Kolumnit

Juhani Holman viikon kirje: Omaksi ja yhteiseksi parhaaksi – seurakuntayhtymä ei näkyisi seurakuntalaisen arjessa mitenkään

Oulun hiippakunnan tuomiokapituli on käynnistänyt selvityksen Tunturi-Lapin seurakuntayhtymästä. Yhtymän tulisivat muodostamaan Enontekiön, Kittilän, Kolarin ja Muonion seurakunnat. Yhtymäselvitys ei ole lajissaan ensimmäinen Tunturi-Lapin alueella, mutta tällä kertaa sen toivoisi johtavan toimenpiteisiin.

Vaikka seurakuntien talouden ja toiminnan näkymät ovat tällä hetkellä varsin vakaat, ne eivät tilastojen mukaan ole sitä enää kovin pitkään. Monet rakenteelliset tekijät vaikuttavat siihen, että seurakuntien on mietittävä vaihtoehtoja, joiden varassa mennään kohti tulevia vuosikymmeniä. Jos seurakuntien päättäjät haluavat olla vastuullisia, on heidän katsottava ainakin 20 vuoden perspektiivillä eteenpäin. Jos asioita arvioidaan vain nykyhetken valossa, on se pään panemista pensaaseen.

Ilmassa oli jonkin verran tavanomaista muutosvastarintaa mutta ei vastuullisuutta yhteisen hyvän etsimiselle.

Tuomiokapituli järjesti toukokuussa yhtymäkaavailuihin liittyen kuulemistilaisuuden, johon osallistuivat Tunturilapin seurakuntien kirkkoherrat ja johtavat luottamushenkilöt. Tilaisuudessa kuultiin monenlaisia mietteitä seurakuntien yhteistyön tiivistämisestä.

Seurakuntayhtymästä eivät kaikki olleet innostuneita, mutta ainakaan itse en kuullut yhtään uskottavaa perustelua yhtymän tyrmäämiselle. Ilmassa oli jonkin verran tavanomaista muutosvastarintaa mutta ei vastuullisuutta yhteisen hyvän etsimiselle. Yhteisen hyvän etsiminen olisi mielestäni pitkällä tähtäimellä myös oman hyvän etsimistä jokaiselle alueemme seurakunnalle.

Seurakuntayhtymä mahdollistaisi ammattitaitoisen henkilöstön saamisen huolehtimaan taloudesta, hallinnosta ja kiinteistöistä kaikkiin seurakuntiin.

Tunturi-Lapin seurakunnat kuuluvat samaan Lapin rovastikuntaan ja niillä on yhteisenä haasteena muun muassa turistityön kehittäminen alueella. Pitkistä etäisyyksistä huolimatta lähtökohdat yhteisen hyvän tiiviimmälle etsimiselle ovat otolliset.

Seurakuntayhtymä mahdollistaisi ammattitaitoisen henkilöstön saamisen huolehtimaan taloudesta, hallinnosta ja kiinteistöistä kaikkiin seurakuntiin. Tällä hetkellä näitä sektoreita hoidetaan monenkirjavasti. Yhteinen organisaatio antaa tulevaisuudessa mahdollisuuden järkeistää muitakin toimintoja.

Seurakuntalaiset ovat varmaankin uteliaita tietämään, miten mahdollinen seurakuntayhtymä näkyy paikallisseurakunnan elämässä. Käytännössä ei mitenkään.

Jokainen seurakunta säilyy itsenäisenä, jokaisella on oma kirkkoherra ja kunkin seurakunnan oma seurakuntaneuvosto suunnittelee ja johtaa paikallisseurakunnan omat toiminnot, jumalanpalveluselämän, kirkolliset toimitukset, kerhot, rippikoulut ja kaiken muun, kuten tähänkin asti.

Se, että yhtymän hallinto hoitaa tiettyjä velvoitteita, ei näy seurakuntaelämän arjessa tai pyhässä, mutta seurakuntayhtymä mahdollistaisi sen, että seurakunnilla on toimintaresursseja ja kunnossa olevat kiinteistöt myös vuonna 2050.

Kirjoittaja on Muonion v.s. kirkkoherra.