Paikallisuutiset

Linturetkellä aamutuimaan

Lintuatlas tukee tutkimusta, ja sitä tehdään yhteistyössä Suomen linnuston hyväksi.

On varhainen aamu, kun kohtaan tienvarrella neljä innokasta lintuharrastajaa. Aamu on pilvinen ja sääskiä riittää, mutta se ei vaikuta häiritsevän. Kahvit tienposkessa, jonka jälkeen lähdetään tarkkailemaan mitä lintuja havaitaan matkan varrella.

Meneillään on Suomen lintuatlaksen kokoaminen.

Paikalla ovat Luonnontieteellisen keskusmuseon (Luomus) lintuatlaskoordinaattori Heidi Björklund ja hänen tavoin Etelä-Suomesta saapuneet lintuharrastajat Kimmo Käyhkö, Katja Korhonen ja Tero Saarinen.

– Liikkeelle lähdetään yleensä aikaisin aamulla koska linnut ovat silloin aktiivisimmallaan, Björklund kertoo.

Lintututkija Heidi Björklund pysähtyy metsätielle ja kuuntelee.

– Mikäs se siellä on, taitaa olla punatulkku. Siitä ei ollutkaan vielä havaintoa tällä ruudulla.

Lintuatlas on Suomessa tärkeä lintutieteellinen hanke, joka kartoittaa maan pesimälinnuston levinneisyyttä ja runsautta. Se tarjoaa arvokasta tietoa lintulajien nykytilasta, muutoksista ja suojelutarpeista.

Ensimmäinen lintuatlas toteutettiin vuosina 1974–1979 ja (seurantatutkimusta) toinen ja kolmas lintuatlas tehtiin vuosina 1986–1989 ja 2006–2010. Neljäs lintuatlas on käynnissä tällä hetkellä 2022–2025.

Lintuatlaksen toteuttavat Luomus ja lintujärjestö Birdlife Suomi.

Lintuatlas on kattava kartoitus lintulajien pesimäaikaisesta levinneisyydestä. Se perustuu vapaaehtoisten lintuharrastajien ja tutkijoiden tekemään havainnointityöhön, jossa kirjataan ylös pesiviä lintuja eri puolilta Suomea. Lintuatlasprojekti kattaa koko maan, ja havaintoja kerätään systemaattisesti eri elinympäristöistä, kuten metsistä, soilta, pelloilta ja vesitöistä.

– Näistä on tiedotettu esimerkiksi maastossa paljon liikkuville poroisännille. Havaintoja kerätään keväällä ja kesällä pesimäaikona. Vaikkei lintulajeista paljon tietäisi, niin tututkin lajit on hyödyllistä merkata lintuatlakseen, Björklund toteaa ja viittaa esimerkkinä monille tuttuihin lajeihin kuten riekkoon, korppiin, punatulkkuun ja harakkaan.

– Lappi on laaja alue, ja lintuharrastajia on vähemmän, siksi paikallisten havainnot olisivat elintärkeä osa kartoitusta, Björklund huomauttaa.

Lintuatlaksen toteutus perustuu ruutuihin, jotka kattavat koko Suomen.

Maa on jaettu 10 x 10 kilometrin kokoisiin ruutuihin, ja jokaisessa ruudussa pyritään keräämään mahdollisimman kattavat havainnot pesivistä linnuista.

– Hyvää atlaksessa on se, että tutut lajit ovat yhtä tärkeitä havaintoja kuin harvinaisetkin, jotka ovat tosin hyvä lisä, Björklund kertoo.

Havainnot kirjataan ylös ja niihin merkitään muun muassa laji, havaintopaikka ja pesimävarmuusindeksi, joka kuvaa, kuinka varmaa pesiminen on.

– Pesiminen on silloin varmaa, kun näkee poikueen, tai ruokaa linnun nokassa. . Varmasta havainnosta saa aina enemmän pisteitä, Björklund kertoo.

Poikuehavaintoon kirjataan pesimävarmuusindeksi 73 ja ruokaa kantavan emon havaintoon pesimävarmuusindeksi 74. Molemmat ovat varman pesinnän havaintoja, joista atlasjärjestelmä tulkitsee ruudulle kolme pistettä. Myös muut kuin varman pesinnän havainnot ovat tärkeitä. Kertaalleen pesimäaikaan havaitulle harakalle kirjataan pesimävarmuusindeksi 2 (1 piste), ja toisena päivänä samalla paikalla havaitulle harakalle indeksi 4 (2 pistettä).

– Tyydyttävä selvitysasteen raja on Lapissa 90 pistettä ruudulla, ja siihen pyritään täällä Lapinkin alueella.

Atlashavaintoja voivat tehdä kaikki lintuharrastajat ja -tutkijat. Havainnot tallennetaan Luomuksen tai BirdLifen ylläpitämään sähköiseen havaintopalveluun. Tämä mahdollistaa havaintojen tehokkaan käsittelyn ja analysoinnin.

Björklundin intohimo lintuja kohtaan alkoi jo pienenä, kun metsässä kuljettiin paljon. Sieltä asti linnut ovat olleet sekä työssä että vapaa-ajassa.

–Maastossa tulee vietettyä aikaa lähes päivittäin, Björklund tuumaa.

Kierroksen päätteeksi, Katja Korhonen havaitsee harakkapoikueen ja lähtee sitä tutkimaan. Björklund puolestaan kuulee lähellä olevan männyn latvoista hömötiaispoikueen ääniä.

Vapaaehtoisten lintuharrastajien panos on ratkaisevan tärkeä lintuatlaksen onnistumiselle.

Lintuharrastajien ansiosta lintuatlas voi tarjota kattavan kuvan Suomen pesimälinnustosta. Vapaaehtoisten tekemät havainnot eivät ainoastaan lisää tietoa, vaan ne myös edistävät yhteisöllisyyttä ja luonnontuntemusta.

Tieto lintulajien levinneisyydestä auttaa myös ympäristönsuojelussa.

– Muutosta Suomen lintulajien osalla on huomattu, etelän linnut leviävät pohjoiseen, kun taas pohjoisen linnut vetäytyvät entistä pohjoisemmaksi. Tähän suurena vaikuttajana on ilmaston lämpeneminen, Björklund kertoo.

Lintuatlas mahdollistaa pitkän aikavälin muutosten seuraamisen ja auttaa tunnistamaan lajit, joiden kannat ovat taantumassa tai lisääntymässä.

Neljäs lintuatlas (2022–2025) tarjoaa jälleen uuden mahdollisuuden päivittää tietomme Suomen pesimälinnustosta. Jatkuva havaintojen kerääminen ja analysointi on elintärkeää, jotta voimme ymmärtää ja suojella lintujamme paremmin tulevaisuudessa.

Lisätietoa lintuatlaksesta (mm. ohjeet) löytyy sivuilta: https://lintuatlas.fi/ (Luomus) sekä https://www.birdlife.fi/suojelu/seuranta/lintuatlas/ (BirdLife).

Tekstissä mainitut pesimävarmuusindeksit löytyvät täältä: https://lintuatlas.fi/indeksit/

Lintuatlaksen tulokset löytyvät sivulta: https://tulokset.lintuatlas.fi/, jossa tuloksia voi tarkastella mm. lajeittain (Lajit), atlasruuduittain (Atlasruudut) ja lintuyhdistyksittäin (Yhdistykset).

Lapin tietoja suurruuduittain: https://tulokset.lintuatlas.fi/society/lappi