Muualta Lapista

Äidin vakava sairastuminen muutti raanujärveläisen Henna Joonan elämänsuunnan

Kolme työtä, koirat ja yhdistystoiminta pitävät Raanujärven kyläyhdistyksen puheenjohtajan kiireisenä. Kyläkoulun kohtalo myös mietityttää.

Aurinkoisena helmikuun päivänä Raanujärven kyläyhdistyksen puheenjohtaja Henna Joona taluttaa kahta koiraa kylätien risteyksessä. Lapinporokoirat Louhi ja Pilke innostuvat haukkumaan outoa autoa, joka kaartaa kohti kyläkoulua.

Joona on löytänyt paikkansa kylästä muutettuaan sinne kuusi vuotta sitten. Nyt hän ei kaipaa muualle, kun tärkeät luonto, ystävät ja työt löytyvät samalta suunnalta.

Viisitoista vuotta sitten Henna Joona sai tiedon, että hänen äitinsä on sairastunut syöpään. Silloin nuoren naisen ajatukset kääntyivät täysin nurin, ja hän alkoi käymään läpi omaakin elämäänsä.

Siihen asti eletty elämä aukeni hänelle arvoituksena. Joona mietti, onko arvomaailma, mitä hänelle oli lapsena opetettu, sittenkään totta.

– Se, että on talo, työ, puoliso ja perhettä. Halusinko minä juuri sellaista elämää?

Hänen mieleensä nousi, kuinka tärkeää on toteuttaa unelmiaan rohkeasti. Eikä sekään haittaa, vaikka elämän palikat ovat vähän levällään. Se vain antaa tilaa tutkia, mitä elämältään oikeasti haluaa.

Lapsuudenkoti Henna Joonalla on Rovaniemellä. Raanujärvellä hän on viettänyt paljon aikaa isänsä sukulaisten kanssa ja perheensä mökillä. Edelleenkin mökki ja sukulaiset löytyvät hänen nykyisen kotinsa lähettyviltä.

Kun hän oli käynyt lukion Rovaniemellä, Joona suuntasi Pietarsaareen opiskelemaan matkailua. Saatuaan tutkintopaperit kolmen vuoden kuluttua, matka jatkui vielä etelämmäs.

Kun Joona asui Helsingissä, sveitsiläinen poikaystävä sai hänet muuttamaan kanssaan omaan kotimaahansa. Siihen matkaan Henna Joonalla meni kolme vuotta. Sinä aikana hän ehti tehdä maailmanympärimatkankin, johon kului puoli vuotta.

Ehkä tämä kuulostaa eksoottiselta ja jännittävältä, mutta Henna Joona kertoo kaiken kuin ohimennen, normaaleina elämän käänteinä.

Silloin viisitoista vuotta sitten, kun äiti sairastui, Henna Joona oli kaupunkilainen: asui Helsingissä ja teki töitä, joita tehdään lähinnä kaupungissa. Työkokemusta on kertynyt monipuolisesti. Erilaiset toimistotyöt, VR:n lipunmyynti Helsingin rautatieasemalla ja työt lentoemäntänä ovat kenties tuoneet elämään silmiä avaavia kokemuksia.

Maallemuutto ei ole hidastanut Joonan työtahtia. Hänellä on jälleen monta rautaa tulessa. Viime syksynä Joona valmistui shiatsuhoitajaksi. Hoitoyrittäjyyden lisäksi hän on töissä Loma-Vietosella ja Rovaniemellä Arctic Desing -shopissa.

Sen, että olet kuulunut johonkin yhteisöön tiiviisti, huomaa vasta sitten, kun sitä ei enää ole.

Raanujärven kannalta hänen merkittävin toimenkuvansa tällä hetkellä lienee kyläyhdistyksen puheenjohtajan luottamustoimi. Siihen Joona sanoo lupautuneensa, kun muita ei löytynyt.

– Yhdistystoimintaan on vaikea saada mukaan porukkaa. Sen pitäisi tuoda jotain tarpeeksi suurta lisäarvoa ihmisten arkeen, jotta he olisivat mukana.

Tällä hetkellä yhdistyksen polttavin aihe on kyläkoulun kohtalo. Koulu lakkautettiin elokuun alussa vuonna 2024 ja nyt kunta suunnittelee sen myyntiä.

– Haluaisin, että se saataisiin säilytettyä kylän käytössä. Kyläyhdistykselle se olisi kotoisa paikka, johon voisi kokoontua.

Vaikka Joona pitää yhteisöllisyyttä hyvin idealistisena ajatuksena, sen hän kuitenkin nostaa kyläyhdistyksen toiminnan ykköseksi. Hän toivoisi, että kylässä saataisiin lisättyä sosiaalista elämää, koska monet ovat paljon yksin omissa kodeissaan.

Sen, että olet kuulunut johonkin yhteisöön tiiviisti, huomaa vasta sitten, kun sitä ei enää ole. Yhteisöllisyys on niin tärkeää.

