Muualta Lapista

Äiti ja valmentaja Jaana Kangas lukee nuoria ja löytää heistä vahvuudet

Jalkapallossa kolarilainen äiti Jaana Kangas ja tytär Lotta Pietilä ovat valmentaja ja valmennettava. Roolit kentällä pitää molempien muistaa.

Jalkapallovalmentaminen alkoi vähitellen ja vähän varkain.

Jaana Kangas vei viime vuosikymmenen alussa Rasmus-poikaansa nappuloitten harjoituksiin, ja valmennusporukkaan kaivattiin vahvistusta.

Kävi niin kuin pienen paikkakunnan harrastuksissa helposti käy. Kun pikkuisen osallistuu, kohta huomaa olevansa vastuuroolissa.

– Niin se lipsahti, että aloin ensin valmentamhaan poikia, ja jonkun vuoden päästä mulle jakautui oma porukka tyttöpuolelta, kolarilainen Kangas kertoo.

Samoihin aikoihin Kangas myös lähti itse pelaamaan vasta perustettuun Kontion naisten joukkueeseen. Jalkapallo oli hänelle lajina varsin uusi aluevaltaus. Hän oli ollut aina liikunnallinen, mutta jalkapalloa hän ei ollut paljon potkinut.

Kyllä siinä välistä tuntuu, että mie olen niinko äiti siellä kaikille. Joskus ilot, surut, itkut ja murheet kerrotaan mulleki.

Kangas on nyt valmentanut kuutisen vuotta samaa joukkuetta. Kontion T13 on kasvanut ja ottanut kehitysaskelia Kankaan luotsaamana. Joukkueessa on kypsynyt myös maalivahtina Kankaan oma tyttö, 12-vuotias Lotta Pietilä.

Samalla Kangas on kehittynyt valmentajana. Hän on hyvä ihmistuntija ja hyvä löytämään jokaisen omat vahvuudet joukkueessa.

– Tekninen ja taktinen ymmärrys ei ole se minun vahvuus, vaan sosiaalinen puoli. Analysoin ja luen ihmisiä, ja yritän sitä kautta kannustaa ja vahvistaa itsetuntoa.

Motivoinnin voimasta esimerkiksi käy joukkueen viime kesän huima onnistuminen Piteån turnauksessa Ruotsissa. Joukkue pelasi kaikkien yllätykseksi finaalissa kovaa espanjalaista joukkuetta vastaan. Tuloksena oli turnauksen kakkossija, jota juhlittiin kuin voittoa.

– Se lähti ehkä vitsistä ensin, mutta mie sanoin alusta asti, että me pellaama finaalissa, että te pystyttä siihen, Kangas muistelee.

Varhaisteini-ikäisen joukkueen valmentajana Kankaan rooli on laaja. Valmentaja on nuorelle yksi tärkeä aikuinen.

– Valmentaja ei ole vain valmentaja, Kangas kuvailee.

– Kyllä siinä välistä tuntuu, että mie olen niinko äiti siellä kaikille. Joskus ilot, surut, itkut ja murheet kerrotaan mulleki. Elämässä on paljon muitakin asioita ko jalkapallo.

Murrosikäisyys vaatii valmentajalta ymmärrystä ja kärsivällisyyttä.

– Ottaa paljon ja antaa paljon, Kangas sanoo roolistaan.

Kesällä harjoituksia on tällä hetkellä kahdet viikossa, ja pelireissuja tai kotipelejä joka viikonloppu. Kangas hoitaa päivittäin viestiliikennettä joukkueen kanssa kaikesta mahdollisesta, aikatauluista peliasuihin. Taustatyötä on paljon. Joukkueenjohtajana vastuisiin kuuluu myös esimerkiksi kokoonpanojen laatiminen ja otteluilmoitukset.

– Minun mielenkiinto tässä on, että paikkakunnan lapset sais liikkua. Kaikki on yhtä arvokkaita ja tervetulleita joukkueeseen. Sehän on elintärkeää, että saatais uusia pelaajia ja harrastus jatkuisi.

