojen koliikkioireisiin.

Hoidon aluksi hän tekee elämänkaarihaastattelun. Kysymykset käsittelevät muun muassa lapsuutta ja murrosikää. Haastattelun pohjalta Sirpa Takala suunnittelee mitä kehonosia hän käsittelee. Hän voi hieroa esimerkiksi niskaa, korvia, käsivarsia, sääriä ja jalkateriä. Vyöhyketerapiassa ajatellaan, että kehossa on heijastepisteitä, joita painelemalla voi hoitaa koko kehoa.

– Tässä hoidossa ei kuulu käydä kipeää, hän muistuttaa.

Tunnevyöhyketerapeutti ei hoida asiakkaita joilla on vaikea sydänsairaus, syöpä, haastavassa vaiheessa oleva diabetes tai vakava masennus. Sen sijaan lievään masennukseen sitä voi kokeilla muiden hoitomuotojen lisänä. Hoito ei sovellu raskauden ensimmäisen kolmanneksen aikana keskenmenoriskin vuoksi. Rokotuksesta on hyvä olla kuukausi ja antibiooteista kahden viikon tauko.

Sirpa Takala painottaa, ettei tunteistaan ole pakko kertoa: hoidon ajan voi myös olla ihan hiljaa.

– Monilla tulee hoidon aikana itku. Myös viha voi nousta. Toivon että asiakas voi kertoa minulle kaiken. Ei tarvitse hävetä tai salata asioita, sillä meillä kaikilla on monenlaisia kokemuksia.

– Jokainen on arvokas ja ansaitsee hyvää. Terapeuttina olen peilinä, kuuntelijana ja rinnalla kulkijana.