Muualta Lapista

Auringonpimennyksen ja revontulten uskottiin aikanaan merkitsevän tuhoa

Ihmisiä kulki edestakaisin, kameroita aseteltiin ja soviteltiin suojalaseja silmille. Ohcejoga Utsjoen Ursa ry:n puheenjohtaja Juhani Harjunharja kertoi tulevasta auringonpimennyksestä. Tunnelma oli odottava.

Väki oli kerääntynyt Utsjoelle Arctic Resortin ravintolaan nähdäkseen iltapäivän puolelle luvatun osittaisen auringonpimennyksen. Taivas oli enemmänkin kuin puolipilvinen. Sääennuste oli luvannut jopa lumisadetta.

Kun pimennys alkoi, pilkahteli aurinko kuitenkin pilvien takaa niin, että jokainen sai jonkinlaisen kuvan osan pinta-alastaan menettäneestä auringosta. Ehkäpä pilviverho oli onneksi tälle tapahtumalle. Aurinkoahan ei saa katsoa eikä kuvata ilman suojalaseja, mutta nyt se onnistui.

Kuu ei tällä kertaa peittänyt Utsjoella auringosta kuin noin 34 %, mutta se oli parhain auringonpimennys koko Suomessa Kilpisjärveä lukuun ottamatta. Utsjoella näytti siltä, kuin joku olisi haukannut auringosta osan. Syvimmillään pimennys oli Kanadan koillisosassa, jossa kuu peitti auringosta 94 %.

Utsjoki Arctic Resortin ravintolan isot ikkunat näyttivät auringonpimennyksen joka vaiheen, eikä tarvinnut kärvistellä ulkona koleassa kevätsäässä pimennyksen eri vaiheita tarkkaillen. Paikka oli tapahtumalle hyvin valittu.

Juhani Harjunharja kertoi indonesialaisen tarinan, jossa itse perkeleen oloinen jättiläinen Kala Rau haukkasi auringon, mutta sylkäisi sen pois, koska se oli liian kuuma. Kiinalaiset uskoivat, että lohikäärme söi sen, ja että lohikäärme piti pelotella pois, mikä vaati monenlaisia toimenpiteitä. Monessa maassa uskottiin tuhansia vuosia, että auringon pimeneminen tietää tuhoa.

Monenlaisia uskomuksia, mistä mikään ei ainakaan tällä kertaa toteutunut.

Pimennyspäivässä oli avaruuden ilmiöistä kiinnostuneelle monenlaista ohjelmaa. Oululainen syvän avaruuden kuvaaja J.P. Metsävainio oli etäyhteydellä kertomassa kuvistaan ja kuvauksistaan. Emeritusprofessori Esa Turunen selvitti kuulijoille tiede- ja revontulihankkeita ja Aalto-yliopiston akustiikan emeritusprofessori Unto K.Laine kertoi revontulien äänien tutkimuksesta sekä Valkeakosken aurinkokivistä.

Jos auringonpimennys on aiheuttanut ihmisissä pelkoa ja hämmennystä, niin sitä ovat tehneet myös revontulet. Niitä pohtivat Laineen mukaan jo assyrialaiset tähtitieteilijät 600 ennen ajanlaskun alkua. Taivaalla nähtiin enkelirivistöjä, sotajoukkoja, liekehtiviä tynnyreitä ja kuultiin trumpetin ääniä. Ihmiset tekivät jopa itsemurhia ja antoivat omaisuuttaan pois, kun oletettiin, että maailmanloppu on tulossa.

Galileo Galilei, joka tutki auringonpilkkuja, antoi ilmiölle nimen Aurora Borealis vuonna 1619.

– Revontulten äänistä on väitelty yli 2000 vuotta, eikä yhtään vahvaa hypoteesia ole esitetty ennen vuotta 2016, kertoi Laine. Hän on tutkinut ääniä Sodankylän Geofysiikan observatorion tutkijoiden kanssa ja nauhoittanut niitä. Tulokset hän esitteli kansainvälisessä akustikkojen kokouksessa Tukholmassa kesällä 2016.

Laineen ja hänen tutkijaryhmänsä teorian mukaan revontulten äänet syntyvät vain 70–80 metrin korkeudessa eli paljon matalammalla kuin missä revontulet ovat. Äänet, esimerkiksi sihinä, suhina, sirinä ja paukahdukset syntyvät sähkön purkautuessa inversiokerroksessa.

Ohcejoga Utsjoen Ursa ry. on toiminut pian 40 vuotta. Jäseniä yhdistyksellä on vajaat 30.

Juhani Harjunranta on ammatiltaan matemaattisten aineiden opettaja, mutta nyt jo eläkkeellä. Hän opetti työaikanaan myös suunnattua fysiikkaa. Suunnattu tarkoitti tässä tapauksessa avaruuteen suunnattua.

– Harrasteominainen, mutta annettiin kuitenkin numero, hän selventää.

Utsjoen Ursan aikaansaannosta on Arktinen aikavaellus, 14 km:n mittainen luontopolku, joka lähtee koulukeskuksen takaa.

Polku kertoo koko maailmankaikkeuden tarinan, noin 14 mrd. vuotta, mikä on nykyinen arvio maailmankaikkeuden iästä. Apuna ovat toimineet Metsähallitus ja Turun yliopisto, joka laati polun tieteellisen osan. Metsähallitus ylläpitää polkua ja Ursa tauluja.

Polku on valmistunut vuonna 2021. Sen varrella on 18 taulua ja sinne on tulossa vielä pari taulua lisää.

Mikä sitten oli Nieida Käreg, jonka 100 vuotta juhlittiin Utsjoella auringonpimennyspäivänä?

Andaras Kitti oli poromies Utsjoelta ja yksi kolmesta saamelaisesta tähtitaivasta tutkineesta henkilöstä 1800-1900-lukujen vaiheilla. Hän oli yksi keskeisimmistä kansanperinteen kerääjän ja kirjailijan Samuli Paulaharjun asiantuntijalähteistä saamelaisalueella erityisesti saamelaisen tähtitaivaan selvittelyssä. Kitti kertoi vuonna 1925 ensimmäisen kerran Plejadien eli Seulasten saamenkielisen nimen, joka on Nieida Käreg. Nimi esiintyy Paulaharjun kirjassa ja juhlii nyt 100 vuottaan.

Täydellinen auringonpimennys nähdään Suomessa seuraavan kerran 12.8.2026, jolloin auringosta peittyy vähintään 82 %.