Ihmiset 

Juolukka ja pihlajanmarja ovat aliarvostettuja supermarjoja: ”Uskomukset ovat lujassa”

Marjaneuvoja Kati Lampinen leipoi juolukoista piirakkaa, pihlajanmarjoja hän vinkkaa käyttämään esimerkiksi vispipuurossa.

Pöytään katetaan kahvin kanssa marjapiirakka, joka äkkiseltään näyttää taidokkaasti valmistetulta mustikkapiirakalta. Nyt luvassa on kuitenkin uusi makuelämys — juolukkapiirakka. Tämä maineikkaan ja makean mustikan varjoon jäänyt luonnontuote on supermarja, joka ei jostain syystä tahdo kelvata suomalaisille.

– Sen poimiminen on jäänyt itsellänikin vähemmälle. C-vitamiinia on kuitenkin enemmän kuin mustikassa, ja siinä on paljon antioksidantteja ja kversetiiniä, joka toimii vapaita radikaaleja vastaan, Lapissa asuva marjaneuvoja ja luonnontuotealan tuottaja Kati Lampinen sanoo.

Lampela on edellispäivänä käynyt poimimassa kotinsa läheltä juolukoita. Juolukka on helppo poimia, ja se ei värjää käsiä siniseksi kuten mustikka tekee. Marjoja kannattaa etsiä soiden laitamilta, kosteammilta paikoilta kuin mustikoita. Juolukka kypsyy hieman myöhemmin kuin mustikka.

Juolukoiden seassa piirakassa on myös puolukoita. Lampinen lisäsi niitä leivokseen sen vuoksi, että juolukoita löytyi tällä kertaa melko niukasti, ja siksi, koska puolukan maku tuo luonnetta miedon juolukan rinnalla.

– Juolukassa on vähemmän sokereita ja happoja kuin mustikassa, Lampinen kertoo.

Piirakka on hyvää, se ei ole suuri yllätys. Lampinen kertoo, että osansa makuun tuo maarianheinäsokeri. Perunajauhoja on hieman enemmän, koska juolukassa on paljon nestettä. Muuten resepti on aivan tavanomainen. Miksi juolukoita ei sitten käytetä enempää ruoanlaitossa?

Lampisen mukaan juolukkaa on luultu myrkylliseksi ja sen on epäilty aiheuttavan vatsa- ja pääkipuja. Marjaa on joskus sanottu tämän vuoksi juovukaksikin.

– Uskomukset ovat lujassa, Lampinen huokaa.

Toinen huonoksi marjaksi syyttä moitittu ja rumalla nimellä siunattu luonnontuote on variksenmarja. Lampela on poiminut niitä suuria määriä esimerkiksi glögiä varten. Variksenmarjalle on kuitenkin keksitty kauniimpikin nimi: kaarnikka.

– Kaupasta löytyy jo hyvin variksenmarjamehua, mutta juolukasta ei mitään.

Variksenmarjoista ja muista marjoista Lampinen tekee tuoremehua, jolloin vitamiinit säilyvät paremmin kuin esimerkiksi Mehumaijalla höyrystämällä. Tuoremehua varten marjat soseutetaan tehosekoittimella rikki, ja mehu tekeytyy sitruunahapossa pari päivää.

– En lisää vettä, jolloin se on täyttä mehua.

Tuoremehuun voi lisätä sokeria ja mehun voi pakastaa. Koska Lampisen kaltaisilla luonnontuotteiden kerääjillä pakastimet ovat täynnä marjoja ja riistaa, tuoremehun voi myös säilyttää viileässä puolisäilykkeenä. Lampinen suosii säilytyksessä steriilejä viinipusseja, joihin 80-asteiseksi kuumennettu mehu kaadetaan.

Mehun teon sivutuotteeksi jääneistä kuorista Lampinen rouhii kuitupitoista jauhetta, jota voi käyttää esimerkiksi myslin seassa.

Pihlajanmarja on yksi aliarvostetuimpia marjoja.

Seuraavaksi pöydälle nostetaan snapsilasit. Pihlajanmarjatuoremehu piristää ja sopii hyvin alkoholittomaksi vaihtoehdoksi maljojen kohotukseen.

– Pihlajanmarja on yksi aliarvostetuimpia marjoja. Pihlajanmarja käy kaikkeen, Lampinen sanoo.

Tuoremehun lisäksi Lampinen tekee pihlajasta hyytelöä, joka sopii riistaruokien tai juustojen kaveriksi sekä leivontaan ja jälkiruokiin.

– Marjoissa on luonnostaan pektiiniä, jolloin se alkaa hyytyä. Siirappiakin olen tehnyt.

Lampinen vinkkaa, että pihlajamarjat kannattaa poimia syyskuussa, kun ensimmäiset pakkaset puraisevat enimmän kirpeyden pois. Saman tempun voi tehdä myös pakastamalla marjat, ja myös kuivaaminen loiventaa makua.

– Kuivatuista ja vedessä keitetyistä pihlajanmarjoista tulee tosi hyvää vispipuuroa, Lampinen sanoo.

Poimimisessa kannattaa olla ripeä, sillä pihlajanmarjoja rakastavat tilhet voivat hetkessä tyhjentää puut marjoista.

Pihlajanmarjojen poimiminen eroaa muusta marjastuksesta monella tapaa. Komeimmat pihlajat kasvavat usein jonkun pihalla, jolloin tarvitaan lupa.

– Moni antaa kyllä luvan. On myös hyvä muistaa, että vilkasliikenteisen tien varrella marjoissa voi olla pölyä.

Metsässä, näköetäisyyden ulkopuolella pihlajanmarjoja voi poimia jokaisenoikeuksilla. Poimimiseen voi tarvita myös tikkaita.

Hyytelöä Lampinen tekee myös riekonmarjoista. Riekonmarja kasvaa tuntureiden laella, ja syyskuussa kasvin lehdet värjäytyvät näyttävästi punaiseen ruskaan. Itse marja on musta ja maultaan melko mieto.

– Se kiinnosti, kun kukaan ei missään sitä käyttänyt. Hintaa tuotteelle tulee väkisinkin, kun kulkemista tunturin huipulle tulee ja siellä joutuu konttaamaan ja nostelemaan oksia.

Lampinen kertoo, että riekonmarja kiinnostaa tutkijoita, sillä ankarissa olosuhteissa kasvava marja tuottaa terveellisiä ainesosia. Marjassa on myös paljon C-vitamiinia.

Kaikkien syömäkelpoisten marjojen poimiminen kannattaa, jo pelkästään ulkoilun ja terveyshyötyjen vuoksi.

– Suositus on, että kaksi desilitraa marjoja tulisi syödä monipuolisesti joka päivä, Lampinen sanoo.