Ihmiset

Isä kuulee, kun tytär laulaa radiossa

Tee työsi ja tee se hyvin. Sen Veikko Teräsniska on tytölleen opettanut.

Kun tytär oli pieni, isä vei hänet kelkkailemaan. Tyttö usein nukahti kyytiin, kun reitti kulki Äkäsjoensuusta jokea pitkin Melakankaalle tai tuntureille päin.

Alla oli moottoripyörä, kun isä vei teini-ikäiseksi kasvaneen tytön Kilpisjärvelle ja Norjaan.

Tytär on Suvi Teräsniska ja isä Veikko Teräsniska .

– Mulla on se vanha kelkka vieläki tuola pihala, Veikko kertoo.

Äkäsjoensuun talo on Veikon synnyinkoti ja Suvin mummola. Ärjylä, ilmoittaa mosaiikkikyltti kuistilla.

– Suvi sen on jostaki etelänreissulta tuonu. Ä:n pisteet pantiin tussilla, ne on kulunheet pois.

Nyt Ärjylän iso pihamaa on tyhjä, mutta täynnä elämää se on, kun Suvin kolme alle kouluikäistä pikkupoikaa tulevat vaarille kylään.

Suvi teki Veikosta isän huhtikuussa 1989. Lapsen syntymän aikaan Veikolla oli meneillään tiukka taksiautoilijan turistisesonki. Siinä suhatessa sai jännittää, milloin monta viikkoa yliajalle mennyt raskaus mahtaa päättyä.

Sektioon isä ei päässyt mukaan.

– Nykyhäänhän sinne pääsee isätki.

Veikko muistaa, kuinka odotteli, että pääsee katsomaan vauvaa.

– Joku lapsi sielä itki, ja mie heti ryntäsin kattomaan, että onkohan tuo minun lapsi. Sielä mie kattelin niitä vauvoja, ja silloin mulle tultiin sanomaan, että nyt on tyttö syntyny.

Isä otti lapsen syliin, ja siitä se isyys alkoi. Perhe asui Kalkkikankaalla rivitalossa. Pienenä Suvi oli myös paljon hoidossa mummolassa Ärjylässä, Veikon Jouni -isän ja Sisko -äidin luona.

Suvi on tätä nykyä Suomen eturivin iskelmäartisteja. Suosittu, tunnustettu, palkittu. Isä ei ole siitä lainkaan yllättänyt.

– Suvista näki jo pienenä, semmosena 5–6-vuotiaana, mitä se haluaa elämällään tehä.

Tyttö katseli telkkarista Tenavatähteä ja ilmoitti, että hänkin haluaa tuonne. Suvin musikaalisuus oli paitsi hänelle itselleen myös muille päivänselvä asia, ja isällä on siitä kertoa monta esimerkkiä. Suvi sanoi kerran isälle, että sovitaanko, että minä laulan autossa, kun isällä ei mennyt ihan nuotilleen.

– Olen se miekin musikaalinen, mutta minussa se vain on piilevänä, Veikko virnuilee.

Perhe muutti Ouluun Suvin ollessa seitsemän ja myöhemmin Kempeleeseen. Koulussa naapuriluokan opettaja, säveltäjä Jussi Rasinkangas huomasi Suvin lahjakkuuden. Kun Suvi oli 13-vuotias, hän kilpaili kansainvälisissä laulukilpailuissa Romaniassa Rasinkankaan tekemällä laululla. Vaikka voittoa ei tullut, Suvi erottui joukosta. Tuosta tytöstä kuullaan vielä, monet sanoivat silloin Veikolle.

– Joku amerikkalainen nainen sano mulle, että heti pitäis hankkia manageri Suville, tuosta tytöstä tullee varmasti tähti.

Ei todellakaan, isä ajatteli. Veikosta tuollaiset puheet tuntuivat aivan oudolta. Kyllä Suvilla on aikaa, hän ajatteli.

16-vuotiaana Suvi aikoi hakea television Idols-laulukilpailuun, mutta sen Veikko kielsi.

– Suvi sano, että mie kysyn sitte äitiltä, mutta mie sanoin, että ei se äitikään anna, ei se auta nyt.

Levytyssopimus urkeni lopulta perinteistä kautta. Kun sitä allekirjoitettiin, Suvi oli juuri täyttänyt 18 vuotta. Vanhemmat olivat silloin mukana Helsingissä, ja Veikko katsoi tarkasti pienenkin präntin. Levy-yhtiöstä ehdoteltiin lukion keskeyttämistä, mutta Veikko vastusti.

– Kyllä mie olin sitä mieltä, että koulut piti käyä ja lakki saaha.

Suvi oli asunut isällään Veikon ja Suvin äidin eron jälkeen. Suvin Oskari -veli oli jäänyt asumaan äidin kanssa.

– Oli se kova paikka, kun Suvi muutti omilleen.

Oskari on Suvia kymmenen vuotta nuorempi.

