Mielipiteet

Matti Myllykankaan mielipide: Väylän lohi uhkaa kadota

Tornion-Muonionjoen lohikannan elpyminen alkoi räjähdysmäisesti 1996. Lohen nousu rajaväylään sai alkunsa Kalevi Hemilän asetuksesta, jolla meripyynnin alkamista myöhäistettiin ja Väylään nousi yli 100 000 kirkaskylkistä lohta. Nousu jatkui myös 1997 ja vaikka vuosittaisia vaihteluita oli, seuraavina vuosina alettiin puhua Tornion-Muonionjoen lohen menestystarinasta. Elämä Euroopan suurimman valjastamattoman joen varrella vilkastui, kun kalastajat saapuivat helposti saavutettavalle joelle punalihaisen kalan pyyntiin. Kesämatkailu sai vahvan piristysruiskeen.

Nimellisesti on kuultu, mutta ei kuunneltu.

Kalevi Hemilän jälkeen ei ole ollut ministeriä, joka olisi suhtautunut asiaan vakavasti: ministerit puolueesta riippumatta ovat antaneet vallankäytön ministeriön kalastuksesta vastaaville viranhaltijoille. Viranhaltijoiden tavoitteena on ollut, vastoin kestävän kalastuksen periaatteita, maksimoida saalis merellä. Väylällä kalastavat tuhannet uistelijat ja muut kalastajat ovat jääneet mopen osille huolimatta kalastuksen merikalastusta suuremmasta aluetaloudellisesta merkityksestä.

2010 kalastussääntö uusittiin, ja sen jälkeen niin Suomalais-ruotsalaisen rajajokikomission, Tornion-Muonionjokiseuran kuin jokivarren kokemukseen ja asiantuntijalausuntoihin perustuvat mielipiteet on jätetty huomioimatta. Nimellisesti on kuultu, mutta ei kuunneltu.

2017 Kimmo Tiilikaisen ollessa vastuuministerinä tuli voimaan ministeriössä valmisteltu asetus aikaistetusta kalastuksesta. Koska asetuksen mahdollistama kalastus kohdistuu varhain nouseviin arvokkaimpiin lohikantoihin, jokivarressa tilannetta on seurattu hyvin huolestuneena. Huolestuneisuus on tuotu selkeästi esille, mutta vailla tulosta. Tämä on myös ratkaissut sen, että Ruotsi ei ole suostunut myöhentämään rajajokisopimuksen mukaisella alueella kalastuksen aloittamista 17.6. jälkeen nousun turvaamiseksi, vaikka sitä kalakantojen vaatiessa olisi mahdollista ja tarpeellista siirtää alkavaksi 29.6. asti.

Jos halutaan, ettei alussa mainittu lohen menestystarina muutu menetystarinaksi, on meripyytäjien hyysäämisen loputtava, josta viimeisin osoitus on avomerialueelle suunniteltu ”tieteellinen pyynti”.

Epäonnistuneen lohipolitiikan tulos, kun myös luonnonolosuhteet pahentavat tilannetta, on nähtävissä 2022 ja 2023 lohennousun romahtamisena. Erityisesti tämä on tullut ilmi yhden merivuoden lohien, kossien, nousumäärän vähenemisenä 4000 kappaleeseen. Tämä ennakoi tuleville vuosille kalastajien tavoittelemien yli viiden ja kymmenen kilon lohien puuttumista ja myös poikastuotannon kestämätöntä vähentymistä.

Jos halutaan, ettei alussa mainittu lohen menestystarina muutu menetystarinaksi, on meripyytäjien hyysäämisen loputtava, josta viimeisin osoitus on avomerialueelle suunniteltu ”tieteellinen pyynti”. Vastuun asiasta kantaa kalastusasioista vastaava ministeri Sari Essayah. Hänen on otettava ohjausvalta ministeriössä ja kannettava asiasta ministerin vastuu. Asian hän voi varmistaa muun muassa pääministeri Orpolta, joka on käynyt monta kertaa tutustumassa Väylän varren kalastukseen. Vain tällä voi lieventää huonontuneiden luonnonolosuhteiden aiheuttamaa haittaa ja saada Väylän lohikanta turvattua. Tenon osalta oltiin myöhässä liikeellä, mutta meidän jokivarren ja lohen osalta on vielä toivoa – myös merikalastajille, joiden ammatin tulevaisuus on Väylän poikastuotannon varassa. Asiassa ei voi vedota budjetin tiukkoihin raameihin, koska tästä ei aiheudu kustannuksia valtion budjettiin. Toimiin on ryhdyttävä ennen kuin se on myöhäistä.

Matti Myllykangas

Kunnallisneuvos ja lohestuksen harrastaja Väylän varresta