Kolumnit

Lauri Marttalan kolumni: Lukemisen välttely loppui Hillevi Saloon ja kaunistelemattomiin sotakirjoihin

Kun edellinen kouluosaamista mittaava PISA-tutkimus suoritettiin vuonna 2022, 15-vuotiaiden osaamistulokset olivat pudonneet merkittävästi edellisistä tutkimuksista. Erityisen huolestuttava pudotus oli tapahtunut lukutaidossa. Tulosten mukaan joka viides 9-luokkalainen ei ymmärrä lukemaansa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sanat osataan teknisesti tulkita, mutta lauseiden merkitys jää osin tai kokonaan ymmärtämättä. Tilanteen on voinut havaita myös oppitunneilla. Yläkoulun oppilaat eivät enää selviydy teksteistä, vaan niitä pitää pilkkoa ja selittää suullisesti. Esimerkiksi historian lukukirja on kutistunut kolmasosaan siitä, mitä käytettiin 2000-luvun alussa.

Voin samaistua yläkoululaisten lukutaidon puutteeseen. Teini-iässä en pitänyt lukemisesta ja olin kovapäinen sen välttelemisessä. Lahjaksi saadut Bertin päiväkirjat ja Viisikot jäivät pölynkerääjiksi. Huolestunut äitini yritti maanitella poikaansa lukemaan. Eräänkin kerran hän lupasi 20 markan palkkion, jos lukisin edes Aku Ankka lehden jokaisen puhekuplan. Lukematta jäi.

Lukemattomuus jatkui yläasteelle. Siellä sain historianopettajakseni Hillevi Salon. Olin aina ollut kiinnostunut historiasta ja Salosta tuli nopeasti yksi suosikkiopettajani. Hänen tunneillaan oli aina hyvä työrauha ja mielenkiintoisia tarinoita. Sitten eteen tuli se karmaiseva tilanne, jossa meidän piti valita luettavaksi joku kirja. Yritin aloittaa montaa opusta, mutta mikään ei kiinnostanut. Salo oli arvatenkin kohdannut samanlaisia poikia useasti urallaan, sillä hän osasi antaa sopivan lukusuosituksen. Suositus oli kokeilla Sven Hasselin sotakirjoja.

Etsin Hasselin teokset kirjaston hyllystä ja niitä olikin pitkä rivi. Lainasin epähuomiossa 14-osaisen sarjan kakkososan. Jälkikäteen ajateltuna Hasselin kirjat ovat melkoista hömppää. Melkein kuin Korkeajännitys-tarinoita, mutta tekstimuotoon puettuna. Teinipoikaan ne iskivät kuitenkin markkinalauseen mukaisesti kuin ‘miljoona volttia’. Ne olivat aikuisten kirjoja, jotka käsittelivät rajujakin aiheita kaunistelemattomalla kielellä. Niiden lukeminen tuntui jännittävältä ja kielletyltä.

Lopulta luin kirjahyllystä kaiken paitsi Päätalot. Niiden paksut selät ja pitkä rivistö olivat liian uhkaavia.

Ensimmäisen luvun jälkeen olin koukussa. Luin lainaamani kakkososan ja sen jälkeen parissa vuodessa loput 13 kirjaa. Kun Hasselit loppuivat, käännyin vanhempieni kirjahyllyn puoleen. Isältä saadut vinkit auttoivat seuraavien lukukokemusten valinnassa, ja jälkikäteen oli kätevää, kun tarinoista ja kirjailijoista pystyi heti tuoreeltaan keskustelemaan jonkun kanssa. Lopulta luin kirjahyllystä kaiken paitsi Päätalot. Niiden paksut selät ja pitkä rivistö olivat liian uhkaavia.

Harjoituksen kautta lukeminen muuttui helpoksi ja jopa mukavaksi. Yläasteen jälkeen lukio sujui hyvin ja hieman yllättäen löysin itseni yliopistosta, historian laitokselta. Kaikki lähti liikkeelle yhdestä hyvästä lukukokemuksesta koulussa ja sen jälkeen vanhempien tuesta.

Olemme Kittilän yläkoulussa lanseeranneet tänä ja viime vuonna uudet historian ja yhteiskuntaopin valinnaisoppiaineet. Niiden sisältönä on muun muassa kirjojen ja ajankohtaistekstien lukeminen. Tavoitteena on, että yhä useampi oppilas saisi positiivisen lukukokemuksen ja innostuksen kipinän. Tänä syksynä oppilaat valitsivat ensimmäisiksi kirjoikseen esimerkiksi Paavo Rintalan ja Esa Anttalan sissitarinoita, vaihtoehtohistoria-scifiä ydinsodasta, selviytymistarinoita Auschwitzistä sekä tietenkin Sven Hasselin. Tältä pohjalta kodit saavat hyvän mahdollisuuden jatkaa nuorten lukukasvatusta.

Kirjoittaja on kittiläläinen historian opettaja