– Onhan se isyys ollu hänen kanssaan erilaista, me olemma kuitenkin asunut pääasiassa eri taloutta. Ne parhaat vuodet ku lapsi on kasvanu, ne on jääny pois, Veikko sanoo.

Veikolle on jo arkipäivää katsella tytärtään televisiossa ja kuunnella hänen laulujaan. Enää tyttären äänen kuuleminen ei yleensä saa aikaan tunnemyrskyä.

– Sitä on jo niin leipiintynyt siihen Suvin laulamiseen. Se on kuitenki jo toistakymmentä vuotta ollu tuolla.

Ensimmäisen radiosoiton hän muistaa, ja se saa silmätkin vähän kostumaan. Veikko tiesi minuutilleen, milloin Suvin ensisingle Sanoja vaan tulee radiosta. Tunne oli mahtava.

– Meän tyttö on radiossa.

Ennen Veikko luukutti Suvin levyjä automatkat läpeensä, nyt enää harvemmin. Tuotannosta läheisin on Kaksi yksinäistä sekä tietenkin Elämäni miehiä, joka kertoo muun muassa Veikosta.

Värikkään työuran tehnyt Veikko on vastikään jäänyt eläkkeelle. Viimeisimpänä komennuksena kului kymmenen vuotta Kittilän kaivoksella. Kun Veikko työskenteli taksiyrittäjänä, Suvi teki joskus yrityksen paperitöitä ja opetteli taitoja tulevaisuuteen.

– Tuommosta talouspuolen hoitamista mie olen opettanu. Jalat maassa elämistä.

Nyt Veikolla on aikaa lähteä lyhyelläkin varoitusajalla Ouluun Terhoa , Toivoa ja Uskoa hoitamaan. Viimeksi hän kävi viikonloppureissun pari viikkoa sitten. Veikko tykkää puuhastella poikien kanssa ulkona.

– Tuosta ko ne vielä pari vuotta kasvaa, voivat tulla tänne vaarin luokse yksinäänkin.

Meno on nyt huolettomampaa kuin omien lasten kanssa.

– Se on helppoa ko kyllästyttää, voi työntää pois, että tuossa ne nyt on.

”Vaariii, vaariiiii”, Terho huusi parivuotiaana. Se hetki sykähdytti Veikkoa.

– Silloin mie ajattelin, että joo, kyllä mie oikeasti olen sitte vaari.

Suvin kanssa Veikko soittelee ainakin kerran viikossa. Usein se on Suvi, joka soittaa, koska Veikko ei haluaisi häiritä Suvin töitä.

Isänpäivää enää harvoin päästään viettämään yhdessä, mutta kortin ja ehkä lahjankin Suvi laittaa ja soittaa isänpäivänä.

Isänpäivä on sunnuntaina 14. marraskuuta.

Samanlaiset sisupussit

”Isä on mulle tosi tärkeässä roolissa. Se on semmonen auttava puhelin, jos tulee autosta tai remontoinnista jotakin asiaa, usein se on isä, kelle ensimmäisenä soitan. Ekana isälle, sitte vasta miehelleni. Isällä ongelmanratkaisukyky on ihan ilmiömäinen. Se on tullu tässä viime aikoina taas esille, kun isä on ollut meillä rakentamassa terassia takapihalle. Se ei ole ollu ihan helppo projekti, ja isän kyvyt on tullu tarpeeseen.

Meissä on samaa periksiantamattomuus, työmoraali. Ku töitä tehdään, tehdään hyvin. Isä on aina tehny paljon ja kaikkea ja hän on opettanu oman työn arvostusta.

Isähän on tosi paljon meiän elämässä. Jos ollaan lapsenvahtia vaille, sieltä tullaan kyllä heti. Isä touhuaa lasten kanssa niin kuin se on touhunnut minunkin kanssa lapsena. Mutta eihän sitä pysty ihan samalla kolmen kanssa ku yhen, ja jos ihan rehellisiä ollaan, sitä kärsivällisyyttä ei ehkä ole niin paljon. Tietenkin siinä kaikilla pinna palaa välillä. Vaarin kanssa pojat käyvät kattomassa vaarin Avantia ja muita koneita, ja kyllä mää haluaisin, että jotaki oppia jäis heillekin. Usko-poika 2,5 vuotta taitaa olla kiinnostuinein ja hän on muuten ehkä myös musikaalisin näistä pojista.

Lapsuuden isänpäivistä muistan, että on sellanen valokuva, jossa mää vien isälle lautasellisen raejuustoa. Olin joku kaksi- tai kolmevuotias. Vein raejuustoa enkä kakkua, koska molemmat tykättiin siitä.

Tällä kertaa en pääse joulukiertueella Kolarin kirkkoon esiintymään, mutta toivottavasti sitten taas ensi vuonna. Kolarihan on mulle paikka, jossa nollaan itteni ja ajatukseni ja nukun univelat pois. Kolarin ku tullaan, siellä on isällä rantasauna lämpeämässä."

Suvi Teräsniska

”Olen se miekin musikaalinen, mutta minussa se vain on piilevänä.