Vanhojen harrastajien pitää ottaa uudet ripeästi osaksi joukkuetta ja tsempata, Kangas painottaa. Rekrytointi on tuottanut tulosta, ja joukkueessa pelaa tällä kaudella seitsemän uutta harrastajaa. Viime talvena valmentaja kävi muun muassa KoTU:n jääkiekkotreeneissä houkuttelemassa pelaajia myös jalkapalloon. Kolarissa monet harrastavat useita lajeja, ja monipuolinen liikkuminen on vain hyvästä, Kangas uskoo.

Kentällä pittää molempien muistaa ne omat roolit siellä. Mie olen valmentaja ja lapsi on valmennettava sielä muitten joukossa.

Monipuolisen harjoittelun hyödyt Kangas näkee omassa tytössään Lotassa, joka pelaa talvet jääkiekkoa. Kiekkokentiltä tyttö on oppinut fyysistä peliä ja sisukkuutta. Sisua hänessä kyllä on paljon jo syntyjään. Taistelijaluonne, äiti kuvaa.

– Lotta on ollut minun matkassa myös naisten harjotuksissa eikä sitä tartte yhtään muitten varoa, vaan pystyy pelaamaan tasavertasesti.

Oman lapsen valmentamisessa on plussat ja miinukset.

– Sanotaan, että oman valmentaminen on kaikkein vaikeinta, ja niinhän se on. Kentällä pittää molempien muistaa ne omat roolit siellä. Mie olen valmentaja ja lapsi on valmennettava sielä muitten joukossa.

Lotalta valmentaja saa kotona arvokasta tietoa siitä, miltä harjoitus tuntui pelaajan näkökulmasta.

– Kyllä me aina käymä läpi kotona, miten se treeni meni.

Lotta kuuluu niihin Kontion pelaajiin, jotka pääsevät pelaamaan ja kehittymään seurayhteistyön tuloksena myös RoPS:issa. Lotta Pietilä sekä T13-joukkueen Katariina Kurtakko, Amalia Vaattovaara ja Ninni Kaipainen pääsevät tänä kesänä pelaamaan rovaniemeläisten kanssa Helmarit-liigan pelejä Etelä-Suomen Eerikkilää myöten.

– Se on kyllä mahtava mahollisuus, näkee vähän isommin jalkapalloa.

Oman lapsen kehittyminen ja menestyminen lämmittää. Samalla valmentaja-äiti haluaa opettaa nöyrää asennetta. Menipä pelit miten hyvänsä, kaikki ovat samalla viivalla.

– Kaikki otethaan matkhaan ja kaikkia tarvithaan joukkueessa.

Äitinä RoPS:in harjoituksia seurannut Kangas on ottanut valmennuksesta oppia omaankin tekemiseen. Joskus tuntuu, että hän on liian rento eikä vaadi tarpeeksi. Rovaniemellä vaaditaan enemmän kurinalaisuutta ja maksimikestävyyttä treneeneissä. Se on paikallaan Kolarissakin, jotta vähäisillä vaihtopelaajilla pelattavissa turnauksissa vaatimustaso ei tule yllätyksenä.

Jalkapallon tekniseen valmennukseen joukkue saa tällä kaudella vahvistusta Tuija ja Petteri Pellikasta.

– Äiti, joka tekee lasten kanssa paljon.

Niin Jaana Kangas kuvailee itseään äitinä.

Perheessä on aina kannustettu liikuntaharrastuksiin, ja sitouduttu kuskaamaan. Rasmusta kuljetettiin Kittilään kiekkotreeneihin, kun Kolarista loppui omanikäisten joukkue. Nyttemmin 15-vuotiaalla nuorella jalkapallo ja jääkiekko ovat vaihtuneet jokkisinnostukseen.

Kangas ajattelee, että lapset ovat pieniä ja kotona vain vähän aikaa. Nyt on hetki, jolloin ainakaan kesäisin kalenterissa ei ole juuri muuta kuin jalkapalloa.

– Lapsuusaika on niin lyhyt, että kyllä sitä jaksaa.

Valmentajana hän mahdollistaa oman liikunnallisen porukan paitsi omalle tyttärelle, myös lukuisille muille kolarilaisille nuorille.

Äitienpäivää vietetään sunnuntaina 12. toukokuuta.