Kolumnit

Lauri Marttalan kolumni: Ounasjoen esihistoria muutoksessa

Metallinetsintäharrastuksen tyypilliset esinelöydöt sijoittuivat historialliselle ajalle, eli ajalle josta meillä on olemassa kirjallisia lähteitä. Rippikirjoja, käräjäpöytäkirjoja, matkakertomuksia ja sen sellaisia. Historiallisen ajan vastakohta on esihistoria, jolta nämä lähteet puuttuvat. Paikallisesti Kittilän seudulla ja Lapissa esihistoria alkaa jo melko varhain, siinä 1500-1600-luvuilla. Esihistoriasta peräisin oleva tieto on pääasiassa arkeologien tuottamaa. Silloin tällöin metallinetsijää saattaa kuitenkin lykästää ja myös hän pääsee käsiksi esihistoriaan.

Viime vuosina metallinetsijöiden esinelöydöt ovat auttaneet täydentämään Lapin historian tyhjiä kohtia. Esimerkiksi käsitys Ounasjoesta ja sen merkityksestä entisajan ihmisille on muuttunut. Rovaniemen Ylikylässä, Sinetässä ja Marrasjärvellä on tehty metallinetsijöiden avulla merkittäviä keskiaikaisia tai rautakautisia löytöjä, kuten hautoja, aseita ja koriste-esineitä. Löydöt vahvistivat, että joki on ollut tärkeä ja paljon käytetty kulkuväylä Jäämeren ja Pohjanlahden välillä. Matkan varrella on käyty kauppaa ja ilmeisesti myös taisteltu joko paikallisia tai toisia kulkijoita vastaan. Lapista ei ole löydetty linnavuoria, jotka ovat Etelä-Suomen vesikulkureiteille tyypillisiä. Eräässä uudessa linnavuoria käsitelleessä teoksessa kuitenkin todettiin, ettei niitä ole yleisen historiakäsityksen vuoksi Lapista juuri yritetty etsiä. Ehkä käsitys tulevaisuudessa muuttuu.

Viime syksynä olin haravoimassa metsää taloni takana, kuten olin tehnyt kymmeniä kertoja aiemminkin. Laite piippasi selvän, joskin melko huonon signaalin. ‘Naula taas’ ajattelin, mutta kaivetaanpa pois. Esine löytyi helposti, kuntta auki ja sen sai kahmaistua käteen. Yllätys pudotti istumaan mättäälle. Kädessäni oli aivan selvä nuolenkärki ja vanha sellainen.

Lausunnon antajan mukaan, kirveen tuhoaminen oli myös mahdollinen vihje.

Tein löydöstä ilmoituksen Museovirastoon, kuten laki velvoittaa tekemään. Vastausta ei tarvinnut kauaa odottaa. Kyseessä oli jalkajousen panssarinuolenkärki noin 1300-luvulta. Keskiaikaisen soturin kampe lähti Helsinkiin viraston kokoelmiin.

Yllättäen juttu sai jatkoa seuraavana keväänä talon toiselta puolen, maantieojasta nousi erikoinen kirves. Kirves oli oudon näköinen ja monella tapaa tärvelty. Sitä oli kolhittu, murrettu, halkaistu ja taitettu.

Museoviraston vastaus ilmoitukseen tuli jälleen heti. Kyseessä oli venäläinen kirves, joka ajoittui noin 1600-luvulle. Kyseisiä kirveitä on löytynyt lähinnä Lapista, joten se kuvastaa nimenomaan täkäläisten asujien yhteyksiä Karjalaan.

Lausunnon antajan mukaan, kirveen tuhoaminen oli myös mahdollinen vihje. Saamelaisten muinaisista asuinpaikoista löytyy kuulemma usein tähän tapaan tuhottuja kirveitä. Kyseessä lienee rituaalinen kirveen tärveleminen.

Löydöt saivat Lapin maakuntamuseon arkeologin käymään kylässä. Hän halusi tarkastaa löytöpaikat ja niiden ympäristön tarkemmin. Pohdinnan tuloksena todettiin, että alueella on ollut paljon toimintaa jo esihistoriassa. Maantieteen perusteella vieressä saattaisi olla Ounasjoen matkalaisten venepoukama, etappipiste. Asian selvittäminen vaatisi tarkempia tutkimuksia.

Lainsäädännön mukaan Museovirastolla täytyy ilmoittaa kaikki yli 100-vuotta vanhat maasta tehdyt löydöt. Metallinetsijän on hyvä muistaa tämä, sillä pienetkin löydöt voivat avata uutta tietoa oman kotiseudun historiaan.

Kirjoittaja on kittiläläinen historian opettaja.