Tapahtumajutut

Reidar Särestöniemi töhri hotellin mattoon hiilellä laskutoimituksen — siitäkin tuli näyttelyesine

Kittilän kirjastolla muisteltiin kulttuuriviikolla Reidar Särestöniemeä. Taiteilija piti todellisen ystäväpiirinsä rajattuna.

Keskiviikkoiltana 17. huhtikuuta mentiin Kittilän kirjastossa ajassa vuosikymmeniä taaksepäin, kun Kittilän kunnan kulttuuritoimi, kirjasto ja Särestöniemi-museo järjestivät Reidar Särestöniemeen (1925–1981) liittyneen keskustelu- ja muistelutilaisuuden. Tapahtuma oli osa Kittilän kulttuuriviikkoa.

Särestöniemi museon johtaja Anne Koskamo kertoi tilaisuuden aluksi ensi vuonna järjestettävästä Reidar Särestöniemen syntymän 100-vuotisjuhlaohjelmasta.

– Keräämme hänen harvoin nähtyjä taulujaan ja järjestämme niistä mahdollisesti kaksikin juhlanäyttelyä. Luvassa on myös Reidariin liittyviä seminaareja ja keskustelutilaisuuksia. Toivon ensi vuodesta tulevan siltä osin kaikkien kittiläläisten vuosi ja pystymme yhdessä nostamaan Reidarin valtakunnallisesti siihen arvoon, mikä hänelle kuuluu.

– Ohjelman koordinoimista varten on perustettu ohjausryhmä. Reidar teki ja tekee yhä taiteellaan vaikutuksen ihmisiin. Hänen perintönsä säilyy ja näin juhlavuoden kynnyksellä on hienoa kokoontua muistelemaan taiteilijaa.

Siviilissä hän oli aivan tavallinen ihminen, mutta hänellä oli myös valtavan syvällisiä ajatuksia. Pauli Kaukonen

Reidar Särestöniemen pitkään tunteneet ja hänen kanssaan tekemisissä olleet kaukoslaiset Aila ja Pauli Kaukonen muistavat taiteilijan ajoittain syrjään vetäytyvänä.

Tästä luonteenpiirteestä hyvänä esimerkkinä oli tapaus, jossa Aila Kaukonen sai toimia taiteilijan kuvitteellisena naisystävänä.

– Kemin kaupunginteatterin naisryhmä oli tulossa Särestöön ja he olivat aikeissa tavata Reidarin, mutta hän halusi toisin. Lähdin Reidarin kanssa heitä Kittilän Kantakrouviin pakoon, mutta kuinka ollakaan, naisryhmä tuli sinne ja tunnisti Reidarin, joka kertoi juuri olevansa lähdössä kihlattunsa kanssa matkoille. Olin usein Särestön juhlatilaisuuksissa emäntänä ja tarjoilijana vaikka en omannut alan koulutusta. Reidar vain totesi, että kyllä sinä osaat hoitaa hommat.

– Reidarilla ei ollut paljon todellisia ystäviä. Tietysti oli paljon ihmisiä, jotka pyrkivät hänen ympärilleen, kuka mistäkin syystä, mutta hän piti todellisen ystäväpiirin hyvin rajattuna. Siviilissä hän oli aivan tavallinen ihminen, mutta hänellä oli myös valtavan syvällisiä ajatuksia, sillä Reidar luki paljon ja oli esimerkiksi värien sekoittamisen vuoksi hyvinkin kiinnostunut matemaattisista kaavoista, Pauli Kaukonen lisää.

Reidarin kiinnostus matematiikkaan tuli esiin eräällä Pauli Kaukosen ja taiteilijan Äkäslompolon Äkäshotelliin tekemällään sauna- ja illanviettoreissulla.

Miesten ollessa hotellin saunatiloissa pöllähti paikalle joukko Kittilän abiturienttejä, joille Reidar halusi näyttää jonkin matemaattisen laskutoimituksen. Hän otti takasta mustan hiilen ja piirsi sillä laskelman punaiseen kokolattiamattoon.

Seuraavana päivänä Pauli sai Särestöstä puhelun, jossa Reidar kyseli edellisillan tekemisiään ja mietti minkälaisen laskun hotelli mahtaakaan laskutoimituksesta lähettää.

– Meni vähän aikaa ja Reidar soitti uudestaan. Hovimestari oli ensin varmistellut, että pukuhuoneen lattialla ollut kaava oli hänen tekemänsä ja sen jälkeen kysynyt lupaa saada jättää se paikoilleen. He halusivat pitää sen tallessa, jotta voivat esitellä piirustusta Reidar Särestöniemen tekemänä. Näin sekin työ museoitiin, Kaukonen heittää.

– Kun Rovaniemellä näytettiin Akira Kurosawan Dersu Uzala-elokuva, niin lähdimme katsomaan sitä ja elokuvan jälkeen menimme Pohjanhoviin, jossa oli paljon Reidarin tuttuja. Kun tarjoilija tuli pöydän luo ja tiedusteli mitä otamme, niin Reidar sattui juuri hetkeä aiemmin kysymään, koska olen syntynyt ja vastasin, että 42. Kävi niin, että tarjoilija ymmärsi sen tilauksena ja toi pöytään 42 Reidarin suosikkipaukkua, Mäkitupalaista. Sen jälkeen pyysimme kaikki aiemmin Reidarin kanssa jutelleet mukaan kumoamaan juomia.

Reidar teki ja tekee yhä taiteellaan vaikutuksen ihmisiin. Anne Koskamo

Pauli Kaukosen ja Reidar Särestöniemen ystävyys ei keskittynyt pelkästään ravintolailtoihin vaan kaksikko vaelsi yhdessä paljon myös luonnossa, mikä oli Reidarille tärkeää ja inspiroivaa.

Kaukonen muistaa luontoretkien olleen välillä raskaita, mutta mukavia.

– Olimme kerran Aakenuksen suunnalla ja yhtäkkiä erään koivun alta pöllähti lentoon joku lintu. Reidar meni puun luokse, laittoi huulet sitä vasten ja sanoi, että näitkö, se pussasi takaisin.

Kesäisten vaeltelujen lisäksi kaksikko saattoi talvisin Reidarin pyynnöstä hypätä myös suksille, kuten eräällä kerralla, kun taiteilija hiihti ensin yksin Särestöstä Kaukoseen ja jatkoi sieltä Pauli Kaukosen kanssa Alakylään.

– Siellä ajattelin, että joskohan tästä vielä jatketaan, mutta menimme Alakylään kahville ja tulimme taksilla takaisin. Reidar oli hyvä ystäväni. Välillä hän saattoi kimpaantuakin jostain asiasta, mutta oli kuitenkin lyhytvihainen.