Muualta Lapista

Riutulan pilkit keräsi kansan Muddusjärven jäälle - ”Nämähän on kunnan ykköskisat”, vakuutti kisaveteraani Sinikka Siivikko

– Riutulan pilkkikisat on aina Inarin kunnan ykköspilkkikisat. Nämä on niin hyvin järjestetty ja täällä on aina hyvä tunnelma, vakuutti inarilainen pilkkikisaveteraani Sinikka Siivikko.

Riutulan pilkkikisoihin myytiin 124 lippua. Käytännössä väkeä oli Muddusjärven rannalla enemmänkin, kun mukaan lasketaan myös lapset. Vanha kyläaktiivi ja urheiluseura Inarin Ilveksen puheenjohtaja Veli-Matti Korppila katseli myhäillen väenpaljoutta:

– Nämä kisathan perustettiin 90-luvun alussa sillä mielin, että saadaan kyläläisiä yhteen. Oli tarkoitus luoda kylän yhteishenkeä ja siinä kyllä onnistuttiin, mutta samalla kävi niin, että näistä tuli kaikkien kuntalaisten kisat ja samalla mökkiläisten ja vähän kaikkien, hän naurahti.

– Sehän on tosi hienoa, että näistä on tämmöinen kansanjuhla tullut, ja Inarin ammattipilkkijätkin ruukaavat suunnata Riutulan kisoihin. Ja eiköhän näistä kyläyhdistyksen kassaankin kerry muutama roponen, vaikka eihän näitä rikastumisen toivossa pidetä, lisäsi Veli-Matti.

Riutulan pilkkikisoista ei ole yleensä saatu mitään suuria vonkaleita. Muddusjärven rannan kisapaikka on aika vaativa pilkkipaikka.

– Harjusta, matikkaa ja ahventa punnituspaikalle yleensä kannetaan. Ehkä viime vuosina entistä enemmän ahventa, kun ahvenkanta lisääntyy joka paikassa, sanoi Veli-Matti.

Kisa-aikana Veli-Matin aika kuluu järjestelytehtävissä, eikä hän voi pilkkiä, mutta tokihan pilkkimisestä on hänellä kokemuksia jo 60 - 70 vuoden ajalta.

– Minähän olen pilkkinyt ihan poikasesta asti hiihtosuksipelin aikana. Sitä mentiin Paadarin Skaidiin kilometrien taakse ja kairailtiin pari reikää lusikkakairalla. Sen aikaisella kairalla ei kovin monia reikiä viitsinyt kairata päivän aikana.

Veli-Matti naurahti, että tokihan se oli silloin pilkkimistä, vaikka ei ollut mitään sellaista muovista pilkkivapaakaan kuten nykyajan pilkkijöillä.

– Meillä oli ihan omatekoiset vehkeet. Puukepissä oli siiman pätkä. Siihen aikaan ei osteltu kaupasta onkimatoja, mutta kun ensimmäinen ahven nousi avannosta, niin siltä muljahutettiin silmä ja silmällä alettiin nostella ahvenia avannosta.

Veli-Matti oli iloinen siitä, että Riutulan kisoissa kuului lasten ääniä. Moni lapsiperhe oli tullut viettämään lauantaipäivää ja samalla kisailemaan.

– Ei lapset opi kalastamaan ja luonnossa kulkemaan kännykkää räpläämällä. Lapset pitää viedä metsään ja pilkille pienestä pitäen, jotta he oppivat olemaan luonnossa.

Vanhana kyläläisenä Veli-Matti oli hyvillään siitä, että Riutulan kylässä riittää elämää ja nuorta väkeäkin löytyy. Joka talossa on asukkaita, ja jos ei vakituista väkeä, niin vuokralaisia.

– Monenlaista yhteistä toimintaa on ja kaikenlaisia liikuntajuttujakin. Minä käyn pelaamassa sulkapalloa ja sehän on tosi mukavaa vaihtelua siihen omaan arkiseen liikkumiseen, jota tulee joka päivä tehtyä ihan luonnostaan. Sulkapallohan on minulle tuttu laji ihan tuolta kymmenvuotiaasta lähtien. Riutulan lastenkodin kentällä oli sulkapallokenttä ja siinä pelattiin kesäkaudet illasta toiseen. Sählyäkin olisi mukava pelata, mutta se alkaa olla tässä iässä liian raju laji.

Veli-Matti on edelleen Inarin Ilveksen puheenjohtaja, mutta hän vakuutti, että puheenjohtajuuden suhteen on lähtölaskenta käynnissä:

– Kyllähän urheiluseuran puheenjohtajuus on nuorempien hommaa. Jo asioiden hoitaminen alkaa olla nykyisin niin sähköistä, että se ei minua innosta. Minua ei oikeastaan kiinnosta pätkääkään tuo some- ja tietokonehomma, hän vakuutti.

Veli-Matti on nähnyt Riutulan kylän elämää yli 70 vuotta ja hän muisteli, että olihan se joskus sellainenkin aika, että kyläyhdistyksen kokouksessa oli tuo sama luku eli 70 osanottajaa.

