Muualta Lapista

Sodankylän Kukasjärvellä mökkeillyt Niina Marjala yllättyi, kun vastaan tuli harvinainen vieras: "Ensiksi luulin, että porstuan alta kömpii jättimäinen hämähäkki”

Lepakot ovat Suomessa rauhoitettuja ja tarkoin suojeltuja. Asiantuntija kannustaa ihmisiä ilmoittamaan etenkin Lapissa tekemistään lepakkohavainnoista Suomen Lajitietokeskukseen.

Sodankylän Kukasjärvelle mökkeilemään saapunut Niina Marjala ajoi trimmerillä mökin pihaa, kun vastaan loikki sammakko. Marjala päätti siirtää eläimen sivummalle, mutta mökille palatessaan hän yllättyi entistä enemmän, kun porstuan alta kömpi Lapissa harvemmin tavattu vieras.

– Ensiksi ajattelin, että onko tuo jättimäinen hämähäkki. Sitten tajusin, että sehän onkin lepakko.

Ehkä lepakko suivaantui trimmerin jyrinästä ja mönki poikkeuksellisesti päivänvaloon vain ilmaistakseen turhautumisensa, sillä useimmiten lepakot eivät näyttäydy ulkona valoisaan aikaan. Marjala siirsi vieraan hienovaraisesti toisaalle, vanhan hirsimökin katonrajaan, jossa se saa lepäillä ilman häiriötekijöitä.

Katso videolta, miltä Kukasjärven lepakko näytti:

Lepakot ovat heikosti tunnettu lajiryhmä koko Suomessa, mutta erityisesti Lapissa. Lepakkotutkijoita on Suomessa noin kymmenen. Luonnontieteellisen keskusmuseon suunnittelija sekä lepakkoasiantuntija Eeva-Maria Tidenberg antoi näkemyksensä Kukasjärven lepakkohavaintoon.

– Kyllä etenkin pohjanlepakkoa tavataan Lapissakin, mutta yksilömäärät ovat huomattavasti pienempiä kuin etelässä. Niiden esiintymisestä Pohjois-Suomessa on olemassa melko vanhojakin kirjauksia, eli kyllä nimenomaan pohjanlepakoita on aina Lapissa elänyt. Videon perusteella Kukasjärven lepakko oli myös kyseistä lajia.

Koko maassa tavataan yleisesti viittä lepakkolajia; pohjanlepakon lisäksi vesisiippa, viiksisiippa, isoviiksisiippa ja korvayökkö ovat Suomessa tunnettuja lepakkolajeja. Myös pikkulepakkoa on tavattu viime vuosina aiempaa enemmän. Tidenberg kuitenkin toteaa, että mikäli lappilaista vastaan lentää pikkulepakko, se on todennäköisesti ilmastonmuutoksen seurausta.

Etenkin pohjanlepakkoa tavataan Lapissakin, mutta yksilömäärät ovat huomattavasti pienempiä kuin etelässä.

– Lapin pitkä ja kylmä talvi sekä valoisa kesä yöttömistä öistä puhumattakaan ei ole lepakolle mieluisin elinympäristö. Talvisin horrostava lepakko tarvitsee melkoisen rasvakerroksen selviytyäkseen pohjoisen talvesta, ja valveilla ollessaan se saalistaa mieluiten öisin pimeällä. On kuitenkin olemassa näyttöä siitä, että esimerkiksi juuri pikkulepakko on ilmastonmuutoksen myötä levittäytynyt ylemmäs pohjoiseen.

Muut Suomessa tavatut lepakkolajit ovat harvalukuisempia tai satunnaisia vierailijoita. Lepakot ovat jyrsijöiden jälkeen suurin nisäkäslahko, ja kaiken kaikkiaan maailmalla on tavattu pitkälti yli tuhat lepakkolajia. Kaikista nisäkkäistä lepakot ovat ainoita, joilla on lentokyky.

Tidenberg muistuttaa, että lepakot ovat rauhoitettuja ja tiukasti suojeltuja myös EU:n luontodirektiivin puolesta. Hän kannustaakin ihmisiä rauhanomaiseen rinnakkaiseloon niin lepakoiden kuin muidenkin luonnon eläinten kanssa. Lepakkohavainnoista olisi myös tärkeää ilmoittaa Suomen Lajitietokeskukseen.

Talvisin horrostava lepakko tarvitsee melkoisen rasvakerroksen selviytyäkseen pohjoisen talvesta.

– Erityisesti pohjoisessa tehdyt havainnot ovat todella arvokkaita ja pelkistä yksittäishavainnoistakin olisi tärkeä ilmoittaa laji.fi-palveluun. Palvelu ei edellytä rekisteröitymistä, ja se on matalan kynnyksen tapa edesauttaa lepakkotutkijoiden työtä Suomessa.

Lepakoista ei ole ihmiselle harmia, eikä niitä tavatessa tarvitse ryhtyä toimenpiteisiin. Mikäli kuitenkin lepakko on tullut asuintiloihin ja se on siirrettävä ulos, lepakkoon ei saa koskea paljain käsin. Itsensä uhatuksi kokeva lepakko voi nimittäin purra ja huonolla tuurilla tartuttaa ihmiseen haitallisia taudinaiheuttajia.