Muualta Lapista

”Siika on aina elättänyt meidät Inarijärven ammattikalastajat”, sanoo Veikko Kiviniemi

Veikko Kiviniemi, 64 vuotta, aloitti Inarijärven kaupallisena kalastajana vuonna 2004. Syntyperäisenä Koppelon kyläläisenä hän on toki kalastanut ja liikkunut Inarilla koko ikänsä.

Mikä sai sinut ryhtymään vuonna 2004 Inarijärven ammattikalastajaksi?

– Tein aikaisemmin sähkötöitä. Suurin piirtein yhdeksän vuotta tein sähköhommia, mutta siinä oli tarjolla puoli vuotta töitä ja sitten puoli vuotta lomautusta. Ei sillä alalla ollut näköpiirissä ympärivuotista työtä. Kun tunsin Inarijärven ja olin ikäni muutoin kalastanut, niin ajattelin, että ammattikalastajana sitä voisi tehdä töitä vuoden ympäri.

Miten aloitit kalastajan ammatin?

– Ensin piti hommata vene ja vehkeet. Aloittelin rysillä ja ostin vanhalta Koppelon kalastajalta Peltosen Raunolta kaksi käytettyä rysää. Vuonna 2004 ostin yhden rysän ja seuraavana vuonna sen toisen.

– Ne rysät oli peruspilarina minun kalastajan uralla. Ja olihan minulla hyvä mentori. Raunohan opetti minua ja loi uskoa, että kyllä sitä rysillä saapi saalista ja pystyy elantoa tienaamaan. Muutaman kerran käytiin yhdessä niitä rysiä kokemassa.

Onko siika ollut aina Inarijärven ammattikalastajien tärkein kala?

– Siika on aina ollut Inarijärven kaupallisten kalastajien pääkala, ja onhan se ennen vanhaan ollut myös kotitarvekalastajien pääkala, siika on ollut sillä tavalla kaikki kaikessa Inarijärvellä.

– Siiasta se meidän kaupallisten kalastajien leipä tulee, jos se jostakin tulee.

Ovatko siikasaaliit pysyneet entisellään?

– Kun joskus 60- 70-luvuilla mentiin Inarijärvelle kalastamaan, niin veneeseen laitettiin Valion ruskeaa tai punaista muovilaatikkoa, joissa oli 5 - 10 verkkoa. Kun aamulla mentiin kokemaan verkot, niin pari Valion laatikkoa täyttyi siioista tuolla verkkomäärällä.

– Nyt meidän pitää laittaa sata verkkoa järveen, jos meinataan saada sama määrä siikaa kuin minun lapsuudessani. Elikkä pyyntiponnistus on kymmenkertaistunut, ellei satakertaistunut, verrattuna siihen mitä se oli aikoinaan.

– Tämähän osoittaa sen, että täytyy sitä siikaa olla vähemmän. Viidellä verkolla saat tänä päivänä korkeintaan keittokalan, mutta ennen vanhaan tuolla määrällä tuli siikaa niin paljon, että siitä liikeni myös myyntiin.

– Se mitä aina tekisi mieli tuoda julki on se, että Inarijärven verkkosilmäkokoa pitäisi saada semmoiseksi, että se kala kerkiäisi kutea yhden kerran elämänsä aikana. Eli ei annettaisi pyytää jollakin 35 ja 38 millin verkoilla niitä kaloja, koska ne on niin pieniä, että ne eivät ole kertaakaan elämänsä aikana päässeet luonnonkutua suorittamaan.

– Eihän se hyvä ole, että istutetaan ja istutetaan vain kalaa ja saman tien se pyydetään järvestä tuolla lailla pois. Jos istutukset yhtenä päivänä lopetettaisiin Inarijärvestä säästösyistä tai muista syistä, kaikki kun on tänä päivänä mahdollista, niin katastrofihan siitä tulisi tällä meiningillä.

Vanhat kalastajat sanovat, että ennen vanhaa Inarijärven siika oli niin hyvää ja rasvaista, että kun peratun kalan suolen laittoi veteen, niin se kellui. Onko siian laatu muuttunut?

– En sanoisi, että se ihan huonompaa on. Mutta se on kylmä totuus, että pienempää siikaa sieltä saadaan kuin vielä 70-luvulla. Tietenkin mitä isompaa se kala on, niin sitä parempikuntoista ja rasvaisempaa se aina on.