– Alkaahan ne tässäkin kylässä kasvot vaihtumaan, mutta se kuuluu elämään, että vanhat lähtevät. Aika kiitollinen tässä saa olla, että pystyy kulkemaan ja järki pelaa. Moni minun ikäinen on ollut kirkkomaalla jo pitkään. Olen laskenut, että tässä vuoden sisällä on nukkunut pois toistakymmentä minun vanhaa koulukaveria, hän tuumaili.

Kyläyhdistyksen puheenjohtaja, pilkkikisojen johtaja Anna Morottaja oli myös hyvillään siitä, että väki oli jälleen löytänyt kisoihin Muddusjärven rannalle.

– Yksi syy miksi täällä on paljon osanottajia on tietysti se, että nyt ei ole samaan aikaan mitään muita pilkkikisoja. Me pidimme oikein huolen siitä, että kisa pidetään päivänä jolloin ei ole mitään muuta pilkkikisaa.

– Ja toinen syy miksi täällä on paljon väkeä on se, että kisojen maine on kiirinyt. Täällä on hyvä tunnelma ja hyviä herkkuja. Ja on meidän palkintojakin paljon kiitetty. Kiitoksia vain inarilaisille yrityksille ja kunnan ulkopuolisillekin yrityksille, jotka meitä tukevat. Ilman heitä ei näitä kisoja olisi, sanoi Anna.

Anna Morottaja tuumaili, että kyläyhdistys elää vielä hieman sellaista koronan jälkeistä aikaa.

– Nämähän on vasta toiset kisat koronan jälkeen. Pilkkikisa on meille aina iso ponnistus. Katsotaan nyt mitä tehdään sitten kisojen jälkeen. Tienvarsien siivoustalkoita on varmaankin luvassa kesäkuun alussa ja jos sitä ennen on voimia, niin ehkä tehdään pilkki- ja kelkkareissu tunturiin oman kylän porukalla. Ja kesällä voisi käydä veneilemässä, ainakin niin on puhuttu. Kyllä meillä suunnitelmia on ja kylähenki on korkealla.

Anna asuu Muddusjärven, kotijärvensä, rannalla ja hän sanoo, että ihminen on onnekas, kun saa asua syntymäjärven rannalla:

– Omat tunturit näkyvät täällä ja suojelevat ympärillä. Koko valkoisten tunturilakien rivistö näyttää täällä minun sydämeni maailmalta.

Anna on saanut talven mittaan ruokakalat Muddusjärvestä juomustamalla.

– Laitoin verkon jään alle heti syksyllä, kun oli reilu viisisenttinen jää. Juomus on ollut siitä lähtien samassa paikassa ja joka kokukerta on tullut jotakin. Etupäässä haukea ja ahventa, joskus siika, joskus muutama taimenkin.

Anna tuumaili, että hänelle verkostelu on kotitarvekalastusta ja se on osa elämäntapaa.

– Se on sitä mitä täällä on aina tehty ja tehdään nyt ja toivottavasti aina tulevaisuudessakin. Saa joka viikko tuoretta kallaa, mikä sen hienompaa. Pilkkimisen aika koittaa minulla sitten vähän myöhemmin, sitten kun aurinko kunnolla paistaa.

Kuivalihat Anna aikoi ripustaa kuivumaan heti kun pilkkikisoista on selvitty.

– Tämä kisa on kyllä semmoinen suoritus, että kiitollinen saa olla, että saa kaiken tehtyä ja muistaa kaiken. Mutta kun näistä selvitään kunnialla, niin sitten on kuivalihojen aika.

Sinikka Siivikko arveli, että hän on kulkenut Riutulan pilkkikisoissa alusta lähtien.

– Varmaan parikymmentä kertaa olen täällä ollut. Mutta tänä päivänä en saanut kalaa, eikä ollut nykyäkään. Tämä on aika konstikas järvi pilkkijälle.

– Huomenna pilkitään Vastusjärvellä ja onhan tässä ennen näitä Riutulan kisoja kuljettu jo Sodankylässä pari kertaa pilkillä. Minä nautin kalastuksesta ja pilkkikisoissa on aina niin mukava tunnelma. Mikäs sen hauskempaa kuin kulkea pilkkikisasta toiseen, kun nyt eläkeläisellä on aikaa. Tämähän on liikuntaa, ulkoilua ja mielenvirkeyttä yhtä aikaa, vakuutti Sinikka.

Muddusjärven rannalla pilkki myös Riutulan kyläläinen Marjut Norokorpi. Hän arveli, että saalista ei taida tulla, mutta loppuun asti pitää pilkkiä ihan kannatuksen vuoksi.

– Tämä on sellaista kylän yhteistä tekemistä. Jos joku täällä jotain järjestää ja näkee vaivaa, niin ilman muuta pitää osallistua. Minäkin olen järjestelyissä mukana sillä tavalla, että olen tehnyt arpajaispalkintoja.

Marjut sanoi, että pilkkiavannolla tuntui mukavalta kuunnella, kuinka järven jäältä kantautui lasten ääniä sieltä täältä.

