Paikallisuutiset

Enontekiö ja Muonio puolustivat vuodeosastoaan terävästi

Muoniossa tarvitaan vuodeosasto, yleisötilaisuuksissa vakuutettiin.

Enontekiöläiset ja muoniolaiset olivat sankoin joukoin puolustamassa palvelujaan, kun Lapin hyvinvointialue esitteli kunnissa säästötavoitteitaan.

Hyvinvointialueen on katettava mittava alijäämänsä vuoden 2026 loppuun mennessä, ja säästöt osuisivat juuri vuodeosastohoitoon. Avopalveluista, kuten terveyskeskusten määrästä, ei olla karsimassa Lapissa.

– Terveyskeskusverkostoa ei lakkauteta, mikään ei tule niiden osalta muuttumaan, Pohjoisen Lapin perusterveydenhuollon johtava hoitaja ja vastuuyksikön johtaja Johanna Tervala totesi torstaina Enontekiön tilaisuudessa.

Aluevaltuusto on päättämässä sopeuttamisesta 22. huhtikuuta. Asukastilaisuuksien keskustelu toimii evästyksenä päättäjille, jotka kokoontuvat myös valtuustoseminaarin ennen sopeuttamisraamin nuijimista. Valtio on pannut Laphan investoinnit jäihin, kunnes sopeuttamisohjelma on hyväksytty.

– Kaikista kuntatilaisuuksista toimitetaan muistio seminaariin, myös tästä tilaisuudesta. Mitään asiaa ei ole vielä päätetty, Johanna Korteniemi, Lapin hyvinvointialueen perheiden ja työikäisten palveluiden vastuualueen johtaja painotti.

Enontekiön tilaisuuden puheenjohtajana toiminut Leena Palojärvi nosti esiin, että Enontekiöltä Laphan aluevaltuustossa ei yhtään varsinaista valtuutettua ole.

– Muuten minulle pisti korvaan se, että pyritään-sanaa käytettiin paljon, sanoi Palojärvi Laphan väen alustuksen jälkeen.

Itse en halua uskoa siihen, että skenaario 3 toteutuisi. Johanna Korteniemi

Vuodeosasto lakkaisi Muoniossa, jos Laphan suunnitelmista vuodeosastoja rankimmin karsiva vaihtoehto toteutuisi. Siinä nykyisenkaltaisia vuodeosastoja olisi vain seitsemällä paikkakunnalla Lapissa: Kittilässä, Ivalossa, Sodankylässä, Kemijärvellä, Rovaniemellä ja Kemi-Tornion seudulla.

– Itse en halua uskoa siihen, että skenaario 3 toteutuisi. Jos se toteutuu, niin sanotaan, että 10-20 vuoden ajanjaksolla, mutta ei varmastikaan tässä yhteydessä. Se olisi liian raju muutos tähän tilanteeseen, totesi Johanna Korteniemi, kun Enontekiön tilaisuuden yleisöstä nousi jo kysymys Muonion vuodeosaston hoitajien sijoittamisesta.

Laphan suunnitelmien mukaan osastohoitoa korvaavaa palvelua järjestettäisiin kotihoidon, kotisairaalaan, ensihoidon ja ympärivuorokautisen palveluasumisen yhteistyönä ja ensisijaisesti kotona. Kyseessä on toiminta, jota esimerkiksi Kolarissa juuri nyt suunnitellaan ja pilotoidaan. Kolarin vuodeosasto on suljettu ainakin toistaiseksi, ja eikä kummassakaan Laphan selvitettävissä olevissa uusissa skenaarioissa Kolarissa ole osastoa. Uusista skenaarioista toisessa vuodeosasto jäisi Muonioon.

Terveysjohtaja Miia Palo kertoi Luoteis-Lappi-lehdelle Muonion tilaisuuden jälkeen, että kolarilaisten vuodeosastopaikat on tällä hetkellä osoitettu Muoniosta, Kittilästä ja Pellosta, mutta ne ovat yksittäisiä paikkoja.

Suunnitelmissa pienilläkin asiointialueilla olisi sairaanhoitajatasoista osaamista kahdessa vuorossa eli 14 tunnin ajan kaikkina viikonpäivinä. Jos tarvitsee tiiviimpää tai vaativampaa hoitoa, jota ei ole omassa kunnassa, potilas siirtyy toisen paikkakunnan yksikköön. Ensisijaiset paikat olisivat tietyllä lähivuodeosastolla.

Erityisesti saattohoito pyrittäisiin kuitenkin järjestämään omalla paikkakunnalla.

Osastoista Sodankylä voisi erikoistua kuntoutukseen, Ivalo ja Rovaniemi puolestaan palliatiiviseen hoitoon eli saattohoitoon.