– Ihmisen pitäisi ymmärtää, että kalalle pitää antaa kasvuaikaa. Samahan se on lihantuotannossa. Ei porsaitakaan puolen vuoden iässä välttämättä teurasteta, kyllä niiden annetaan ensin lihoa.

Muistatko Inarijärven troolibuumin?

– Minä seurasin sitä sivusta. En kerennyt troolihommaan ja sillähän minä vielä asun omassa talossa, enkä ole konkurssissa.

– Se troolihuuma oli ikävä monelle kalastajalle. Siinä sattui kalastajille vahinkoa, vaikka toisaalta onhan se yritysmaailmassa niinkin, että joka riskit haluaa ottaa, niin se myös riskit kantaa. Kalantutkijat sanoivat, että kyllä Inarijärven kalakanta troolauksen kestää ja Metsähallitus myönsi troolilupia. Metsähallitushan siinä avainasemassa oli, sen olisi pitänyt rajoittaa sitä touhua.

– Troolihuumasta on aikaa yli 30 vuotta. Ei se kalakantaa tuhonnut eikä se lyhyt trooliaika näy enää Inarijärvellä millään lailla. Eri asia on sitten se, että troolikalastajat olivat sen troolihuuman jälkeen enemmän tai vähemmän hankaluuksissa taloudellisesti.

Mitä ajattelet Tsarmijärven kalanviljelylaitoksen lakkautuksesta?

– Tuntuihan se ikävältä, kun Tsarmijärven kalanviljelylaitos aikoinaan lakkautettiin. Siellä olisi ollut oikein hyvät ja turvatut olosuhteet erityisesti raudun viljelylle. Se laitos on kuitenkin historiaa ja on pakko pärjätä yhdellä laitoksella eli Inarin laitoksella.

– Valtio on satsannut miljoonittain rahaa Inarin laitoksen kehittämiseen ja on pakko uskoa, että siellä myös raudun poikastuotanto on nyt hyvällä tolalla. Olisin suonut, että Tsarmijärven laitos olisi aikoinaan jatkanut, mutta valtiohan ajoi silloin näitä viljelylaitoksia alas, kun sillä oli säästöohjelma käynnissä. Uskon, että Inarin laitoksella on asiat hallinnassa ja sillä pärjätään nyt ja tulevaisuudessa.

Missä päin maailmaa voi törmätä kaupallisten kalastajien myymään Inarijärven siikaan?

– Oulun tukkuunhan se paljolti lähtee ja sieltä se lähtee joka ilmansuuntaan, vaikka Helsinkiin tai Rovaniemelle päin.

– Muutamat nuoremmat kalastajat toimittavat nykyisin kalaa Ivalon ruokakauppoihin. Ne määrät ovat tietenkin pieniä, mutta tosi hyvä, että joku on ottanut työkseen, että Ivalon kaupoistakin sitä kalaa löytyy. Noloahan se olisi, jos Oulusta asti aina tulee tänne päin kala ihmisille ostettavaksi. Eikä se tuoreusastekaan ole aina paras, jos se viikon päästä tulee Ivaloon.

– Nuoremmille kalastajille pitää hattua nostaa, että toimittavat kalaa tähän Ivalon kylälle. Nuoremmat kalastajat ovat paljolti myös niitä, jotka ovat mukana tässä äskettäin perustetussa Kalastajan matkassa -hankkeessa. Siinähän kehitetään sitä ajatusta, että matkailijat olisivat mukana kaupallisen kalastajan matkassa järvellä.

– Minä en enää ole niin innokas, että ottaisin matkailijoita mukaan järvelle, mutta oikein hyvä, jos nuoremmat ovat asiasta innostuneita ja saavat näin lisätuloa matkailusta. Nuoremmilla on kielitaitoakin pelata matkailijoitten kanssa.

– Vanha kaarti muistaa sellaisen miehen kuin Einari Hokkanen. Hän oli kalanostaja Sodankylästä, joka osti kalaa altailta ja Inarista. Hän haki kalaa omalla autolla ja maksoi hyvin.

