Muualta Lapista

Saksalaisten ja itälappilaisten yhteistyö vaihtui tuhoamiseen –Sallan ratatöissä oli myös juutalaisia pakolaisia

Saksalaisten ja itälappilaisten yhteinen historia jatkosodan aikaan on värikäs. Saksalaiset rakensivat, mutta myös lähtiessään tuhosivat. Seppo Alajoutsijärvi kertoi yhteistyöstä luennossaan kirjastolla.

Suomi ja Saksa tekivät 1940-luvulla jatkosodan aikaan yhteistyötä Neuvostoliittoa vastaan. Saksalaiset olivat tuttu näky myös Itä-Lapissa ja heidän kanssaan tultiin yleisesti hyvin toimeen.

Kasvatustieteen tohtori ja tietokirjailija Seppo Alajoutsijärven pitämässä luentotilaisuudessa Kemijärven kirjastossa tiistaina 11.3. käsiteltiin saksalaisten toimia Kemijärven ja Sallan alueella vuosina 1941 - 1944. Hän oli koonnut luennon materiaalin omista aineistoistaan. Alajoutsijärvi on julkaissut Sotavankeus ja saksalaiset jatko-sodan sotavankileireillä Itä-Lapissa 1941–1944 - teoksen (Atrain & Nord) vuonna 2022.

Hän kertoi, ettei luennon tarkoituksena ole kertoa sodan rintamalinjoista, eikä varsinaisesti sotatapahtumistakaan, vaan asioista, joista on puhuttu hänen mielestään liian vähän.

– Kun saksalaiset olivat täällä, heitä oli enemmän kuin meitä lappilaisia. He elivät naapureissa ja pihapiireissä. Olen kiinnostunut siitä, mitä he tekivät, puhuivat ja jakoivat täällä, hän taustoitti.

Saksalaiset joukot saapuivat Itä-Lapin alueelle kesäkuussa 1941, jolloin he suuntasivat Kemijärven kautta Sallaan. Sen lisäksi, että saksalaiset auttoivat naapuruston ihmisiä heinätöissä ja puiden hankinnassa, pitivät he myös suomalaisille seuraa. Lisäksi käytiin kauppaa suomalaisten ja saksalaisten välillä. Saksalaiset ostivat esimerkiksi suomalaisten tekemiä puukkoja.

– Saksalaiset antoivat suomalaisille myös elokuvalippuja. Elokuvateattereita oli Rovaniemellä, Misissä, Ketolassa, Halosenrannalla ja Joutsijärvellä ja minun tietääkseni myös Sallassa eli siellä missä olivat tukikohdat ja isoimmat keskittymät, kertoi Alajoutsijärvi.

Lapissa oli yhteensä yli 200 000 saksalaista sotilasta. Joukot toivat Lappiin mukanaan valtavat määrät raskaita ajoneuvoja. Kuorma-autoja oli Alajoutsijärven mukaan yhteensä jopa 15 000 kappaletta. Henkilöautoja ja moottoripyöriä oli yhteensä 10 000. Saksalaiset toivat myös muuta painavaa sotakalustoa, kuten painavia tykkejä.

– Kun he tulivat, Kemijoen yli ei päässyt enää autoilla. Oli rakennettava siltoja, että saatiin kuorma-autot ja muu kalusto ylittämään Kemijoki Kemijärven kohdalta.

Sallan Kelloselän ja Kemijärven väliselle radalle rakennettiin yhteensä 27 siltaa. Niistä neljä oli niin sanottuja yläsiltoja, kuten Kemijärven pitkäsilta. Rata rakennettiin, koska se kuului vuoden 1940 talvisodan rauhanehtoihin.

– Saksalaiset auttoivat suomalaisia siltojen rakentamisessa. Vuonna 1942 loppuvuodesta alkoi valmistua se varsinainen auto- ja junaratasilta, Alajoutsijärvi kertoi.

Rautatietä rakennettiin monesta eri kohdasta yhtä aikaa. Sallan Salmivaarassa tien varrella on mänty, jonka edessä oleva muistolaatta on merkkinä ratatöiden aloittamisesta siltä kohdalta. Rakentaminen aloitettiin 1.7.1940 ja siellä uurasti jopa 700 rakentajaa.

Toisen maailmansodan aikaisessa juutalaisten kansanmurhassa juutalaisia koottiin keskitysleireille, joista Auschwitzin leiriä pidetään yleisesti pahamaineisimpana. Alajoutsijärven mukaan juutalaisvaino alkoi kuitenkin jo ennen sotia ja se ulottui myös Itä-Lappiin saakka.

– Varsinkin Itävallasta ja Unkarista pakeni paljon oppineita ihmisiä Yhdysvaltoihin ja pohjoismaihin. Helsinkiin tuli noin 300 juutalaista ja siinä oli hyvin paljon itävaltalaisia.

Kun toinen maailmansota syttyi, Itävallan ja Unkarin juutalaiset pakolaiset laskettiin työvelvoitteisiksi, koska he eivät olleet rintamalla. Juutalaisia lähetettiin junalla myös Alakurtin Kuusivaaraan tekemään Puolustusvoimille polttopuita ja korjaamaan sekä ojittamaan Alakurtin tietä.

–Juutalaiset eivät olleet vankeja, vaan pakolaisia. Noin 30 työvelvollista pakolaista tuotiin junalla Kuusivaaraan leirille.

Juutalaiset pakolaiset halusivat kuitenkin lännemmäksi, koska eivät olleet tottuneet kylmyyteen ja raskaaseen työhön. Heidän toiveitaan kuunneltiin ja heidät siirrettiin työskentelemään Sallan Salmivaaran soramontuille, josta kuljetettiin hiekkaa ratatöitä varten.

Saksalaiset perustivat Lappiin myös lukuisia sotavankileirejä. Vaikka sotavankileirit olivat saksalaisten ylläpitämiä ja maksamia, niissä työskenteli suomalaista henkilökuntaa. Päävankileirit oli Kemin Ajoksessa, jossa oli yli 2000 venäläistä sotavankia. Sieltä vankeja jaettiin työvoimaksi ympäri Lappia 60 eri kohteeseen. Työmaaleirejä oli muun muassa Ketolan lentokentällä ja Sallan radan rakennustyömaaleireinä Mäntyvaarassa ja Tasasenvaarassa.

Alajoutsijärven mukaan suomalaisen metsäteollisuuden tehtaat huomasivat saksalaisten suuren määrän tarjoavan hyvän bisneksen. Talvi oli tulossa ja he tarvitsivat majoitusta. Niinpä teetettiin koottavia parakkeja. Pelkosenniemen työväentalo on tehty saksalaisparakista.

Suomalaisten ja saksalaisten välit olivat ensin hyvät ja maat toimivat yhteistyössä, mutta Suomen sovittua aselevosta maat riitaantuivat. Lähtiessään saksalaiset alkoivat tuhota yksittäisiä taloja, Kemijärven kirkonkylää, pitkääsiltaa ja Sallan rataa.

Alajoutsijärven mukaan saksalaiset pyrkivät hävittämään kaikki jälkensä, jolloin myös majoitusparakit hävitettiin.

– He olivat ovelia ja polttivat tai hävittivät kaikki parakit. Niistä ei ole kuvia, ehkä Saksasta löytyisi vielä. Suomesta ei tahdo löytyä.