Paikallisuutiset

Navettaan ja matkailuun kypsyy uusi polvi Kallioniemessä – Lehmä on Alma-Sofia Norrmanin, 17, lempieläin

Mika Rundgrenin ja Tiina Norrmanin maitotila Kolarin Kallioniemessä on lappilaisittain harvinaisuus. Pienellä tilalla ei kuitenkaan olla pelkän maidon varassa. Sekä navettatyö että Jouttensuvannon loman matkailu kiinnostaa perheen tyttäriä.

Nuorin vasikka, Älämölö, on viikon ikäinen.

Alma-Sofia Norrman, 17, tarjoaa sille molemmat kätensä, silittää ja taputtaa pitkään. Vasikka nuolee innokkaasti kättä. Lehmienhoitaja jatkaa silittelemään koko navetan reunustan vasikkarivistön.

– Vasikat tarttee paljon kosketusta, Norrman sanoo.

Uudet vasikat nimetään tilalla tällä hetkellä Ä-kirjaimella. Ennen Älämölöä syntyi Äkkihoppu.

Lehmä on lempieläin, Norrman kertoo. Se on erittäin sosiaalinen eläin, kuten ovat hevosetkin. Norrman opiskelee Louen ammattiopistossa Tervolassa toista vuotta eläintenhoitajaksi. Kesällä hän teki harjoittelua lähellä kotoa hevostenhoitojaksoa varten. Tuotantoeläinten hoitoon Norrman on puolestaan harjaantunut koko elämänsä ajan kotimaitotilalla.

Koivusaajon tilalla on siis siitä onnellinen tilanne, että myös seuraava sukupolvi viihtyy navetassa.

– Saattaahan se olla, että me saama vielä jatkajanki, isä Mika Rundgren toteaa.

Hän laskeskelee, että omaan eläkeikään on vielä matkaa noin kymmenen vuotta. Hän pitää suvun maitotilaa kolmannessa polvessa ja matkailuyrittää toisessa. Isä aloitti matkailun 1990-luvulla, kun halusi maitotienestille täydentäjän. Mika Rundgren on isännöinyt tilaa vuodesta 2008 vaimonsa Tiina Norrmanin kanssa.

Viime vuosia perheessä on varjostanut äidin sairastaminen. Terveysvaikeudet alkoivat vuonna 2016, eikä Norrman pysty tällä hetkellä täysipainoisesti osallistumaan tilan töihin. Hän sairasti silloin sikainfluenssan, joka vei sairaalaan teholle. Tällä hetkellä hän odottaa pääsyä lonkkaleikkaukseen.

Myös Rundgrenin sairastaminen on vaikeuttanut tilanpitoa viime vuosina. Olkapäät ja polvet ovat kuluneet, ja hänkin on käynyt leikkauksissa. Hyviä lomittajia on tarvittu, Rundgren toteaa. Toisaalta heidänkään saatavuuden varaan varsinkaan lähialueilta ei voi aina laskea, ja sekin haastaa.

Rundgrenilla itselläänkin on taustaa lomittajana. Hän työskenteli Kolarin kunnan maatalouslomittajana 23 vuoden ajan.

Navetassa soivat listahitit.

23 lehmälle ja samalle määrälle vasikoita ja hiehoja pidetään yleensä jatkuvasti radiota päällä. Osa karjasta on sisällä navetassa, osa ulkona.

Lehmiä on kahta rotua, ayshirea ja holsteinia. Koivusaajon tilan navetta on parsinavetta, jossa lehmät ovat kytkettynä kiinni ja osan ajasta ulkona. Ulkona lehmän tulee säännösten mukaan viettää vähintään 60 päivää vuodesta. Ensi vuonna aika pitenee 90 päivään.

Puolen päivän aikaan navetalla on hetki aikaa rapsutella lehmiä samalla, kun niille lapetaan lisää rehua tarjolle. Päivän ensimmäinen lypsy on tehty jo useita tunteja sitten kello 5.30.

– Meillä on 12 tunnin lypsyväli, isäntä kertoo.

Hän on mennyt tyttären kanssa navettaan aamuneljältä. Päivän ensimmäinen askare ennen lypsämistä on juottaa vasikat ja ruokkia lehmät.