– Hokkanen osti kalaa myös kotitarvekalastajilta. Kun heille jäi paljon ylijäämämuikkua, niin Hokkanen tuli kotipihalle ja osti muikut. Hokkanen teki kyllä lopuksi konkurssin, mutta sehän kuuluu yritysmaailmaan, että niinkin voi käydä. Hokkasta on muisteltu ihan hyvällä. Hänhän ihan viimeisillä rahoillaan yritti maksaa yksityisille ja hän elätti monta talollista, mutta sitten kävi niin kuin kävi.

Kuinka pitkään sinun avovesikalastuskausi jatkuu?

– Mitä myöhempään pyytää, niin sitä parempaa on kalantulo. Jos avovesikautta on vielä marraskuussa, niin vene ja mieskin kyllä pärjäävät Inarilla, mutta tekniikka voi jo heittää pelaamasta tietyillä keleillä.

– Jos verkonvetokoneet, hydrauliikkalaitteistot, pesurit ja muut eivät toimi, niin sitten avovesikalastuskausi täytyy lopettaa.

– Nythän puhutaan, että mitä ilmastomuutos tuo tullessaan Inarijärvelle ja kaupalliselle kalastukselle. Jos syksykausi pitenee, eikä järveen tulee jääriitettä, niin eihän siinä mitään, sitten meillä vain se avovesikausi jatkuu ja laskemme pyydyksiä veneestä entistä pitempään. Kyllä se meille sopii, sillä avovesikausi on meille se elementti missä etupäässä haluamme olla.

Eikö taimen anna tuloa Inarijärven kaupalliselle kalastajalle?

– Taimen on sivutuote, se myydään mitä punalihaista siianpyynnin sivussa tulee. Taimenta nousee rajallisesti, mutta on siinä sitten sekin, ettei se taimenen hintakaan ole sitä mitä sen pitäisi olla, kun on kyseessä punalihainen Inarijärven luonnonkala.

– Taimenen hinta saisi olla kaksinkertainen siihen mikä se tällä hetkellä on. Kyllähän maailmalla ymmärretään, että Inarijärven taimen on ainutlaatuinen, mutta kun sen myynti menee etupäässä tukkuun, niin tukku maksaa sen tietyn hinnan.

– Jos sen tekisi fileiksi ja myisi vaikka ravintoloille, niin sitä kautta voisi saada paremman hinnan. Monesti se fileeraus on kuitenkin semmoinen lisätyö, että se työllistää varsinkin kesäaikana liikaa, kun pitäisi muutakin keretä tekemään.

Onko rautu myyntikala?

– Rautu on meille sivutuote, ei sillä kaupallista arvoa ole. Kyllä ne yksittäiset raudut menee omaan pataan, jotakin ylellisyyttähän se pitää meilläkin olla.

Elättääkö ahven ja hauki Inarijärven kalastajaa?

– Muutama kalastaja on orientoitunut ahvenen ja hauen pyyntiin alkukesällä, mutta kyllä se sitten myöhemmin kesällä jää sivutyöksi sitten.

– Ei Inarijärven hauki oikein kalastajaa elätä. Vaikka se kuinka on Inarijärven kalaa ja se on parempilaatuista kuin etelän hauki, niin ei hinta ja työmäärä tahdo kohdata. Haukea on saatavilla läpi Suomen ja se on erittäin halpaa tuolla Keski-Suomessa, joten ei Inarijärven hauesta voi mahdottomia saada.

Onko haukikanta kasvanut Inarijärvellä?

– Hauki oli harvinaisuus Inarijärven selillä vielä 70-luvulla. Ei hauki uinut verkkoon, jos et varta vasten lähtenyt heinikkolahtien perään haukea pyytämään. Se oli ennen ihan itsestään selvää, että hauki ei tule verkkoon 20:stä metristä keskeltä selkää, mutta nyt hauki on lisääntynyt kaikkialla, jopa Inarijärven pohjoispäässäkin.

– Myös ahvenkanta on noussut ja se on kohta pahempi kuin hauki, sillä ahvenkannan kova kasvu alkaa vaikuttamaan siian lisääntymiseen. Ahvenhan syö siian mätiä. Tietenkin se paistettu ahvenfile maistuu hyvälle, mutta tässä ammattikuviossa ahven on hankala kala ja se käy myös kaluston päälle, jos sitä joutuu repimään verkoista.

