Ihmiset

Luoteis-Lappi 50 vuotta: Riitta-Liisa Kylmämaa tulee kirjakauppaansa joka päivä kuin kotiinsa

Luoteis-Lappi uutisoi vuonna 1980: Kirjakauppa saadaan vihdoin Kolariin. Kolarin Kirja ja Kemikalio on pitänyt pintansa kirkonkylällä 45 vuotta.

– Tule heti aamusta, silloin on ylheensä hiljasempaa, Kolarin Kirjan ja Kemikalion yrittäjä Riitta-Liisa Kylmämaa vastaa haastattelupyyntöön.

Liikkeen oven käyminen tapaa vilkastua iltapäivää kohti. Nykyään liikkeessä käy keskimäärin 20 asiakasta päivässä. 50 asiakasta on vilkas päivä – ja joulusesongille on ihan vielä omat, korkeammat lukunsa.

– Koskhaan ei ole ollut alle viittä asiakasta päivässä, Kylmämaa kertoo 45 vuoden varrelta.

Liike on auki maanantaista lauantaihin, vaikkakin lauantain aukiolon tarpeellisuutta Kylmämaa on pohtinut viime aikoina.

– Monesti olen miettiny lauantaita, että vois panna kiinni, mutta en mie ole koskhaan vielä.

Joillekin viikonlopuille asiakkaita riittää hyvin. Vastikään hän teki päätöksen lyhentää lauantain aukioloa tunnilla.

Täällä mie näen ihmisiä joka päivä.

73-vuotias Kylmämaa on pitänyt liikettään jo vuodesta 1980. Toukokuussa on tulossa täyteen 45 vuotta. Kylmämaalla ei ole vieläkään kiire lopettaa yrittämistä, vaikka joskus suunnittelikin jäävänsä eläkkeelle jo 55-vuotiaana.

– Mie lähen tänne aamusta, ja tämä on niinko toinen koti.

Läpikotaisin tutussa liikkeessään Kylmämaa saa toteuttaa itseään niin kuin haluaa.

– Ja täällä mie näen ihmisiä joka päivä, hän nauraa.

Vapaa-ajalla Kylmämaalla ei olekaan tapana usein kylästellä.

Siihen aikhaan ihmiset ostit enemmän kirjoja.

Luoteis-Lappi otsikoi helmikuussa 1980: Kirjakauppa saadaan vihdoin Kolariin. Kunnanhallitus oli valinnut virastotalolle avautuviin liikehuoneistoihin yrittäjät, jotka tulivat kunnan vuokralaisiksi. Kylmämaan lisäksi nykyiseen nuorisotila Laguunin ja asuntotoimiston rakennukseen valittiin ompeluliike ja kellosepänliike.

Kirja ja Kemikalio ehti toimia kunnan tiloissa viisi vuotta, ja sen jälkeen kolme vuotta nykyisessä Metsänhoitoyhdistyksen tilassa kirkonkylällä. Vuodesta 1988 liike on ollut nykyisellä paikallaan Jokijalantiellä.

Kylmämaa vaihtoi 27-vuotiaana terveyskeskuksen vastaanottoapulaisen työt yrittäjän elämään. 1980-luvun alussa Kolarissa elettiin Rautuvaaran kaivoksen ja Partekin aikaa. Kylmämaa arvioi, että uudella yrityksellä on kysyntää.

– Kolarissa ei ollu kirjakauppaa eikä kemikalioliikettä. Pellossa oli kirjakauppa, sieltä haethiin kirjoja.

Olisi saattanut jäädä liike perustamatta ja yrittäjäksi alkamatta, jos isä Aarne olisi vielä elänyt, Kylmämaa miettii nyt. Isän mielipide painoi nuorena paljon.

– Sitä oli kuitekki varmassa kunnan työpaikassa ja sen jätti ko alko yrittäjäksi.

Niin se vain selvisi.

Kun Rautaruukki lopetti Kolarissa 1980-luvun lopussa, Kylmämaa arveli ensin, että loppu taisi tulla hänenkin liikkeelleen.

– Mie aattelin, että ei tämä enhään menesty tässä, mutta niin se vain selvisi.

– Siihen aikhaan ihmiset ostit enemmän kirjoja.

Lukeminen on harrastuksena nykyään harvinaisempi kuin ennen, kirjakaupanpitäjä tietää. Etenkin nuorten vähentyneen lukemisen näkee selvästi nuorten kirjojen kysynnässä. Kirjoista Kolarin kirjakaupasta ostetaan nykyään eniten lastenkirjoja, etenkin vauvojen kuvakirjoja. Myös aikuisten romaaneille on silti vieläkin oma ostajakuntansa.

Sepä se, että mistä se löytyis se jatkaja?

Kylmämaa tilaa nykyään kirjat valitsemalla ne yksitellen kustantajien luetteloista. Ennen hän otti uudet kirjat isompina könttinä, joissa ei ollut valinnanvaraa.

– Sitte piti ottaa kaikki, ja siellä oli paljon semmosta höpöhöpöä, joka ei menny.

Monet asiakkaat tilaavat Kylmämaalta uutuuskirjat jo hyvissä ajoin. Kanta-asiakkaita riittää naapurikunnista asti.

Erikoisliikkeet, kuten kirjoihin, kemikaliotuotteisiin, leluihin, toimistotarvikkeisiin ja lahjoihin erikoistunut Kirja ja Kemikalio näyttävät pitävän pintansa Kolarin kirkonkylän hiljentyneellä raitilla.

– Laaja valikoima on ollu aina se minun juttu, Kylmämaa sanoo.

Olipa yrityksessä jonkin aikaa matkatoimistokin 1980-luvun lopulla. Kylmämaa muistelee, että sitä oli pyörittämässä Mauri-puoliso, joka sitten alkoi matkailuyrittäjäksi Ylläksellä ja Lappeassa.

Maarit Kylmämaa oli yrityksen monikymmenvuotinen työntekijä.

Jos myisin, niin sitten myisin myös tilan.

Vaikka Kylmämaalla ei vieläkään ole kiire lopettaa liikkeenpitoa, hyvälle jatkajalle hän ilman muuta voisi liikkeen myydä.

– Sepä se, että mistä se löytyis se jatkaja? hän kysyy.

Lapsenlapset ovat joskus liikkeessä kiireapulaisina, ja heidän kanssa on joskus puheltu yrityksen jatkamisesta. Ainakin vielä se on ollut enemmän vitsailua.

Jos sopiva ostaja tulisi vastaan, Kylmämaa osaisi luopua, hän miettii. Hän omistaa myös Jokijalantien liiketilan.

– Jos myisin, niin sitten myisin myös tilan. Kaikki pois samalla.