– Tänne on tullut paljon lapsiperheitä ja hauskaa tuntuu olevan, kun kuuluu niin iloisia riemunkiljahduksia. Tulee itsekin hyvälle mielelle, kun heitä kuuntelee.

Marjutin pilkkirepussa oli kasa onkia, jotka hän oli saanut Ivalossa ystävältään koekäyttöön.

– Näitä pitäisi nyt vaihdella ja kokeilla, että mikä toimii ja mikä ei. Mitään ei ole kyllä vielä tullut, hän naurahti.

Marjut sanoi, että pilkkiminen kuuluu hänen ja Ilpon mieliharrastuksiin aina kevättalvisin.

– Mehän pilkitään tosi paljon. Reen perään on tehty metallista nuotiosija. Ja me ollaan ajateltu kaikkea, joten reestä voi nostaa levyn, josta tulee sitten pöytä hyville eväille. Jos kevätaurinko oikein paistaa, niin me syödään herkkuja ja pilkitään oikein pitkän kaavan mukaan.

Marjut kehui Riutulan kylähenkeä mukavaksi ja kylästä löytyy hänen mukaansa monenlaista yhteistä tekemistä.

– On kultaisen iän kerhoa, puutyökerhoa, sulkapallokerhoa ja sählyä Vasatokassa. Kaiken ikäisille on vähän erilaista toimintaa. Viikko sitten oli pönttötalkoot meidän pihassa ja talkoiden päätteeksi paistoimme grillituvassa makkaroita. Meillä oli grillissä kaikenlaisia makkaroita, siinä oli sinihome- ja chilimakkaraa ja verimakkaraa ja vaikka mitä. Pätkimme makkarat pieniin paloihin. Jokainen sai sitten herkutella ja maistella varovasti itselleen vähän outojakin makkaroita.

Muddusjärven jäällä elämänsä ensimmäisiin pilkkikisoihin osallistui Hannu Kangasniemi. Hannu kertoi, että hänen piti alunperin lähteä aamulla riekostamaan, mutta kun oli niin kova tuuli, niin hän lopulta lähtikin pilkkikisoihin.

– Korppilan Veli-Matti mainosti tätä kisaa ja sitä kautta minä tänne tulin. Nämä taitavat olla elämäni ensimmäiset pilkkikisat. Tulin aivan tähän rannan tuntumaan pilkkimään, kun tuossa näyttää olevan karikkoa. Tämä näyttää harripaikalta ja yksi harjus avannosta jo nousikin, sanoi Hannu.

Pilkkiminen kuuluu Hannun harrastuksiin kevättalvella, mutta mikään himopilkkijä hän ei sanonut olevansa.

– Jonkun kerran tulee Inarilla käytyä. Pilkiskelen tutuilta paikoilta yleensä harria ja kahvittelu kuuluu tietenkin asiaan.

Hannu Kangasniemi sanoi, että verkkokalastus on kuitenkin se kotitarvekalastuksen muoto millä ruokakalat hankitaan takuuvarmasti ruokapöytään:

– Verkottelen syksyllä sen verran, että samalla saa syömäkalat talveksi. Kun kalat laittaa vakuumissa pakkaseen, niin nehän säilyvät hyvin. Tänä talvena en ole viittinyt pitää juomuksia, kun kalaa on vieläkin pakkasessa ja ne pitäisi syödä pois.

Hannu sanoi, että vakuumi on ylivertainen pakastusmuoto. Kun hän joskus on laittanut jonkun kalan ilman vakuumia pakkaseen, unohtanut ne sinne vuoden vaihteen yli ja ottanut sitten sulamaan, niin eron maussa kyllä huomaa - ja hajussa myös.

– Jos semmoisen kalan keittämällä kypsentää, niin onhan siinä se oma hajunsa. Muistan lapsuudestani, kun isäni, joka oli ammattikalastaja, otti talvella pyttyihin suolattua kalaa keittokalaksi. Eihän se haju oikein miellyttävä ollut nykyajan mittapuulla, mutta toisaalta eipä sitä silloin kauhisteltu, kun se kaikki kuului sen ajan elämään, hän naurahti.

– Näissä Riutulan pilkkikisoissa on tosi hieno tunnelma. Maisemat ei tästä parane, kun pilkkiavannolta näkyy tunturimaisema. Rannalla on hyvät kahvitarjoilut ja lapsiperheille tämä näyttää olevan kiva tapahtuma, kertoi Hannu Kangasniemi.

Riutulan pilkkikilpailut 22.3.2025

Myytyjä lippuja 124.

Osallistujamäärät: naiset 64, miehet 50, nuoret 10 ja lapset 17.

37 kalastajaa toi saalista puntarille.

Kalaa tuli yhteensä 21 kg.

Tulokset:

Lasten sarja:

Kaikki lasten sarjan 17 osallistujaa palkittiin.

Nuorten sarja (viisi palkittiin):

Kaksi nuorten sarjan palkintosijaa arvottiin:

4. Taimi Tannermäki

5. Hugo Lintunen

Miesten sarja (viisi palkittiin):

Naisten sarja(viisi palkittiin):