– Siika on vielä tärkein kala kaupalliselle kalastajalle, mutta aika näyttää mitä tapahtuu, jos ilmastomuutos etenee. Hauet ja ahvenet tietysti hyötyvät lämpimästä alkukesästä ja pitkästä syksystä.

– Ja kai se rehevöityminenkin tähän vaikuttaa. Akujoen kautta tulee ravinteita Inarijärven eteläpäähän, oli ne sitten sallittujen määrien rajoissa tai, mutta jotakin sieltä tulee, kun ei ihmisen virtsa ja uloste voi puhtaaksi juomavedeksi muuttua.

Tuoko made tuloja kalastajille?

– Mateen kysyntä on lyhytaikainen. Sitä aletaan ostamaan tammikuun puolessa välissä ja helmikuun puolessa välissä lopetetaan. Se on sesonkikala kuten mämmi pääsiäisenä.

– Eikä mateen saatavuus Inarilta ole niin hyvää kuin Sodankylän altailla, jonne matikka kuuluu ja sitä on siellä joka paikassa. Ruotsista tuodaan madetta Suomeen parin euron hinnalla. Maailmanmarkkinat määrää mateen hinnan. Jälleen kerran se on siika, mihin ammattikalastajat tukeutuvat.

Onko Inarin kunta ollut kaupallisten kalastajien puolella?

– Veskoniemen satamassa on nyt tehty laajennus ja siellä on huippuhyvä perkuukone, joka nopeuttaa hallityöskentelyä tosi paljon.

– Vehkeet ja laitteet on tänä päivänä kyllä hienossa mallissa. Käyttäjien määrä on lisääntynyt, mutta onpahan sitä tilaakin taas mukavasti.

– Jos kunnan roolista puhutaan, niin ei voi unohtaa eläkepäiviä viettävää Ahosen Markkua, joka oli aikoinaan kunnan kalatalousneuvojana, ja sittemmin hän oli Pohjois-Lapin Leaderin palveluksessa kalapuolen asioissa. Markku teki pitkän päivätyön kaupallisen kalastuksen hyväksi ja tässä nykyajassakin näkyy hänen kädenjälkensä. Markku Ahonen oli aina kalastajia kohtaan avulias ja hän otti aina vakavasti meidän kaupallisten kalastajien esitykset ja lähti poikkeuksetta niitä viemään ja vetämään eteenpäin.

Mitä kaupallinen kalastaja ajattelee kalatutkijoista?

– Kun olen vuosikymmenten varrella istunut kalatutkijoiden kanssa samoissa tilaisuuksissa, niin on tullut semmoinen käsitys, että tutkijoilla on jo kokoukseen tullessa valmiit näkemykset ja päätökset. Ei meillä kalastajilla ole sillä lailla painoarvoa päätöksenteossa. Se on joskus ollut vähän niinkin, että jos tyhmä kalastaja jotakin kysyy, niin siihen vähän ylimielisesti jotakin vain lohkaistaan. Ja virkamieshän ei vastaa mistään, mutta kaupallinen kalastaja vain tuntee ne päätökset nahoissaan.

– Kun miettii kalapuolen väkeä, niin ihan omaa luokkaansa oli Inarin kalatalousalueen puheenjohtaja Kari Kyrö. Siinä oli mies, joka syntyperäisenä inarilaisena tiesi mistä puhuu ja hän uskalsi esittää näkemyksensä. Ja Karin työparina oli pitkään toiminnanjohtaja Paanasen Hannu. Hannullakin oli aivan valtava tietämys kala-asioista. Siinä oli oikeastaan niin tietopuolinen parivaljakko, ettei sen kaltaista enää ole eikä tule.

Miltä Inarijärven kaupallisen kalastuksen tulevaisuus näyttää?

– Meitä on nyt parikymmentä ykkösluokan kaupallista kalastajaa. Se alkaa olla ehkä siinä ylärajoilla, jos halutaan, että kaikille riittää leipäpuuta.

– Jos määrä alkaisi kovasti nousta, niin sitten tulisi eteen sekin, että mihin päin sitä kalaa myytäisiin. Alkaisi tulla tukosta ja kalan hinta laskea.

