Muualta Lapista

Pelkosenniemeläislähtöinen Paula Strengell valloitti ensimmäisenä suomalaisnaisena maailman vaarallisimman vuoren Himalajalla

Paula Strengell muistaa lapsuuden Pelkosenniemeltä kuutamohiihdot siskonsa kanssa ja upean luonnon. Hänen lapsuudenkotinsa sijaitsee Kemijoen varrella. Takapihalta pääsi kätevästi metsään. Nykyään Strengell treenaa samoissa metsissä vuorikiipeilyharrastusta varten.

Pelkosenniemeltä lähtöisin olevan Paula Strengellin tie vei lukion kautta ensin pariksi vuodeksi Helsinkiin ja siitä Tampereelle opiskelemaan lääketieteelliseen tiedekuntaan. Strengell erikoistui opinnoissaan psykiatriaan. Hän on työskennellyt urallaan yliopistosairaalassa päihdepsykiatrialla tutkimus-, kehittämis- ja opetustyön parissa. Nykyisin Strengell toimii yksityislääkärinä ja tekee asiantuntijatyötä.

Strengell asui pitkään Tampereella, mutta muutti takaisin Helsinkiin kahdeksan vuotta sitten. Yksi syy pääkaupunkiin muuttamisessa olivat Strengellin 6- ja 9-vuotiaat lapsenlapset. Strengell nauttii sekä pohjoisen reissuista, joita hän tekee useampia vuodessa, että kaupunkielämästä Helsingin keskustassa.

– Asun ihan Helsingin keskustassa ja viihdyn erinomaisesti. Täältä pääsee kätevästi erilaisille ulkoalueille, joita muuten löytyy hyvin. Siellä lenkkeilen koirieni kanssa ja treenaan samalla vuorikiipeilyä varten.

Lappi on kuitenkin lähellä Strengellin sydäntä. Pelkosenniemellä hän käy tapaamassa hoivakodissa asuvaa äitiään. Strengellin sisarukset ja lapsuudenystävät asuvat eri puolilla Suomea. Heidän kanssaan välit ovat edelleen tiiviit.

– Tapaan etelässä asuvia siskojani parin kuukauden välein. Pohjoisessa asuvaa siskoa käyn moikkaamassa aina matkalla Pelkosenniemelle. Lapsuudessa muodostuneen neljän hengen ystäväporukan kanssa on ollut tapana kokoontua yhteen vuosittain. Välillä tosin on ollut taukoa tapaamisista.

Työtään Strengell pystyy tekemään etänä sekä Helsingissä että Pelkosenniemellä. Vapaa-ajallaan hän treenaa vuorikiipeilyä. Tuon harrastuksen hän aloitti nelikymppisenä.

– Aloitin ensin Lapin vaelluksilla. Nautin kovasti Lapin erämaasta ja suoalueista.

Pikkuhiljaa mukaan tulivat hiihtovaellus ja vuorikiipeily. Nykyään urheilukattaus on täydentynyt jääkiipeilyllä. Strengell käy vuorikiipeilyreissuillaan kaksi kertaa vuodessa. Hän on muun muassa kiivennyt ensimmäisenä suomalaisnaisena maailman vaarallisimmalle vuorelle K2:lle Himalajalla ja hiihtänyt etelänavalle. Vuorikiipeilyssä ja hiihtovaelluksessa kiehtoo se, että niissä pääsee paikkoihin, joihin muuten ei pääsisi.

Hän on muun muassa kiivennyt ensimmäisenä suomalaisnaisena maailman vaarallisimmalle vuorelle K2:lle Himalajalla ja hiihtänyt etelänavalle.

– En niinkään nauti vaelluksilla teltan pystyttämisestä enkä ruoanlaitosta, vaan itse vaeltamisesta.

Syksyllä Strengell kävi Nepalissa huiputtamassa kaksi vuorta. Seuraava reissu on luvassa ensi vuoden huhtikuussa. Kiipeily- ja vaellusretkillä Strengell käy kansainvälisen ryhmän kanssa. Hän ei mene niille koskaan yksin.

– En ole koskaan ollut mikään extremetyyppi. Olen enemmänkin lukutoukka, jota ei nuoruudessa kiinnostanut liikunta yhtään. Nykyään lähden rohkeasti kokeilemaan uusia juttuja. Olen luonteeltani rauhallinen enkä panikoi tiukassakaan tilanteessa.

Strengellin läheiset ovat välillä huolissaan riskialttiista lajista. Lapsenlapset sen sijaan ovat enemmänkin innoissaan.

– Lapsenlapset ovat innostuneet kiipeilystä. Käyn heidän kanssaan Salmisaaren sisäkiipeilyseinällä. Molemmat menevät jo reittejä ylös asti.

Strengell haaveilee, että pääsisi huiputtamaan vielä mahdollisimman monta yli 8000 metrin vuorta. Hän haluaisi myös mennä jääkiipeilemään Norjaan. Strengell on kuitenkin käytännön ihminen.

Strengell haaveilee, että pääsisi huiputtamaan vielä mahdollisimman monta yli 8000 metrin vuorta.

– Haaveilen aika vähän asioista. Alan enemminkin tehdä kiinnostavia asioita ja katson, mihin sillä päätyy.

Lappilaisuus on vahva osa Strengellin identiteettiä. Vanhemmiten kotiseudun merkitys on tullut yhä tärkeämmäksi.

– Minussa on lappilaista sitkeyttä ja itsepäisyyttä. Olen oman tien kulkija ja sosiaalisesti ihan pätevä. Tämä on siivittänyt minua elämässä eteenpäin.

Strengell kehuu Pelkosenniemen korkeatasoista koulua. Hän tykkäsi koulunkäynnistä. Lääkärin ammatti oli haaveena lapsesta saakka. Koululääkäri Heikki Kouri toimi innoittaja ammatinvalinnassa. Strengell ei ole huolissaan siitä, että Pelkosenniemi autioituisi.

– Päin vastoin maailman kuohunta ei ulotu maaseudulle saakka, joten siellä saadaan olla vielä rauhassa.

Mieleen painunut muisto nuoruudesta liippaa läheltä kiipeilyä.

– Kiipesimme teini-iässä parhaan ystäväni kanssa yöllä kirkon katolle. Yritimme löytää viinivaraston. Emme uskaltaneet mennä loppuun asti, koska tikapuut loppuivat kesken eikä köyttäkään ollut. Sitten päätettiin lähteä veneellä Kemijoen yli uudelle reissulle kirkon avaimet taskussa. Isä oli tuohon aikaan töissä kirkossa.

Strengell sai ystävänsä kanssa pienen saaliin, jonka kanssa hortoilivat. Rikos on vanhentunut, mutta kiipeilyura siitä myöhemmin urkeni.

–Äiti aina kertoi, miten hän oli veljensä kanssa kiikkunut katoille kirkkoa myöten. Ehkä tämä on myös perittyä yllytyshulluutta, Strengell muistelee huvittuneena.

Kuluvan vuoden keväällä Strengell kävi puhumassa Pelkosenniemen yläasteella yrittämisestä ja tavoitteiden eteen työskentelystä.

– Olen hyvä esimerkki siitä, että vaikka en ollut liikunnassa hyvä, niin olen aloittanut näinkin vaativan harrastuksen eli vuorikiipeilyn. Oppilaat kyselivät aktiivisesti ja heillä oli hyviä ideoita. Se tuntui mukavalta.