Valion maitoauto käy joka toinen päivä imemässä tankin tyhjäksi. Maitoa lähtee yhdellä kertaa 1200–1400 litraa.

Lypsyjen välissä tehdään paperihommia, matkailupuolen töitä tai käydään asioilla Kolarissa tai Pellossa.

Saattaahan se olla, että me saama vielä jatkajanki. Mika Rundgren

Tilan 23-päinen maitokarja on nykymittapuulla pieni, ja tila on Lapissa melkoinen harvinaisuus. Viime vuosina tiloja on lopetettu ripeään tahtiin. Ennen vuotta 2020 Lapissa oli noin sata tilaa enemmän kuin nyt.

Trendinä on ollut, että mitä isompi tila, sitä varmemmin se säilyy. Kolarissa maitotiloja on Kallioniemen lisäksi Hietasessa, Kurtakossa, Saarenputaalla ja Vaattojärvellä kaksi. Rundgren muistaa ajan, kun pelkästään Kolarin kunnassa oli 40 maitotilaa. Se aika oli hänen nuoruudessaan 1980-luvulla.

Pientä tilaa tukee se, että talouden toinen jalka tulee matkailusta. Maitotila ei ole tähän maailman aikaan helpoimmasta päästä hankkia elantoa, Mika Rundgren toteaa.

– Maailmantilanteesta johtuen kustannukset on nousseet, hän sanoo.

– (Tuottaja)hintakin saisi olla korkeampi, hän sanoo.

Tuottajahinta on tänä vuonna ollut kovassa, yli 10 prosentin laskussa. Sitä ennen se ehti kasvaa joitakin vuosia.

Eniten Rundgrenia kismittää kaikenlaisen valvonnan määrä. Euroopan Unionissa valvonta ja dokumentointi on kasvanut hänen mukaansa koko ajan: pitää kirjata turhankin tarkasti, miten paljon lehmät laiduntavat tai kuinka paljon rehua tuotetaan.

Rehupeltoa tilalla on 27 hehtaaria. Rehunteko on jo parinkymmenen vuoden ajan ostettu alihankintana.

Lisääntynyt on kysyntä todellakin. Laajentaa vois vaikka kuinka, ja kehittää vois vaikka kuinka. Mika Rundgren

Kotitalolle on navetalta muutama sadan metrin matka. Kahvipöydän sininen maitolitra on kaupasta ostettu. Omaa maitoa maistellaan harvakseltaan, toisinaan ruoanlaitossa esimerkiksi riisipuurossa.

– Liha saahaan omasta takkaa, Mika Rundgren sanoo.

Keittiön isosta ikkunasta aukeaa leveä näkymä loppukesän Väylälle. Siitä Mika Rundgren tapaa seurailla, onko tien toiselle puolelle Jouttensuvannon lomalle kääntyjiä. Matkailu on kasvanut vuonna 1990 valmistuneesta neljästä ensimmäisestä mökistä 11 mökin ja 60–70 sähköllisen asuntoautopaikan kokonaisuudeksi.

– 4,5 hehtaaria on jo aika iso, Rundgren miettii leirintäalueesta.

Mökeistä neljä on ympärivuotisessa käytössä, ja niistä yksi on eräkämppä vähän kauempana. On neljä ulkosaunaa, savusauna ja ympäri vuoden auki oleva elintarvikekioski.

Sesonkia on tietysti kesä lohenpyytäjineen, mutta kysyntä menee koko ajan ympärivuotisemmaksi.

– Lisääntynyt on kysyntä todellakin. Laajentaa vois vaikka kuinka, ja kehittää vois vaikka kuinka.

Matkailija löytää perille, vaikka varsinaista markkinointia Jouttensuvannon loma ei teekään. Kävijöissä on paljon jokavuotisia sekä myös ensimmäistä kertaa tieltä poikkeajia. Jouttensuvannon kohdalla joki on leveä ja komea.

Jos Alma-Sofia viihtyy navetassa, perheen toinen tytär, 14-vuotias Almiina puolestaan tällä hetkellä parhaiten matkailun puolella.

– Hänellä on sitä kielipäätä ja pärjää hyvin ulkomaalaisten kanssa, isä kehaisee.

Matkailuakin jatkamaan saattaa olla kasvamassa nuorta polvea.