– Voi tuntua helpommalta olla osallistumatta, vaikka yhteisöllinen toiminta voisi olla juuri se, mitä kaipaisi. Itsekään en ole poikkeus ja aina tuntuu olevan jotain tärkeämpää.

Henna Joona on pyöritellyt päässään ratkaisua koulukysymykseen. Voisiko hän vaikka ostaa koko paikan itselleen ja perustaa siihen kestävää ja ekologista matkailua? Myös vuokra-asunnoille on hänen mukaansa kysyntää. Osa rakennusten huoneistoista onkin jo vuokralla.

Koululta vaikuttaa löytyvän kaikki. Kaksi isompaa koulurakennusta, huoltorakennus, jossa on vessat ja suihkut sekä sauna. Varastorakennuksen seinällä lukee ”koulumuseo”. Joonalla ei ole museosta enempää tietoa kuin että se ei ole toiminnassa. Lämmitysjärjestelmänä on vielä öljy.

– Rakennuksiin liittyvät kulut tässä vain hirvittävät, Joona toteaa.

Eniten Joonaa mietityttää, kuka koulun ostaa, jos kyläyhdistys ei sitä halua. Suurin toive hänellä on, että jos kylälle tulee laajempaa matkailua, se tapahtuisi vastuullisesti.

– Osa toimijoista on aika vastuuttomia. On sekin ollut mielessä, että voisiko siihen vaikuttaa vaikka kunnan kautta.

Raanujärvellä on jo kokemusta monenlaisista kulkijoista. Erityisesti Rovaniemeltä on jo useampana talvena kulkenut revontulimatkailijoita. Joitakin on myös eksynyt kylälle yksityisten maille tutkimaan paikkoja luvattomasti.

Lisää aktiiveja vain kaivataan.

Joona heittelee ilmaan paljon ajatuksia, joita hän haluaisi kyläyhdistyksessä lähteä toteuttamaan, jos innostuneita olisi enemmän.

Kaikkeen tarvitaan kuitenkin talkoolaisia ja innostusta sekä myös osallistujia. Kun porukkaa ei tule niin helposti innostus laantuu.

– On meillä ollut mukavaa ja hyvä porukka, lisää aktiiveja vain kaivataan. Pieniä tapahtumia on pystytty järjestämään.

Vanhanaikainen, kaunis hame Henna Joonan yllä kiinnittää ohikulkijan huomion. Harvoin Suomen talvessa näkee kenenkään kulkevan lumen keskellä hame päällään.

– Hame on vähän erilainen. Minusta on mieluisaa pukeutua vanhankin tyylisesti ja kestävästi. Usein kuljen se päällä Rovaniemelläkin.

Joonasta on hienoa, että talvellakin voi käyttää kauniita vaatteita. Vaikka itseasiassa villainen, pitkä hame on erittäin käytännöllinenkin ja lämmin asuste.

Kenties Joonan elämässä kuusi vuotta sitten tapahtunut suurin käänne on vaikuttanut hänen tapaansa löytää elämästä monenlaista kauneutta.

Siitä Joona on iloinen, että hänen äitinsä ehti toteuttaa useita omia toiveitaan vielä sairastumisen jälkeenkin. Diagnoosin saatuaan hän sai elää vielä kahdeksan hyvää vuotta. Lopulta syöpä voitti. Silloin Henna Joona oli 34-vuotias.

Ennen äidin kuolemaa Joona harkitsi, jos hän jäisi asumaan Muonioon. Siellä hän opiskeli erä- ja luonto-oppaaksi ja kipinä luonnonhelmaan pääsemisestä kasvoi.

Suunnitelmat saivat yllättävän käänteen, kun hänen äitinsä menehtyi pian valmistumisen jälkeen.

Sukulaisten luona Raanujärvellä Joona tajusi, että juuri tämä on sopivan kokoinen ja mukava paikka asua. Ystävät ovat myös hänelle tärkeitä ja niitä on ympäriltä löytänytkin.

Raanujärvellä Joona pysähtyy usein ihmettelemään luonnon kauneutta ja elinvoimaa: lintujen kevätmuutto, jään paukkuminen järvellä, kaamoksen pimeys ja hiljaisuus. Kaikki tämä on vahvistanut luontoon ihastuneen Joonan halua jäädä asumaan nykyiseen kotiinsa.

– On pysäyttävää, kun näkee luonnossa eläimen mitä ei ole aiemmin nähnyt. Eräänkin kerran työmatkalla näin Lapin pöllön, se oli mahtava juttu.

Hän arvostaa myös sitä, miten kylältä pääsee suoraan metsään ja näkee järven elämää. Nimenomaan metsä on Joonan elementti, josta hän ei halua luopua. Lisääntyvä metsien hakkuu huolestuttaa, minkä takia Joona haluaa tuoda luonnonsuojelua esiin ja toivoisin muidenkin pitävän sitä tärkeänä.

– Luonnon hyvinvointi on myös ihmisten elinehto.