Muualta Lapista

Kevään ylioppilas Elenna Pieski: Toivottavasti voisin tulevaisuudessa asua Utsjoella

– Onhan se todennäköistä, että en syksyllä enää ole täällä kotona. Olen hakenut muun muassa hallintotieteitä opiskelemaan Lapin yliopistoon ja Tampereen yliopistoon. Katsotaan nyt, mihin tie vie syksyllä, sanoo Utsjoen saamelaislukiosta ylioppilaaksi valmistunut Elenna Pieski.

– Aika spontaanisti tuli tuo päätös hakea hallintotieteitä opiskelemaan. Ei minulla oikein vielä ole mitään tulevaisuuden unelma-ammattia, mutta hallintotieteiden opiskeluhan antaa sitten monenlaisia mahdollisuuksia. En ole ehdottomasti lyönyt mitään vielä lukkoon ja kaikki on avoinna vielä, lisää Elenna.

Utsjoen kirkonkylältä on pitkä matka Rovaniemelle ja vielä pitempi Tampereelle. Hän sanoo, että toki on mukavaa lähteä opiskelemaan maailmalle, mutta samalla edessä oleva elämänmuutos tuntuu myös jännittävältä ja haikealtakin.

– Minä viihdyn hyvin täällä kotikylässäni. Jos se opiskelupaikka olisi sitten vaikka Tampereella, niin eipä sieltä sitten viikonloppuisin paljon kotona käydä.

Elenna Pieski voisi hyvin kuvitella, että hän asuisi joskus tulevaisuudessa jälleen Utsjoella.

– Kyllähän se on myös unelma, että voisi asua ja tehdä töitä täällä. Pitäisi vain keksiä, mikä olisi sitten se ammatti ja työ, mitä täällä voisi tehdä. Varmasti saamen kielen taito sitten ainakin auttaa minun mahdollisuuksia.

Elennalle saamelaisuus on suuri osa identiteettiä. Hän on käynyt koko peruskoulunsa saamenkielisellä luokalla. Hän puhuu saamea kotonaan perheen kanssa ja saamen kieli on käytössä myös isovanhempien ja kavereiden kanssa jutustellessa. Aulis-ukin (Nordberg) kanssa Elenna kuulemma puhuu suomea.

– Hän on jostain syystä vaatimaton saamen kielensä kanssa, vaikka minusta Aulis puhuu saamea hyvin. Saamelaiskulttuuri on tietysti minussa syvällä. Poronhoitajaperhettä me emme ole, mutta toki olen sitäkin elämää nähnyt, kun olen täällä ikäni elänyt. Enemmänkin me olemme kalastajaperhe ja kalastus on osa minunkin elämääni.

Elenna kertoo, että hänelle oli yläasteen jälkeen ihan selvää, että hän menee Utsjoen lukioon. Kun ei 9.-luokkalainen Utsjoen tyttö vielä yhtään tiennyt mitä hän haluaa isona tehdä, niin hän meni kotikylänsä lukioon, koska tiesi, että lukion käyminen avaa sitten laajasti jatko-opiskelumahdollisuuksia.

– Utsjoen saamelaislukio on aika pieni, mutta minusta se pienuus on oikeastaan vahvuus. Kun nyt mietin takana olevaa kolmea lukiovuotta, niin mieleen tulee pelkkää positiivista. Kun on pieni lukio, niin opetus on yksilöllistä ja meininki on tosi yhteisöllinen.

Meidän luokalla noin puolet oli utsjokelaisia ja puolet tuli muualta. Se etelästä tulleiden määrä vaihtelee ja nyt tämä meidän luokka oli poikkeuksellisen suuri moneen vuoteen. Se on tosi kiva, että opiskelijoita tulee muualtakin.

Elenna naurahtaa, että ei ehkä ihan niin voisi sanoa, että opettajien kanssa ystävystyisi, mutta kyllä he varmaan läheisemmäksi tulevat kolmen vuoden aikana kuin jossakin isossa kaupunkilukiossa.

– Opettajat olivat hyvin empaattisia ja kannustavia meitä kohtaan. Utsjoen lukiossa opettajat ja välineetkin ovat ihan huippua, joten siinä pienuus ei vaikuta mitenkään negatiivisesti. Voi ehkä olla, että jotkut etelästä meidän lukioon tulevat eivät aina pääse valitsemaan kaikkia niitä kursseja mitä haluaisivat, siinä pienuus voi vähän näkyä.