– Kun lasketaan, että jokaisella meistä voi syksyllä olla parhaimpaan aikaan 100 täyspitkää verkkoa. Kymmenen kalastajaa laittaa jo tuhat verkkoa vuorokaudessa ja 20 kalastajaa kaksituhatta verkkoa vuorokaudessa. Kyllä tämä määrä jo kalastoa vie. Ja merihän Inarijärvi ei ole, sekin pitää ymmärtää.

– Troolaus on varoittava esimerkki siitä, mitä tapahtuu, jos kalastuspaine nousee liiallisuuksiin. Silloin kaikki alkavat lopulta voida pahoin, eikä kukaan saa järvestä riittävää elantoa. Metsähallitushan tässä on avainasemassa, koska se myöntää ykkösluokan kalastajille luvat. Siellä pitää olla kylmähermoisuutta ja päättäväisyyttä.

– Se tuntuu hyvältä asialta, että kalastajien joukossa on tapahtunut nuorennusleikkausta. Kyrön Juha taitaa olla varttunein kalastaja, ja olenkohan sitten minä ja muutama muu. Mutta sen jälkeen tuleekin parinkymmenen vuoden harppaus nuorempaan väkeen. Kun minä aloitin, niin Inarin kylällä oli aika paljon kalastajia, mutta nyt porukka keskittyy enemmän tänne kunnan eteläpäähän ja Veskoniemen halliin.

– Inarinsaamelaisia oli paljon kaupallisessa kalastuksessa, kun minä aloitin, mutta nyt heitä on vähemmistö. Vähemmistönä se on, vaikka päälle laskettaisiin meidät statusta vailla olevat saamelaisjuurisetkin.

Onko tekniikka helpottanut kalastajien työtä?

– Aikoinaan täytyi tehdä niin paljon käsin, että kaikilta vanhoilta ammattikalastajilta leikattiin olkapäät ja kyynärpäät. Se käypi yläruumiiseen ja selkään tämä homma. Tekniikka on nykyisin tullut avuksi, mutta rysäpyynti on vieläkin tehtävä omin käsivoimin, siihen ei ole koneita, ja kyllähän se syksyllä puhalluttaa, se on kylmää touhua.

– Tekniikka helpottaa työtä, mutta keli on tekijä, jolle ei tekniikka mahda mitään. Äsken olin kokuhommissa syksyn kovimmalla tuulella. Piti saada ylös 80 verkkoa. Keli oli hurjanlainen, mutta pakko ne verkot oli nostaa, kun oli kerta laittanut.

– Ja yksinäistä puuhaa tämä on. Minullakin on alkukesästä kaveri, kun heitän rysät ja syksyllä kaveri, kun viimeisen kerran nostan, mutta muuten operoin järvellä yksin.

– Olen joskus vitsaillut, että paras ammattikalastaja on sellainen, joka on poikamies. Jos on vaimo ja pienet lapset, niin onhan se hankalaa, kun pitää aamuyöstä lähteä ja yöllä palata. Jos ihan kaikki hommat tekee viimeisen päälle vielä hallissa, niin siinä vain ilta vierähtää. Tunteja voisi vierähtää niin paljon, ettei sitä kukaan voi käsittää. Ei käy kateeksi nuoria kalastajia, joilla on perhe kotona odottamassa.

– Nuotallakin tietenkin kalaa saisi Inarilta, mutta nuottakausi tahtoo mennä päällekkäin rysäajan kanssa. Alkukesä olisi nuottausaikaa, mutta minulla aika menee rysien laitossa. Taitaa olla kymmenkunta vuotta siitä, kun olen viimeksi vetänyt nuottaa.

– Nuottahommasta tulee mieleen ne entiset ajatkin, jolloin juttu lensi, kun nuotattiin. Neljä miestä tarvittiin nuottaamaan ja siinä oli hyvä samalla raatailla. Nuottaus oli niin selkäytimessä, että siitä ei tarvinnut erikseen puhua.

Oletko talvikalastaja?

– Tammikuussa vielä monestikin pyydän jään alta, koska kalantulo on vielä semmoista, että siitä leipänsä saa. Helmi-maaliskuussa saatan kalastaa, jos ei ole mitään muuta tekemistä, mutta yleensä kyllä tammikuun jälkeen korjailen rysiä ja laittelen vehkeitä kuntoon kesää varten.

