Kolumnit

Eva Kajánin kolumni: Maailma neuvottelee juuri nyt luonnosta, ja sen luulisi kiinnostavan Muoniossakin

Kun meillä Muoniossa luonto etsii vielä talvivaatteitaan, käärivät virkamiehet hihoja ylös ympäri maailmaa. Tämä syksy on kansainvälisen ympäristöpolitiikan supersyksy. Osa teistä lopettaa tämän tekstin lukemisen tähän, mutta odottakaa vielä hetki. Miksi se meitä kiinnostaa?

Äärimmäisen uhanalainen suokukko näkyy Muoniossa ihan arkisena lintuna kevättulvien aikaan. Toistaiseksi. Meille jokapäiväinen kuukkeli on yksi taantuneimmista metsälinnuistamme, ja lohen tilaa en uskalla edes mainita.

Juuri tällainen luontokato oli tapetilla lokakuussa maailman suurimmassa luontokokouksessa Kolumbiassa. Se, mitä näissä valtavissa maapallon tulevaisuutta koskevissa neuvotteluissa päätetään, tippuu kyllä aikanaan muoniolaistenkin takapihalle.

Hiilidioksidipäästöt ovat tippuneet 46 prosenttia sitten vuoden 2003, jolloin ne olivat korkeimmillaan. Luitte oikein.

Saudi-Arabiassa käydään joulukuussa neuvotteluita aavikoitumisesta. Muonio ei nyt sentään vielä aavikoidu, mutta ilmiö saa ihmisvirrat liikkeelle, koska heillä ei ole vettä. Näimme ensipuraisun pakolaisista vuonna 2015, ja ne laineet löivät jokilaaksoa ylöspäin Tunturi-Lappiin asti.

Mutta kai nyt jotain hyvääkin? Kyllä.

Viime vuonna ilmastoneuvotteluissa runtattiin läpi historiaa: fossiilisten polttoaineiden alasajo aloitetaan. Siitä neuvoteltiin lähes 30 vuotta. Sanahelinää, sanovat epäilijät. Uskomatonta, sanon minä. Nyt marraskuussa käytävissä neuvotteluissa Azerbaidžanissa asia etenee edelleen.

Entä Kiina, maailman suurin saastuttaja? Maa on investoinut uusiutuvaan energiaan enemmän kuin koko EU yhteensä. Uusiutuvassa energiassa on ongelmansa, sillä tuulimyllyissä käytetään terästä, jonka valmistuksessa tulee päästöjä. Suomi voi tarjota tähän ratkaisun, sillä Suomen SSAB:n terästehdas tuottaa markkinoille päästötöntä terästä lähitulevaisuudessa.

Viimeaikaisissa tutkimuksissa mikromuovia on löytynyt huomattavia määriä ihmisten aivokudoksista.

Huikeaa, mutta entä Muonio-yhteys?

Päästöt eivät tunne valtakunnan rajoja. Jos Muonio haluaa nauttia puhtaasta ilmasta tulevaisuudessakin, vaatii se päästöjen tiputtamista joka puolella. Olemme Suomessakin tehneet ihan hyvää työtä: hiilidioksidipäästöt ovat tippuneet 46 prosenttia sitten vuoden 2003, jolloin ne olivat korkeimmillaan. Luitte oikein.

Jos tämä ei vielä innosta, niin puhutaan vielä hetki muoveista.

Näen luonnossa lähes poikkeuksetta muoviroskia joka puolella. Tähän ongelmaan tartutaan Etelä-Koreassa marraskuun lopulla, jolloin aiheena ovat muovit. Viimeaikaisissa tutkimuksissa mikromuovia on löytynyt huomattavia määriä ihmisten aivokudoksista. Tämän luulisi viimeistään kiinnostavan ihan kaikkia.

Kirjoittaja on muoniolainen kestävän matkailun asiantuntija, toimittaja, valokuvaaja, eräopas ja opettaja.