– Meille jotka olemme käyneet koko kouluaikamme täällä pohjoisessa, niin meille kyllä kaikki oli jo selkeää ja tiesimme millaisen opintopolun rakennamme.

Utsjoen saamelaislukion yksi omaleimaisuus on siinä, että sinne tulee opiskelijoita myös Etelä-Suomesta. Elenna sanoo, että hänestä tuntuu kivalta, että väkeä tulee kouluun muualtakin.

– Meidän luokalla noin puolet oli utsjokelaisia ja puolet tuli muualta. Se etelästä tulleiden määrä vaihtelee ja nyt tämä meidän luokka oli poikkeuksellisen suuri moneen vuoteen. Se on tosi kiva, että opiskelijoita tulee muualtakin. Se on vähän kuin olisi itsekin päässyt käymään muualla, kun kuuntelee heidän juttujaan heidän kotipuolestaan ja samalla tutustuu heihin. Meitä utsjokelaisia nuoria on sen verran vähän, eikä porukat kylällä hirveästi vaihdu, joten ihan mukavaa, että väkeä tulee muualtakin.

Elena arvelee, että jos etelän nuori miettii Utsjoen saamelaislukioon lähtöä, niin ihan jokaiselle Utsjoki ei kuitenkaan sovi.

– Pitää olla varmasti vähän sellainen maanläheinen ihminen, että täällä viihtyy. Ja onhan Utsjoki niin pieni paikkakunta, että täytyy myös osata olla omissa oloissaan ja viihtyä myös omassa rauhassa. Se täytyy sanoa, että me lukiolaiset tulimme hyvin toimeen keskenämme.

Elenna Pieskin lukiovuodet ovat tietysti kuluneet paljolti opiskellen, mutta vapaa-aikanaan hän pelasi kolmisen kertaa viikossa lentopalloa. Lentopallo on ollut hänen kestosuosikki jo ala-asteelta lähtien.

– Lukiolle voi antaa kiitosta vielä siitäkin, että opiskelijoille tarjotaan ilmaiseksi kuntosalille pääsy. Se on tosi suuri plussa ja paljon tuli kuntosalia hyödynnettyä.

Elenna miettii Utsjoen kotikyläänsä ja sen tarjontaa nuorille ja sanoo, että hänelle kylässä on kaikkea mitä tarvitaan.

– Olen tottunut kylän pienuuteen enkä ole tylsistynyt. Norjahan tässä on ihan vieressä ja siellä joskus käydään kaupustelemassa. Lähimmät kaupungit ovat muutenkin Norjassa, jos niitä nyt voi kaupungeiksi kutsua. Välillä on käyty Norjassa myös mökkeilemässä ja retkeilemässä. Kun ylittää rajan, niin se on jo maisemiltaan ihan eri maailma kuin Utsjoki.

Elenna on jo pari kuukautta kulkenut töissä Utsjoen kirjastossa ja kesäkin vierähtää kesätöissä kirjaston puolella.

– Kirjat ovat aina kuuluneet minun elämään ja kirjasto on kaikin puolin kivalta ja rennoltakin tuntuva työpaikka. Välillä olen ajatellut, että sehän voisikin olla unelmatyö päästä kirjastoon. Se on aika monipuolinen paikka ja yksi osa työtehtävistä on asiakaspalvelu. Olen Utsjoella jonkin verran tehnyt myös opettajan sijaisuuksia, ja olen kyllä nauttinut siitäkin. Opettajan ammattiakin olen harkinnut, mutta mitään en ole tosin vielä päättänyt.

Suomen lukioilla on omat perinteensä, kuten penkkariajelu kuorma-auton lavalla kylän raitilla. Elenna Pieski sanoo, että Utsjoen saamelaislukio ei antanut pienuuden vaikuttaa penkkariajeluun.

– Kyllähän meilläkin halutaan ylläpitää perinteitä, mutta joitakin perinteitä on hieman muokattu erilaisiksi. Mutta penkkareissa mekin oltiin kuorma-auton lavalla ja käytiin kylillä. Olihan se kivaa, vaikka ei niitä katsojia niin hirveästi ollutkaan.