Mistä toimiva vuodeosasto tai palveluverkosto tempaistaan, jos tarve tulee? Birgitta Eira

Ulla Keinovaara aloitti Enontekiön tilaisuuden puheenvuoro-osuuden toteamalla, ettei Enontekiöllä ole sellaisia palveluja, joista olisi mahdollista säästää.

– Meilä ei ole mithän ylimääräisiä, mitä vois leikata, Keinovaara painotti.

Birgitta Eira puolestaan ei ole vielä unohtanut neljän vuoden takaista maailmanmullistusta, kun korona iski ensi kertaa ja laskettiin, mistä saadaan riittävästi happipulloja ja mietittiin, mihin ihmiset voidaan tarvittaessa sijoittaa.

– Palveluntarve voi muuttua hetkenä minä hyvänsä, hän muistutti.

100 000 ihmisen matkailuelinkeinossa tapahtuvia onnettomuuksia tai taannoisen Nato-harjoituksen osoittamia tilanteitakaan ei Eiran mukaan voi ohittaa.

– Jos verkosto on liian seitinohueksi ajettu, miten käy? Mistä toimiva vuodeosasto tai palveluverkosto tempaistaan, jos tarve tulee? Eira kysyi.

Johanna Korteniemi kertoi tiedostaneensa saman asian ja vieneensä viestiä eteenpäin valmius- ja varautumispuolelle siitä, että kuntien kanssa on uudelleen alettava keskustelemaan asioista. Hänen mielestään pienten paikkakuntien uhkatilanteet on nostettava yhteiseen mietintään.

Muonion vuodeosasto on meille palvelu. Jos ajatellaan, että se lopetetaan, ei voi samassa lauseessa sanoa, että palveluja ei vähennetä. Daniela Huber

Johanna Tervalan mukaan kokemuksia ja malleja kunnista, joissa ei ole vuodeosastoa, tullaan hyödyntämään Enontekiöllä.

– Huolimatta vuodeosastoverkostosta me aloitamme kotisairaalatoiminnan Enontekiöllä jossakin vaiheessa, Tervala totesi.

Lääkäripalvelut tuotetaan Muonion puolelta Enontekiölle, ja se on Tervalan mukaan tällä hetkellä haaste, jota kuitenkin pala palalta kehitetään koko ajan.

– Se meidän täytyy ensin ratkaista, koska kotisairaala vaatii lääkärin. Kotisairaala on vaihtoehto vuodeosastohoidolle. Uuteen Luppokotiin lupapaikka tulee joka tapauksessa, ja esimerkiksi saattohoitoa pyritään järjestämään siellä, jos ei kotona elämän loppuvaihetta pysty viettämään.

Hänen mukaansa kotihoito on toistaiseksi Enontekiöllä melko pientä, ja sitä Lapha on nyt vahvistamassa.

– Kotisairaala on vielä semmonen mörkö, mutta veikkaan, että sitten kun se lyö läpi, niin te ymmärrätte, mitä on sairastaa kotona. Kun tuomme sairaalatasoisen hoidon kotiin, se on mahdollisuus, Tervala sanoi.

Daniela Huber kertoi toivovansa kotisairaalan tulevan Enontekiöllekin, mutta muistutti pitkistä etäisyyksistä.

– Muonion vuodeosasto on meille palvelu. Jos ajatellaan, että se lopetetaan, ei voi samassa lauseessa sanoa, että palveluja ei vähennetä, Huber totesi.

Nimenomaan kotisairaalatoiminta yleisesti halutaan tuoda näille pienemmille paikkakunnille, että sillä saataisiin tuettua kotona asumista. Johanna Korteniemi

Eeva-Sisko Tornensis tiedusteli, että ovatko Muonion vuodeosasto ja kotisairaala toisiansa tukevat palvelut.

– Muoniossa on uudet, hyvät tilat. Rajallinen määrä Kittiläänkin mahtuu, Tornensis kommentoi.

Johanna Korteniemi huomautti heti, etteivät vuodeosasto ja kotisairaala ole toisensa poissulkevia palvelujärjestelmiä.

– Esimerkiksi Pellossa on ollut monta vuotta molemmat. Nimenomaan kotisairaalatoiminta yleisesti halutaan tuoda näille pienemmille paikkakunnille, että sillä saataisiin tuettua kotona asumista, Korteniemi sanoi.

Myös Johanna Tervalan mukaan kotisairaalatoiminnan aloittaminen Enontekiöllä olisi pelkkää plussaa ja lisäpalvelu.

– Palveluja saa myös paikan päällä eli voi tulla kotisairaalan tiloihin vaikkapa antibioottitiputukseen, hän muistutti.

Tervalan mukaan myös Kilpisjärven kasvu on Lapin hyvinvointialueen tiedossa, ja Karesuvannon monitoimitilan hankekin Laphan osalta etenee.

