Paikallisuutiset

Ylioppilas Saimi Rossi aikoo palata jatko-opintojen jälkeen Muonioon

Muonion lukion ylioppilasta kiinnostaa ura ihmisten, ennen kaikkea lasten ja nuorten parissa.

– Tunne on hieno, mutta haikea, toteaa valkolakin päähänsä tulevana lauantaina asettava Saimi Rossi. Hänen vastuulleen on uskottu kunnia pitää ylioppilaiden puhe kevätjuhlassa.

Rossi on yksi kolmestatoista Muonion lukiosta tänä keväänä valmistuvasta ylioppilaasta.

Peruskoulun oppivelvollisuuden selätettyään hän kohtasi saman kysymyksen kuin jokainen pienemmällä paikkakunnalla asuva nuori tuossa elämänsä vaiheessa: lähteäkö kotipaikkakunnalta kohti uusia seikkailuja vai jäädäkö vielä tutuille seudulle tankkaamaan yleissivistävää tai ammatillista koulutusta, ja hiomaan tulevaisuuden suunnitelmia? Rossi punnitsi tosissaan kumpiakin vaihtoehtoja.

– Mie mietin silloin, että lähtisinkö Savonlinnaan taidelukioon. Sieltä löytyy meiltä sukulaisiakin, mikä olis helpottanu sinne muuttamista.

Kotipaikka vei kuitenkin voiton.

– Mietin, että vaikka taide kiinnostaakin, niin kyllä se on mulle enemmän harrastus kuin intohimoinen kutsumus ja sitä voi täälä ihan yhtälailla harrastaa, mielikuvituksen sävyttämiä maisemakuvia maalaava tuore ylioppilas pohtii.

Lukioajasta päällimmäisenä Rossille mieleen nousee opiskelijaystävien seurassa vietetyt hetket ja Muonion lukion välitön ilmapiiri.

– Enemmän miehleen tullee ne ihmiset entäko koenumerot.

Rossi pohtii, että välitön ympäristö tarjoaa opettajille myös mahdollisuuden huomata oppilaiden yksilölliset haasteet ja reagoida niihin haasteisiin tarvittavalla tuella.

Omaksi haasteeksi lukioajalta hän nimeää itsellensä asettamat menestymispaineet ja vapaa-ajan sovittamisen toivottuja tuloksia tuottavaan opiskeluun.

– Kyllähän sitä varsinkin kirjoituksien aikaan on paljon puhetta siitä, kuinka tärkeää on pärjätä hyvin esimerkiksi matematiikan kirjoituksissa, riippumatta siitä, mihin jatkokoulutukseen on hakemassa.

Muonio on minun koti ja tuntuu, että kaupungit ei ehkä oikein ole minun juttu. Semmonen yhteisöllisyys on mukavaa, että kaupassa voi moikata vastaan tulevia tuttuja.

Tulevaisuuden suunnitelmissa Rossilla maalaaminen ja taide pysyvät harrastuksena ja uran hän haluaisi tehdä ihmisten, ennen kaikkea lasten ja nuorten parissa. Yläkoulusta asti hän on haaveillut psykologian opiskelusta.

– Kävin Oulussa jo testaamassa pääsykokeita. Mutta tiän, että sinne on hankala päästä sisään, niin olen kehittäny myös varasuunnitelmia. Hain useampaan eri paikkaan opiskelemaan sosiaalityötä sekä äidinkielenopettajaksi ja sosionomiksi.

Vaikka opiskelut vievätkin nyt vääjämättä ulkopaikkakunnalle, tahtoo Rossi palata Muonioon.

– Muonio on minun koti ja tuntuu, että kaupungit ei ehkä oikein ole minun juttu. Semmonen yhteisöllisyys on mukavaa, että kaupassa voi moikata vastaan tulevia tuttuja.

Yhteisöllisyyden lisäksi perinteet ja jatkuvuus kutsuvat Rossia palaamaan kotiin.

– Mie olen järven rannalta kotosin ja meilä iskän suvussa on perintheenä kalastus, niin olis se hieno päästä sitäki jotenki jatkamaan. Ei se nuottan vetäminen oikein kaupungissa taia onnistua, Rossi pohtii.

Ylioppilaita ja ammattiin valmistuvia juhlitaan tulevana viikonloppuna.

Juttua muokattu 28.5. kello 10.14. ja 10.20. Korjattu kirjoitusvirheet.