– Kun rysiä alkaa olla 6 - 7 kappaletta, niin onhan niissä korjaamista ja muuttelemista. Jos vielä rakentelee uuttakin talven aikana, niin saattaa ne talvikuukaudet käydä jopa lyhyiksi.

Kaikki Inarijärven kala taitaa mennä kaupaksi?

– Kaikki menee kaupaksi. Mutta täytyy muistaa, että hinnassa olisi toki toivomisen varaa. Ei se vielä tee autuaaksi, että tavara menee käsistä, pitäisi myös saada kustannuksiin verrattava hinta. Kaikkihan on kallistunut aivan valtavasti verrattuna 70-lukuun.

Inarista puuttuvat nyt paikalliset kalanjalostajat?

– Se on Inarissa aina ollut silmiinpistävää, että yksikään paikallinen kalanjalostaja ei ole täällä pitemmän päälle pärjännyt. Se on harmillista, kun materiaali olisi täällä lähellä ja me pystyisimme sen tuoreena tuomaan jalostajalle.

– Ei kalaa jalostavat pienet toimijat ole koskaan pitkään eläneet. Toisaalta se on järjenvastaista, että Inarijärven siika fileroidaan Oulussa ja sitten puolen vuoden päästä kevättalvella se tuodaan Saariselälle ja vaikka Luostolle. Oulussa on pakastekapasiteettia ja siellä on pääomaa pitää kalaa pakasteessa puoli vuotta. Olisihan se hienoa, jos kalan voisi tästä lyhytmarkkinapaikasta pukata Saariselälle.

– Pitäisi löytyä joku tarpeeksi suuri toimija, jolla olisi selvät kuviot ja yhteydet matkailuelinkeinoon, jotta jalostus menestyisi Inarissa. Tulevaisuudessa luonnonkalan arvostus vain kasvaa entisestään ja ihmiset tietävät, että Norjan kassilohi on hormoneilla nopeasti lihotettua, eikä sen ostaminen ole eettistä. Tämäkin varmasti turvaa sitä asiaa, että Inarijärven kalalle löytyy markkinoita ja ehkäpä viimein se kalanjalostajakin menestyisi Inarissa.

Miksi ammattikalastus keskittyy Inarissa vain Inarijärvelle?

– Metsähallitus myöntää vesihehtaarien mukaan tietyn määrän pyydyksiä, joten useimmat metsäjärvet kävisivät kaupallisille kalastajille pieniksi. Niihin saisi laittaa niin rajallisen määrän verkkoja, ettei sillä saisi tulosta.

– Inarijärvi on oikeastaan ainoa mahdollinen järvi meille Inarin kaupallisille kalastajille ja se on ihan hyvä niin. Kotitarvekalastajat saavat nyt rauhassa kalastella metsäjärvillä. Ja on tässä sellainenkin seikka, että Metsähallitus aika kriittisesti myöntäisi meille mönkijälupia metsäjärville. Pitäisi olla kuljetuskalustoa, eihän sitä verkkoja ja kaloja voisi selkärepussa kantaa.

Mitä ajattelet Inarijärven kansallispuistosta?

– Harvemmin ammatinharjoittajat saavat työtään tehdä kansallispuistoissa, joten ammattikalastajille Inarijärven kansallispuisto voisi olla huono asia. Joku etelän päättäjä voisi katsoa, että tuolla Inarijärvellä on 20 kaupallista kalastajaa, ja hän ajattelisi, että se on niin pienoinen määrä, että senhän voisi vaikka pistää järveltä pois ennen kuin puisto perustetaan.

Kalastatko vapaa-ajallasi?

– En, en kalasta. Työt rasittaa jo sen verran, että ei sitä enää vapaa-aikana uistinta vedetä. Hirvenpyynti on se harrastus ja metsästys yleensäkin. Kun istuu veneessä tuntikausia, niin metsällä saa jalat mukavasti liikuntaa.

Inarijärvellä liikkuvien uistelijoiden kanssa ei ole ollut koskaan mitään hankaluutta. Virkistyskalastajat uistattelee taimenta ja rautua, eikä se meitä kaupallisia kalastajia häiritse.