Nyt Laphalla on helppo toimivaan järjestelyyn siirtyä. Kannattaisi ottaa enontekiöläisistä oppia, että miten palveluja pystytään järjestämään pitkien välimatkojenkin alueella. Jarmo Näkkäläjärvi

Hallintojohtaja Marja-Riitta Aalto totesi vuodeosaston palvelevan myös työikäisiä, ei pelkästään ikääntyneitä.

– Esimerkiksi sydänperäisten oireiden vuoksi on näppärää käydä pötköttämässä Muoniossa yksi yö. Lähtisinkö, jos tietäisin, että sen yön pitäisi viettää Rovaniemellä? En välttämättä, Aalto heitti.

Enontekiön valtuuston puheenjohtajan Jarmo Näkkäläjärven mielestä Laphan järjestämä tilaisuus on valitettavasti päätöksenteon pohjaksi järjestetty kuulemistilaisuus.

– Sitä, että vaikuttaako tämä, me emme voi tietää, mutta tämä on lainkirjaimen täyttäminen hyvinvointialueen valtuustolle, Näkkäläjärvi totesi.

Näkkäläjärven mukaan Muonion vuodeosasto on muodostunut myös enontekiöläisten vuodeosastoksi.

– Se ei ole Muonion vuodeosasto, vaan yhteisen vuodeosaston on muodostanut kaksi kuntaa aikoinaan yhdessä. Vuodeosaston säilyminen on enontekiöläisille tosi tärkeää, Näkkäläjärvi totesi.

Perusterveydenpalvelut Enontekiöllä on hänen mukaansa hoidettu hyvin Kilpisjärveä myöden, ja yhdessä Muonion kanssa ne on onnistuttu järjestämään hyvin ja saatu toimivaksi.

– Nyt Laphalla on helppo toimivaan järjestelyyn siirtyä. Kannattaisi ottaa enontekiöläisistä oppia, että miten palveluja pystytään järjestämään pitkien välimatkojenkin alueella, Näkkäläjärvi totesi.

Lapin hyvinvointialueen pitää sopeuttaa talouttaan pysyvästi 98 miljoonalla eurolla vuodessa. Jos hyvinvointialue ei saa katettua alijäämää määräaikaan eli vuoteen 2026 mennessä, edessä on selvitys yhdistymisestä toiseen hyvinvointialueeseen.

Säästöjen haun lisäksi toimintaa vaikeuttaa työvoiman saanti.

– Meillä on kaikenlaisia kampanjoita henkilöstön houkuttelemiseksi ja meillä rakennetaan myös alueellisia sijaispooleja, josta löytyisi hoitajia lyhytaikaisiinkin sijaistuksiinkin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin, Johanna Korteniemi totesi Enontekiön tilaisuudessa.

Yrjö Perkkiö: Se vaihtoehto tuntuu älyttömältä, että länsirajalla ei olisi yhtään vuodeosastoa

Muoniolaiset puolustivat omaa vuodeosastoa ponnekkaasti ja suurella joukolla keskiviikkoiltana.

Entinen, enontekiöläistenkin terveyskeskuslääkäri Yrjö Perkkiö huomautti, että oma vuodeosasto on tärkeä turvan tuottaja ja perusterveydenhuollon perusta erityisesti päivystysaikaan.

– Jos väestön turvaa ajatellaan, niin myös sosiaalipuolen ongelmissa haettiin tukea ja turvaa vuodeosastolta, vuonna 2017 eläköitynyt Perkkiö totesi lääkäriajoiltaan.

Tällainen tilanne saattoi olla esimerkiksi humalainen nuori, joka otettiin selviämään yöllä vuodeosastolle.

– Se vaihtoehto tuntuu älyttömältä, että länsirajalla ei olisi yhtään vuodeosastoa, Perkkiö sanoi.

Kyllä olen huolissani myös esimerkiksi neuvolapalveluista, että voiko ne säilyä tässä ennallaan. Yrjö Perkkiö

Toinen muoniolainen entinen lääkäri Matti Kinnula huomautti myöhemmin Luoteis-Lapin haastattelussa, että osastotasoisen hoidon toteuttaminen kotisairaalassa voi olla jossain tapauksissa haastavaa. Kinnulan mukaan suunnitelmissa ei myöskään ole tarpeeksi otettu huomioon matkailualuetta ja sen myötä ajoittain mahdollisesti lisääntyvää hoidon tarvetta.

Yrjö Perkkiö muistutti terveydenhoidon lähtökohdista: sen pitäisi edistää terveyttä. Kiristysten kohdistuminen myös ennaltaehkäiseviin palveluihin huolettaa.

– Kyllä olen huolissani myös esimerkiksi neuvolapalveluista, että voiko ne säilyä tässä ennallaan, Perkkiö sanoi.